Miksi koko ajan pitää tulla jatkuvalla syötöllä paskaa niskaan?
Kaikki alkoi siitä kun vanhempani erosivat noin 6vuotta sitten ja jouduin muuttamaan äitini ja hänen uuden kamalan miesystävänsä kanssa kauas kotipaikkakunnalta. Se uusi paikkakunta aloitti kaiken kidutuksen. Vanhempien eron koitin vielä ymmärtää, vaikka se tulikin niin puun takaa ja sen ikäisenä olin vielä herkkä enkä enää uskaltanut edes päästää äitiäni töihin kun pelkäsin hänen lähtevän luotani sillä aikaa. Aloitin uudessa koulussa, jossa ei ollut ketään tuttua. Se oli melko pieni koulu verrattuna edelliseen. Ja paljastui yhdeksi helvetiksi. Opettajat vittuilivat minulle tunnilla, varsinkin kun en puhunut samalla murteella, oppilaat syrjivät koska olin muka niin erilainen.. Vaikka yritin aina hymyillä kaikille ja olin iloinen. Sain sentään 3 kaveria, joista yksi puukotti selkään ja kertoi yksityisasiani kaikille.
Sitten oli siirtymä ylä-asteella ja odotin sitä innolla, mutta paskaa sain.. Siellä oli kaksi kertaa enemmän oppilaita ja sain kaksi kertaa enemmän kiusaamista. En halunnut enää käydä koulussa. Enkä ymmärtänyt mikä minussa oli vikana, yritin olla kaikille niiin ystävällinen ja olinkin. Silti valmiiksi heikkoa potkittiin lisää maahan. Samaan aikaan kotona isäpuoleni pieksi minua ja haukkui huoraksi, äiti vain itki, mutta ei tehnyt asialle mitään. Tunsin oloni pahaksi joka paikassa.
Silti olen vielä tässä ja kestin sen ylä-aste helvetin siinä toivossa että pääsen pian pois..
Nyt olen lukiossa vähän kauemmalla paikkakunnalla, en kuitenkaan halunnut vielä liian kauas äidistäni, koska pelkään että hänelle tapahtuu jotain pahaa. Täällä sain uusia ystäviä, mutta he puukottivat selkään ja jättivät minut yksin.. Nyt olen yksin täälläkin. Poikaystävän sain lukion ekana vuonna, mutta petti minua ala-aste ystäväni kanssa, joten nyt ei ole kumpaakaan.
Eikai mun elämä oo tarkotettu tälläiseksi helvetiksi vai mikä tässä on? En jaksa enää kauaa, enkä edes tiedä miten olen tähän asti jaksanut.. Monesti olen ollut sängyn pohjalla ja itkenyt ja maannut siellä viikkoja ja ahdistusta on päivittäin sekä paniikkikohtauksia silloin tällöin...
Kaikki alkoi siitä kun vanhempani erosivat noin 6vuotta sitten ja jouduin muuttamaan äitini ja hänen uuden kamalan miesystävänsä kanssa kauas kotipaikkakunnalta. Se uusi paikkakunta aloitti kaiken kidutuksen. Vanhempien eron koitin vielä ymmärtää, vaikka se tulikin niin puun takaa ja sen ikäisenä olin vielä herkkä enkä enää uskaltanut edes päästää äitiäni töihin kun pelkäsin hänen lähtevän luotani sillä aikaa. Aloitin uudessa koulussa, jossa ei ollut ketään tuttua. Se oli melko pieni koulu verrattuna edelliseen. Ja paljastui yhdeksi helvetiksi. Opettajat vittuilivat minulle tunnilla, varsinkin kun en puhunut samalla murteella, oppilaat syrjivät koska olin muka niin erilainen.. Vaikka yritin aina hymyillä kaikille ja olin iloinen. Sain sentään 3 kaveria, joista yksi puukotti selkään ja kertoi yksityisasiani kaikille.
Sitten oli siirtymä ylä-asteella ja odotin sitä innolla, mutta paskaa sain.. Siellä oli kaksi kertaa enemmän oppilaita ja sain kaksi kertaa enemmän kiusaamista. En halunnut enää käydä koulussa. Enkä ymmärtänyt mikä minussa oli vikana, yritin olla kaikille niiin ystävällinen ja olinkin. Silti valmiiksi heikkoa potkittiin lisää maahan. Samaan aikaan kotona isäpuoleni pieksi minua ja haukkui huoraksi, äiti vain itki, mutta ei tehnyt asialle mitään. Tunsin oloni pahaksi joka paikassa.
Silti olen vielä tässä ja kestin sen ylä-aste helvetin siinä toivossa että pääsen pian pois..
Nyt olen lukiossa vähän kauemmalla paikkakunnalla, en kuitenkaan halunnut vielä liian kauas äidistäni, koska pelkään että hänelle tapahtuu jotain pahaa. Täällä sain uusia ystäviä, mutta he puukottivat selkään ja jättivät minut yksin.. Nyt olen yksin täälläkin. Poikaystävän sain lukion ekana vuonna, mutta petti minua ala-aste ystäväni kanssa, joten nyt ei ole kumpaakaan.
Eikai mun elämä oo tarkotettu tälläiseksi helvetiksi vai mikä tässä on? En jaksa enää kauaa, enkä edes tiedä miten olen tähän asti jaksanut.. Monesti olen ollut sängyn pohjalla ja itkenyt ja maannut siellä viikkoja ja ahdistusta on päivittäin sekä paniikkikohtauksia silloin tällöin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei se mikskää muutut, kärsit ja ootat vaa että kuolema sut korjaa. Sitä se elämä on.
Sulla on ollut paljon ikäviä juttuja elämässä, etkä ole niitä ansainnut. Erityisesti olisit ansainnut turvallisen kodin. Paikkakunnan vaihtuminen on myös stressaava kokemus, omat ongelmat aikanaan lähtivät eritoten uudelle paikkakunnalle muuttamisesta ja tuntui, etten vain sopeutunut sinne. Jälkikäteen ajatellen syynä oli myös ongelmani, koska en osannut lähteä uusiin juttuihin mukaan enkä tutustua uusiin ihmisiin ja aloin negatiivisten kokemusten takia nähdä kaikki ihmiset samalla tapaa. Joskus elämässä tapahtuu asioita, jotka jäävät painolastiksi. Vaikuttaa, että nuo asiat ovat kertyneet mielessäsi isoksi möykyksi, minkä takia katsot maailmaa nykyään niiden silmälasien takaa, jotka ovat ne ikävät kokemuksesi. Siksi uudetkin jutut tuntuvat vain vanhan toistumiselta. Siksi vaikka miltä tuntuisi, yritä pitää ne silmälasit "puhtaina" äläkä anna ikävien kokemuksien tulla katsomistavaksesi. Tarkoitan sillä sitä, että jokainen päivä on uusi ja omalla asennoitumisella elämän tapahtumiin on suuri merkitys ja se ratkaisee, miten selviät elämästä. Tunteet eivät hallitse elämääsi, vaan se on loppupeleissä sinä. Yritä aloittaa löytämällä joka päivästä edes pari hyvää asiaa, niin typerältä kuin se kuulostaa. Ne tyypit, jotka syrjivät sinua, eivät ansaitse kaveruuttasi, mutta älä ole liian epäluuloinen äläkä menetä luottamustasi ihmisiin:) Miehiäkin on hyvänsorttisia, mutta valitettavasti myös petollisia.
Vaikka tämä kuulostaakin kliseeltä, niin vastoinkäymiset ovat vahvistaneet myös sinua. Jokainen ihminen joutuu jossain vaiheessa elämää kokemaan vastoinkäymisiä. Voit suhtautua niihin joko lamaannuttavina asioina tai todeta, että ne ovat opiksi kasvulle ja kehittymiselle. Se ei tarkoita, että olisit ansainnut ne, mutta tärkeintä on, ettet anna niiden musertaa. Jos sinusta tuntuu, että et voi hyvin, käy keskustelemassa vaikka kouluterkan kanssa. Hänellä on salassapitovelvollisuus ja hän voi ohjata tarvittaessa eteenpäin.
Puhu myös Jeesukselle asioistasi. Hänen avullaan susta tulee voittaja näissä asioissa. Voit kasvaa ikäänkuin yli kaikesta siitä, joka yrittää painaa sua alas ja masentaa. Ne asiat ei enää satuta sua niin kuin ennen, vaan voit jopa iloita kaikesta huolimatta..
Muista rukoilla.