En uskalla enää

Tää on tätä ikuista eipäs-juupas soopaa. Miten voi olla niin vaikeaa puhua toiselle ihmiselle, ja nyt puhun myös itsestäni. Ei nää johda ikinä mihinkään, kun kaikki aina vain odottaa, että se toinen tekisi ja sanoisi jotain, mutta kun se ei tee eikä sano mitään. Sitten kun löytyy joku hullu, joka menee ja tekee jotain, niin joutuu häpeämään, kun on ollut niin väärässä kuin olla ja voi. Mielikuvitus tekee joskus tepposet:D. Mutta helpottaahan tämä palsta siten, että ymmärtää, ettei todellakaan ole YKSIN oman ikävänsä kanssa. Mulla menny jo niin överiksi, että hypin tasajalkaa ja kiukuttelen kuin kolme vuotias itkupotku raivari iässä oleva riiviö, joka ei ole saanut sitä tikkaria, jota halusi. Ja jos joskus mun kaipaamani henkilö tulee joskus vielä juttelemaan minulle, mä heittäydyn maate ja alan kiukuttelemaan, ihan vaikka huvin vuoksi. Kun kerran menee mäkeen niin annetaan mennä sitten kunnolla ja kovaa

asiaa mutkistaa,ettet ole sinkku,mutta onhan sulla joskus jonkinlaisia tunteita ollut mua kohtaan......

Kannattaisi aina miettiä sitä toistakin osapuolta ja miettiä asiaa hänenkin kannalta. Jos hän on jo tunteita ilmaissut niin ei helpolla ehkä oma-aloitteisesti lähestyy, vastaan voi tulla. Ei pitäisi myöskään heti luovuttaa, jos jotain jännittää. Minuun ainakin vetoaakin miehet, joista näkee että heidän on alkuun vaikea jutella (tunteet voi tehdä sen), vaikka muuten olisivat hyviäkin juttelemaan. Lisäksi esimerkiksi, jos työpaikalla kohtaamisesta kyse, niin kotikentällä ihminen on aina varmaan vahvimmillaan.

yhteydenottoja kirjoitti:

Kannattaisi aina miettiä sitä toistakin osapuolta ja miettiä asiaa hänenkin kannalta. Jos hän on jo tunteita ilmaissut niin ei helpolla ehkä oma-aloitteisesti lähestyy, vastaan voi tulla. Ei pitäisi myöskään heti luovuttaa, jos jotain jännittää. Minuun ainakin vetoaakin miehet, joista näkee että heidän on alkuun vaikea jutella (tunteet voi tehdä sen), vaikka muuten olisivat hyviäkin juttelemaan. Lisäksi esimerkiksi, jos työpaikalla kohtaamisesta kyse, niin kotikentällä ihminen on aina varmaan vahvimmillaan.

Entä kun näkee toista vieraskentällä, hänen työpaikallaan. Ei ole helppoa. Jotenkin ei halua siinä tehdä lähestymisiä kun se on kuitenkin toisen työpaikka niin ei siellä varmaan oleta ihmisten yrittävän mitään.