haluanpa kommentoida tätä paljon keskusteltua elämänvanhurskauskysymystä.
Raamatustahan löytyy paljon kohtia, joissa osoitetaan, että synnin välttäminen on oikein. No tähän on sanottu niinkin että vl:lle se on sääntöjä(tähän tulee varmaan kommentteja, mutta olkoon kommentoitu asiaa riittävästi tällä palstalla). Mutta mitä tarkoittaa se että armo opettaa meitä hylkäämään kaiken Jumalattoman. Eikö se ole sitä, että kun olemme saaneet kaikki synnit anteeksi, ei enää halua pahoittaa Taivaallisen Isän mieltä. Siis armo on sellainen opettaja, joka syrjäyttää sen että laki meitä vaatii täyttämään käskyt. Armo siis opettaa ja ei laki. Tätä tarkoittaa se että emme ole lain alla. Ja kun armo opettaa, ei ole kyseessä vaatimus vaan hengen halu täyttää Jumalan tahto.
Mutta jokainen joka kilvoittelee, kaikista hän itsensä pitää pois. Ne tosin sitä varten, että he katoovaisen kuunun saisivat, mutta me katoomattoman.
Mutta en minä niin juoksen kuin tietämättömän puoleen, ja minä kilvoittelen, ei niinkuin tuulta pieksäin.
Vaan minä kuritan ruumistani ja painan sitä alas, etten minä, joka muille saarnaan, itse hyljättäväksi tulis. (1 Kor. 9:25-27)
Siis kilpajuoksijakaan ei kesken juoksun mene morjestamaan yleisön joukossa olevaa kaveria. (siis noin niinkuin esimerkkinä)
Eli siis Paavalikin kuritti ruumistaan ja kilvoitteli kaikista itsensä pois pitäen. Tässä on meille esimerkkiä. Paavalillakin oli lihallinen "vanha osa", jota piti ristiinnaulita joka päivä himoineen ja haluineen. No tulikos Paavali tämän kautta vanhurskaaksi. Toisessa kohtaa Paavali sanoo"minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, uskon pitänyt." Eli usko meidät vanhurskauttaa ja armo opettaa elämään Jumalisesti.
Voi kun on paljon asioita, jotka nykyään ovat niin vaarallisia, ja koettavat minunkin uskoani heikentää. Tuntuu, että enimmäkseen on näissä maallisissa kiinni, kun Raamattu opettaa murehtimaan enemmän hengellisistä. No on minulla kuitenkin säilynyt murhe syntiä vastaan, ja luotan että Taivaan Isä antaa voiman taistella sitä vastaan.
Ei siis tämä kilvoittelu meitä vanhurskauta vaan usko, joka säilytetään kilvoittelemalla synnin pois panijana. Eli minäkin haluan aina laittaa synnin pois ennemmin kuin Herran Jeesuksen. Sillä sanotaanhan näinkin, "synnin palkka on kuolema." Jos synti tulee luvalliseksi, seuraa siitä kuolema.
Raamatustahan löytyy paljon kohtia, joissa osoitetaan, että synnin välttäminen on oikein. No tähän on sanottu niinkin että vl:lle se on sääntöjä(tähän tulee varmaan kommentteja, mutta olkoon kommentoitu asiaa riittävästi tällä palstalla). Mutta mitä tarkoittaa se että armo opettaa meitä hylkäämään kaiken Jumalattoman. Eikö se ole sitä, että kun olemme saaneet kaikki synnit anteeksi, ei enää halua pahoittaa Taivaallisen Isän mieltä. Siis armo on sellainen opettaja, joka syrjäyttää sen että laki meitä vaatii täyttämään käskyt. Armo siis opettaa ja ei laki. Tätä tarkoittaa se että emme ole lain alla. Ja kun armo opettaa, ei ole kyseessä vaatimus vaan hengen halu täyttää Jumalan tahto.
