Vieras on meille tämä maa

Sodan vaikutukset näkyivät vuosina 1946 – 1949 Siionin Lähetyslehden
kirjoituksissa. Siirtoväki ja sen kova kohtalo heijastuivat usein lehden sivuille.
Usein kirjoituksissa lohdutettiin ja rohkaistiin ennen kaikkea uskomaan
vaikeuksista huolimatta.

Vuonna 1946 sodan vaikutukset olivat vielä tuoreessa muistissa.
Siirtolaiset ja evakot sekä heidän hätänsä olivat näkyvissä. Huhtikuun lehdessä
Liedosta kirjoittanut Antti Uuttu kehotti vaikeuksien keskellä eläviä saman kohtalon
kokeneita muistamaan, mikä heidän mielestään oli lopulta tärkeintä. Uuttu
pyysi lukijoita myös rukoilemaan evakkojen puolesta, etteivät heidän kokemansa
vaikeudet erottaisi heitä ”taivaan kodista”. Kesäkuun lehdessä Eetu Tuunanen
Varkaudesta rohkaisi siirtolaisia kestämään vaikeassa elämäntilanteessa. Hän lohdutti
kirjoituksessaan siirtolaisia, että vaikka he olivat joutuneet jättämään kotinsa
ja kontunsa, heillä oli taivaassa ”iankaikkinen koti ja perintö”.

Heinäkuussa Hanna Keskinarkaus tervehti evakkomatkaltaan lähellä ja kaukana asuvia sekä kotikyläläisiä. Hän muisteli kirjeessään tuntemattomaksi jääneen kotikylänsä seuroja.
Kirjoituksesta ilmeni, että kirjoittaja oli vaikeuksien keskellä menettänyt
elämänhalunsa. Hän kertoi odottavansa poispääsyä vieraaksi kokemansa maan
päältä. Hän toivoi pääsevänsä siihen ”isänmaahan”, jossa ei enää olisi murheita ja
vaivoja.

Saman vuoden syyskuussa H. Vasarainen Jyväskylästä lohdutti siirtolaisia
Jobin kirjeen sanoilla: ”Herra antoi, Herra otti. Herran nimi kiitetty olkoon”
1109
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Toukokuussa 1947 Jäppilän vt. kirkkoherra Eino J. Pietilä totesi siirtoväen
kokeneen jotain samankaltaista kuin Israelin kansa, kun se oli viety pakkosiirtolaisuuteen.
Hän lohdutti siirtolaisia, että Kristus, joka kerran oli kaikkien hylkäämä, seisoi nyt heidän rinnallaan.

Pietilä oli syntynyt Oulussa 1911 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1930. Teologian opintojen jälkeen hänet oli vihitty papiksi Oulussa 1935. Hän toimi pappina monissa eri seurakunnissa eri puolilla Suomea, muun muassa 1946 – 1948 Jäppilässä. Papin tehtävien lisäksi hänellä oli runsaasti erilaisia luottamustoimia esimerkiksi suojeluskuntajärjestössä.

Kesällä 1947 lääninrovasti O. H. Jussila kirjoitti kuulleensa ulkomailla asuneiden
kertoneen, miten koti-ikävä saattoi syntyä siellä. Hän kertoi nähneensä,
kuinka siirtolaiset itkivät ilosta, kun saapuivat takaisin kotiin.

Mikko Saksi muisteli syyskuussa 1947 Koiviston Saarenpään lestadiolaiskristittyjen Särkisalon kirkossa järjestämiä kolmipäiväisiä seuroja. Hän kertoi seuroissa olleen muiden
muassa lähipitäjissä hajallaan asuvia Koiviston, Uudenkirkon ja Kuolemajärven
siirtolaisia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kiitetty_kiitetty kirjoitti:

Sodan vaikutukset näkyivät vuosina 1946 – 1949 Siionin Lähetyslehden
kirjoituksissa. Siirtoväki ja sen kova kohtalo heijastuivat usein lehden sivuille.
Usein kirjoituksissa lohdutettiin ja rohkaistiin ennen kaikkea uskomaan
vaikeuksista huolimatta.

Vuonna 1946 sodan vaikutukset olivat vielä tuoreessa muistissa.
Siirtolaiset ja evakot sekä heidän hätänsä olivat näkyvissä. Huhtikuun lehdessä
Liedosta kirjoittanut Antti Uuttu kehotti vaikeuksien keskellä eläviä saman kohtalon
kokeneita muistamaan, mikä heidän mielestään oli lopulta tärkeintä. Uuttu
pyysi lukijoita myös rukoilemaan evakkojen puolesta, etteivät heidän kokemansa
vaikeudet erottaisi heitä ”taivaan kodista”. Kesäkuun lehdessä Eetu Tuunanen
Varkaudesta rohkaisi siirtolaisia kestämään vaikeassa elämäntilanteessa. Hän lohdutti
kirjoituksessaan siirtolaisia, että vaikka he olivat joutuneet jättämään kotinsa
ja kontunsa, heillä oli taivaassa ”iankaikkinen koti ja perintö”.

Heinäkuussa Hanna Keskinarkaus tervehti evakkomatkaltaan lähellä ja kaukana asuvia sekä kotikyläläisiä. Hän muisteli kirjeessään tuntemattomaksi jääneen kotikylänsä seuroja.
Kirjoituksesta ilmeni, että kirjoittaja oli vaikeuksien keskellä menettänyt
elämänhalunsa. Hän kertoi odottavansa poispääsyä vieraaksi kokemansa maan
päältä. Hän toivoi pääsevänsä siihen ”isänmaahan”, jossa ei enää olisi murheita ja
vaivoja.

Saman vuoden syyskuussa H. Vasarainen Jyväskylästä lohdutti siirtolaisia
Jobin kirjeen sanoilla: ”Herra antoi, Herra otti. Herran nimi kiitetty olkoon”

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu