Maallistumisen torjunta jatkuu
Siionin Lähetyslehden kirjoituksissa nousivat vuosina 1950 - 1952 esille monet
julkisesti synteinä koetut asiat, joista varoitettiin nimeltä. Tällaisia olivat muun
muassa tanssi, lihan himot, huoruus, aviorikos, homoseksuaalisuus ja lesbous.
Kirjoituksissa ahneus, kateus ja ”maailman rakkaus” nousivat synniksi koettuina
asioina esille. Huono kirjallisuus, elokuvat, kortinpeluu, ehkäisy ja raskauden
keskeytys olivat myös kirjoitusten mukaan syntiä. Suhtautuminen alkoholin käyttöön
oli vanhoillislestadiolaisuudessa ollut aina torjuvaa ja viinan juominen
koettiinkin kirjoituksissa synniksi.
Saarnaaja Kalle Iinatti varoitti keväällä 1950 huvituspaikkojen tarjoamista
synnin houkutuksista. Edelleen Iinatti totesi ahneuden saavan ihmisen
hankkimaan maailman tavaraa ja kunniaa epärehellisin keinoin sekä kateuden
hengen yllyttävän ihmisiä toimimaan esivaltaa vastaan. Huoruuden synnin seurauksiksi
hän näki, että aviorikokset, ehkäisy ja raskauden keskeytyksetkin olivat
tulleet luvallisiksi. Lisäksi hän totesi, että sekään ei ollut harvinaista, että miehet
miesten kanssa ja vaimot vaimojen kanssa harjoittivat ”riettautta”. Iinatti myös
kyseli, kaikuiko ”rakkaasta kansankirkosta” kyllin voimakas ja ”suolainen” parannussaarna
pian synnissä hukkuvaan ja mätänevään maailmaan.
Syksyllä 1950 pastori Onni Majava totesi kirjoituksessaan lihallisten himojen ja maailman
ystävyyden kuuluvan yhteen. Majava totesi ihmisen voivan taistella syntiä vastaan
vain Jumalan voimalla uskon asein. Nimimerkki T. L. kirjoitti kesällä 1951,
että nuorta ihmistä houkuttelivat erityisesti huono kirjallisuus ja elokuvat. Edelleen
hän pyysi, että nuori ihminen ei antaisi ”maailman rakkauden” vallata sydäntään.
Tammikuussa 1952 Arttu Nyman Taivalkoskelta murehti kirjoituksessaan
sitä, kuinka uskovien vanhempien lapsetkin saattoivat kulkea viinapullojen ja
korttipöytien äärellä ikään kuin silmät ummessa kadotusta kohti.
Siionin Lähetyslehden kirjoituksissa nousivat vuosina 1950 - 1952 esille monet
julkisesti synteinä koetut asiat, joista varoitettiin nimeltä. Tällaisia olivat muun
muassa tanssi, lihan himot, huoruus, aviorikos, homoseksuaalisuus ja lesbous.
Kirjoituksissa ahneus, kateus ja ”maailman rakkaus” nousivat synniksi koettuina
asioina esille. Huono kirjallisuus, elokuvat, kortinpeluu, ehkäisy ja raskauden
keskeytys olivat myös kirjoitusten mukaan syntiä. Suhtautuminen alkoholin käyttöön
oli vanhoillislestadiolaisuudessa ollut aina torjuvaa ja viinan juominen
koettiinkin kirjoituksissa synniksi.
Saarnaaja Kalle Iinatti varoitti keväällä 1950 huvituspaikkojen tarjoamista
synnin houkutuksista. Edelleen Iinatti totesi ahneuden saavan ihmisen
hankkimaan maailman tavaraa ja kunniaa epärehellisin keinoin sekä kateuden
hengen yllyttävän ihmisiä toimimaan esivaltaa vastaan. Huoruuden synnin seurauksiksi
hän näki, että aviorikokset, ehkäisy ja raskauden keskeytyksetkin olivat
tulleet luvallisiksi. Lisäksi hän totesi, että sekään ei ollut harvinaista, että miehet
miesten kanssa ja vaimot vaimojen kanssa harjoittivat ”riettautta”. Iinatti myös
kyseli, kaikuiko ”rakkaasta kansankirkosta” kyllin voimakas ja ”suolainen” parannussaarna
pian synnissä hukkuvaan ja mätänevään maailmaan.
Syksyllä 1950 pastori Onni Majava totesi kirjoituksessaan lihallisten himojen ja maailman
ystävyyden kuuluvan yhteen. Majava totesi ihmisen voivan taistella syntiä vastaan
vain Jumalan voimalla uskon asein. Nimimerkki T. L. kirjoitti kesällä 1951,
että nuorta ihmistä houkuttelivat erityisesti huono kirjallisuus ja elokuvat. Edelleen
hän pyysi, että nuori ihminen ei antaisi ”maailman rakkauden” vallata sydäntään.
Tammikuussa 1952 Arttu Nyman Taivalkoskelta murehti kirjoituksessaan
sitä, kuinka uskovien vanhempien lapsetkin saattoivat kulkea viinapullojen ja
korttipöytien äärellä ikään kuin silmät ummessa kadotusta kohti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.