Mutta jokainen joka kilvoittelee, kaikista hän itsensä pitää pois. Ne tosin sitä varten, että he katoovaisen kuunun saisivat, mutta me katoomattoman.
Mutta en minä niin juoksen kuin tietämättömän puoleen, ja minä kilvoittelen, ei niinkuin tuulta pieksäin.
Vaan minä kuritan ruumistani ja painan sitä alas, etten minä, joka muille saarnaan, itse hyljättäväksi tulis. (1 Kor. 9:25-27)
Siis kilpajuoksijakaan ei kesken juoksun mene morjestamaan yleisön joukossa olevaa kaveria. (siis noin niinkuin esimerkkinä)
Eli siis Paavalikin kuritti ruumistaan ja kilvoitteli kaikista itsensä pois pitäen. Tässä on meille esimerkkiä. Paavalillakin oli lihallinen "vanha osa", jota piti ristiinnaulita joka päivä himoineen ja haluineen. No tulikos Paavali tämän kautta vanhurskaaksi. Toisessa kohtaa Paavali sanoo"minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, uskon pitänyt." Eli usko meidät vanhurskauttaa ja armo opettaa elämään Jumalisesti.
Voi kun on paljon asioita, jotka nykyään ovat niin vaarallisia, ja koettavat minunkin uskoani heikentää. Tuntuu, että enimmäkseen on näissä maallisissa kiinni, kun Raamattu opettaa murehtimaan enemmän hengellisistä. No on minulla kuitenkin säilynyt murhe syntiä vastaan, ja luotan että Taivaan Isä antaa voiman taistella sitä vastaan.
Ei siis tämä kilvoittelu meitä vanhurskauta vaan usko, joka säilytetään kilvoittelemalla synnin pois panijana. Eli minäkin haluan aina laittaa synnin pois ennemmin kuin Herran Jeesuksen. Sillä sanotaanhan näinkin, "synnin palkka on kuolema." Jos synti tulee luvalliseksi, seuraa siitä kuolema.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Noin se on. Armo kirkastaa kristitylle asiat oikeassa valossa. Laki vain vaatii ja uhkaa kadotuksella, armo vapauttaa ja rohkaisee synnin säikyttämää ihmistä.
Kun syntisraukka on armahdettu, hän ei halua enää tehdä syntiä, ettei pahoittaisi armahtajaansa. Taivaallinen Isä haluaa armolapsensa tuntevan iäistä autuutta jo täällä ajassa, jotta tämä muistaisi taivaan kodin ihanuutta eikä luopuisi uskostaan. Laki vain nujertaisi heikon kulkijan. Eihän Jumala edes tarkoittanut ihmistä lain orjuuteen vaan Eedenin paratiisiin täysin vapaaksi.
Tuo Paavalin esimerkki itsensä kurittamisesta on oikea. Se sisältää nykypäivänä varmasti moninkertaisen määrän kieltäymyksiä Paavalin päiviin verrattuna, sillä maailma tarjoaa jo pienestä lapsesta alkaen kaikenlaista hömppää. Toisaalta se lienee kärsinyt maailman silmissä aikamoisen inflaation, koska omavanhurskaiden askeesit ja muut vastaavat ovat vesittäneet Paavalin esimerkkiä. Ei Jumala kuule ollenkaan sellaisen rukousta, joka nousee jollekin ihme lavalle kymmenen metrin korkeuteen ja istuu siellä kuukausikaupalla, kaiketi ollakseen lähempänä taivasta. Jumalalta eivät ole olleet salassa nykyiset viimeisten aikojen ahdistukset, kun hän on antanut apostolin neuvoa oman itsensä aisoissa pitämiseen. Se neuvo on kuitenkin annettu vanhan osan pohjattoman turmeluksen vuoksi, ettei se saisi ylivaltaa ihmisessä. Sitä ei ole annettu autuuden ehdoksi.