Kunnalliskodissamme jossa oli paljon asukkaita oli yksi vanhoillislestadiolainen joka oli jo hieman huonokuntoinen. ja häntä oli tullut katsomaan kaksi vanh.lestadiolaista sukulaista, ja he olivat keskustelleet kaikenlaista kun yhtäkkiä tämä nainen oli nostanut molemmat kädet koholleen yläviistoon, ja suu oli mennyt nauravaiseen hymyyn, ja hän oli sanonut viimeiset sanat. "ne tulevat hakemaan minua nyt", ja heti perään hän oli nytkähtänyt, ja pää oli retkahtanut sivulle. Vieraat kertoivat oleensa aluksi hyvin hämillään. Kun eivät olleet tietenkään ennen nähneet ja kokeneet kuinka lähtijä saattaa noin omin silmin nähdä ja kokea taivaan enkeleiden saapuvan.
Hän ainakin pääsi Taivaaseen.....
Ihmeellinen loppu
181336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sanoiko kuka tuli hakemaan .
Oliko piruja vai enkeleitä.
Ainakin mieleiseen seuraan pääsi kun hymyili lähtiessään
Ei ollut sanonut hakijaa. Mutta enkeleitähän ne tietysti hakijat olivat, ei se uskovaiselta hymy olisi muuten irronnut.
olisivat olleet sulhasmiehiä ja muita miehiä.
Kyllä se suun vie verneeseen.
Olen itsekin humoristi, mutta mielestäni voisi ehkä pikkuisen rajoittaa sitä noin tilanteessa, kun on puhe lähtemisen hetkestä.
Anteeksi jos pahoitin mielesi, ajattelen vain itse lähtöhetken tilannetta , että pitäisikö siihen suhtautua meidän hieman vakavammin?
Ilmeisesti riettaan enkelit, koska mummo sanoi "ne tulevat hakemaan..." viittaa siihen että niitä on monta. Jos olisi oikea uskova hakijoita olisi ollut yksi Kristus, Hän on luvannut noutaa omansa taivaan iloon. Sun on Jeesus alkamasi uskoni ja kilvoitus, matkan päässä vapahdus.........
Minä ainakin pelkäisin noiden vieraiden paikalla, kun usko usein tuntuu niin heikolta että sitä ajattelee kumpa se ei nyt minua vielä hakisi, niin heikko on usko yleensä ollut ja on. Että tarvis aivankuin vielä viimehetken evankeliumin siunauksen, kun sitä aina vain epäilee olenko minä Taivaskelpoinen kun synti on aina tarttunut ja painaa ja tekee matkan usein hitaaksi, ja silloin tuntuu että ei tarvis noutajien tulla juuri silloin, vaan vasta sitten kun on oikein hyvissä tuntemisissa, kun armon virrassa on saanut puhdistautua synnistä. Vain joskus on minunkin kilvoituksen matkalla minulle julistettu evankeliumi vaikuttanut niin voimakkasti, se on eritysen vaikeitten hetkien jälkeen, niin on tuntunut silloin että voi kun olisi hyvä hetki kun noutajat tulisivat kohdalleni nyt heti. Tällaisia hetkiä vain on ollut elämässäni peräti harvoin, vaan se tämä uskomisen elämä näyttää olevan koko ajan taistelua syntiä vastaan.
Mielenkiintoista olisi kuulla miten te muut rakkaat uskonystävät kokisitte kohdallanne avaustapauksessa olevan tilanteen, jos olisitte näkemässä, kun lähtijä näkee hakijansa?
otsikko ja nimimerkki. Ymmärtäkää, kun olen vasta aloittelija täällä.
sellaisen tilanteen mistä avaaja kertoi, varmaankin se puhuttelisi minua syvästi ja luultavasti myös vahvistaisi uskoani.
Olisin varmaankin hyvin liikuttunut.
se vahvistaa jokaisen uskoa.
Lisäksi luulisin sen olevan aivankuin lisävoimavarana heikoilla hetkillä.
Sillä sellaista näkyä kukaan kohdannut tuskin koskaan unohtaa.
Tässä meidän tuttavapiirissä sattui aivan
vastaavanalainen tapaus. Ja kyllä se on
ollut vaikuttava,,, Ja uskoa vahvistava
kokemus, kun kuulin siitä.
Näimme tätä ihmistä melkein aina Ry:llä seroissa
ja sairaudesta huolimatta hän viimeisiin
elinpäiviin asti kävi seuroissa.
Jälkeenjääneille jäi ainakin vahva todistus siitä että sielu kelpasi Jumalalle!
Todistaako tuo tapaus teidän mielestänne todella sitä, että vain kristinusko on totta? Kehottaisin kaikkia tutkimaan hieman lääketiedettä ja sitä millaisia muita kokemuksia kuoleman hetkellä kokee. Myös muissa uskonnoissa on täysin vastaavia tapauksia. Niin islamissa, buddhalaisuudessa, hinduilla jne on kokemuksia, että kuolema on näyttänyt miellyttävältä ja, että jokin ihana on tullut hakemaan. Ehkä se tarkoittaa sitä, että taivas on kaikille auki eikä vain kristityille tai vain lestadiolasille. Ei ole kadotusta. Olen myös lukenut, että myös esim. islamin uskoiset ovat käyttäneet tuota samaa perustetta, kun kuoleman hetkellä on kohdannut jotain ihanaa, että se on todiste Allahin olemassaolosta ja siitä, että hän on ainoa ja oikea Jumala. Eli mielestäni tuo peruste ei ole kovin pätevä, jos mietitään kuka ja mikä on oikea uskonto.
Ajatteletteko muuten, että jos ihminen on kristitty, mutta ei lestadiolainen, niin hän ei pääse taivaaseen? Muita kristtyjä suuntauksia on mm. katoliset, protestantit, helluntalaiset, metodistit, babtistit jne. Onko taivaspaikka myös heille?
kaikille joilla on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa
Niin minäkin toivon, sillä en usko mihinkään helvettiin tai muuhun sellaiseen. Taivaaseen siis pääsee, vaikka ei uskokaan kristittyyn jumalaan, vaan myös muuten elämällä hyvin? Koska eihän nämä muiden uskontokuntien henkilöt olleet pyytäneet syntejään anteeksi kristityn jumalalan kautta, eikä esim. hinduilla ole samoja synnin käsitteitä eikä buddhalaiset usko jumaliin. Elän hyvin, vaikkakaan ei kristinuskon mukaan, niin kuoleman jälkeinen elämä on turvattu?
Ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle. Sanoo raamattu.
Tai oikeammin, koki ihmiset enkeleinä.
Tälainen tapaus.
Terveyskeskuksen vuodeosastolla oli potilaana jo iäkäs mies. Mies oli asunut nuoruutensa vanh.lestadiolaisessa ympäristössä, oli käynyt jopa seuroissakin, ei kuitenkaan ollut vlest. missään vaiheessa, kun ei ollut tehnyt parannusta.
Nyt tämä potilas oli tullut synnintuntoon jostakin syystä. Sairaalassa saattaa olla mahdollisuus kuunnella radioseuroja. Siinä yksi mahdollisuus, tai muisteli lapsuusaikoja jolloin oli V.lestadiolaisten kanssa tekemisissä.
Synnintunnossaan hän oli rukoillut että tulisi hänen luokseen joku v.lestadiolainen, joita hän tunsi.
Ja niin kävi, että eräänä päivänä hänen luoksensa saapui kaksi v,lestadiolaista,jotka potilas tunsi.
Kun potilas näki ketä oli tulossa, ja huomasi heidän tulevan häntä katsomaan, hän oli huudahtanut näin:
Sieltähän saapuu enkeleitä.
Tulijat olivat heti ymmärtäneet, että nyt olemme kohdanneet edessämme sellaisen sydämen maaperän joka on täysin valmis ottamaan vastaan evankeliumin.
Ja niinhän miehen tilanne olikin. Sillä mies oli välittömästi kysynyt vierailta saako hänkin uskoa kaikki syntinsä anteeksi.
Ja niin oli siunattu hänelle kaikki eletyn elämän synnit anteeksi. Ja keskustelu ja vierailu oli jatkunut. Kun mies oli saanut syntinsä anteeksi, hän oli sanonut nyt olevan hyvä olla eikä kuolemakaan enää peloita.
Näin tämä mies sai elävän uskon sydämellensä turvaksi aivan elämänsä ehtoopuolella, jolloin saattoi noutajiensa odottaa tulevan millä hetkellä hyvänsä.
Minä olen luullut, että taivaaseen, paratiisiin tms. pääsee vasta silloin, kun Kristus tulee noutamaan omiaan, eli silloin kun maailma loppuu? Sinnekkö siis pääseekin heti kuoleman hetkellä? No mitä tapahtuu maailman lopun hetkellä?
vaikeita!