Meneillään oleva parisuhdekriisi on edennyt sellaiseen vaiheeseen, että koko asia ei suoraan sanottuna vaivaa minua hirveästi. Olen työstänyt omia tunteitani parhaan ystäväni avulla, tehnyt pariterapiaa, käynyt yksilöterapiassa, puhunut tuntikausia vaimoni kanssa parisuhteestamme usean viikon ajan ja ulkoistanut asioita kirjoittamalla niistä päiväkirjan kaltaista tekstiä.
Tällä hetkellä minusta vaan tuntuu, että tapahtui mitä tahansa, niin minun käy ihan hyvin. En ole luovuttanut, enkä ole saanut minkäänlaista varmuutta tulevasta. Tämä avioliitto nyt vaan tulee joko selviämään tai sitten ei. Juuri nyt en vain pysty itse tekemään asialle juuri yhtään mitään, koska minun täytyy antaa vaimolleni aikaa käsitellä asioita.
Tämän ja seuraavan viikon aihe itselleni on yksinkertaisesti seuraava: mitä rakkaus ja toisen ihmisen rakastaminen tarkoittaa minulle? Ei siis millään yleisellä tasolla, vaan mitä se tarkoittaa hyvin henkilökohtaisesti juuri minulle? Tuosta jos saisin vähän selvyyttä, niin luulen parin muunkin mieltäni askarruttavan kysymyksen aukenevan.
Haasteena on tietenkin nyt se, että puhumme tunteista. Eli, ei ole olemassa mitään absoluuttisia totuuksia. Toivottavasti löydän kuitenkin sellaisen vastauksen, joka tuntuu oikealta minun kannaltani, koska minun täytyi hylätä vialliseksi osoittautunut vanha käsitys siitä mitä rakkaus tarkoittaa minulle. Minulle on hyvin olennaista, että tiedän mitä sanat tarkoittavat. "Minä rakastan sinua", ei ole vain lausahdus, jota heittelen ympäriinsä satunnaisesti. Juuri nyt olen hieman tuuliajolla, koska en tarkalleen tiedä mitä tuo lause tarkoittaa minulle.
Tästä tuli vähän monipuolisempi kirjoitus kuin alunperin ajattelin. Noh, antaa olla.
Tällä hetkellä minusta vaan tuntuu, että tapahtui mitä tahansa, niin minun käy ihan hyvin. En ole luovuttanut, enkä ole saanut minkäänlaista varmuutta tulevasta. Tämä avioliitto nyt vaan tulee joko selviämään tai sitten ei. Juuri nyt en vain pysty itse tekemään asialle juuri yhtään mitään, koska minun täytyy antaa vaimolleni aikaa käsitellä asioita.
Tämän ja seuraavan viikon aihe itselleni on yksinkertaisesti seuraava: mitä rakkaus ja toisen ihmisen rakastaminen tarkoittaa minulle? Ei siis millään yleisellä tasolla, vaan mitä se tarkoittaa hyvin henkilökohtaisesti juuri minulle? Tuosta jos saisin vähän selvyyttä, niin luulen parin muunkin mieltäni askarruttavan kysymyksen aukenevan.
Haasteena on tietenkin nyt se, että puhumme tunteista. Eli, ei ole olemassa mitään absoluuttisia totuuksia. Toivottavasti löydän kuitenkin sellaisen vastauksen, joka tuntuu oikealta minun kannaltani, koska minun täytyi hylätä vialliseksi osoittautunut vanha käsitys siitä mitä rakkaus tarkoittaa minulle. Minulle on hyvin olennaista, että tiedän mitä sanat tarkoittavat. "Minä rakastan sinua", ei ole vain lausahdus, jota heittelen ympäriinsä satunnaisesti. Juuri nyt olen hieman tuuliajolla, koska en tarkalleen tiedä mitä tuo lause tarkoittaa minulle.
Tästä tuli vähän monipuolisempi kirjoitus kuin alunperin ajattelin. Noh, antaa olla.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Hei mulla on ap idis: rakkaus on sitä, että haluaa toiselle hyvää ja osoittaa sen sanoin ja teoin ja parisuhderakkaus pysyäkseen kuosissa tarvitsee molemminpuolista rakkautta antamista ja saamista. Tekoja ja sopivasti puhetta, eikä olettamuksia. Toinen voi sen ymmärtää ja toinen ei.
Nämä terveiset erään parisuhteen raunioilta. Päivänjatkoja.
Kiitos näistä ajatuksista. Tämä on juuri sellaista, jota tarvitsen juuri nyt.
Sai vaikutelman että sinulle käy hyvin, tapahtuu mitä tahansa. Selkeää, kiihkotonta kerrontaa vailla vähäisintäkään syytöstä. Se oli hienoa. Toivotaan että kaikki menee noh, miten sen nyt sanoisi, hyvin. Kaikkien kannalta, jos se on mahdollista.
Luulen, että rauhallinen ja kiihkoton kirjoitustyylini liittyy paljon viimeaikoina saamani rohkeuteen ja luottamukseen niin itseeni kuin ystävääni. Olen saanut heiltä valtavasti voimavaroja, joiden avulla olen käsitellyt parisuhdekriisiäni. Tämän vuoksi en itke itseäni uneen, vaan voin syödä iltapalaani kaikessa rauhassa samalla kun vaimoni tekee iltarutiineja. Ongelmista huolimatta kummallekin on täysin selvää, ettei mitään mullistavaa tule tapahtumaan lyhyellä aikavälillä. Olemme myös puhuneet siitä, että meillä on tässä kokonainen vuosi aikaa ennen kuin mitään lopullisia päätöksiä tarvitsee tehdä. Tämä ei tarkoita, ettemmekö työstäisi aktiivisesti parisuhdeongelmia. Juuri nyt vaan annan enemmän vetovastuuta vaimolleni. Viimeiset pari kuukautta olivat hyvin rankkoja minulle; Nyt on toisen vuoro, kun minä vedän vähän henkeä.
Arki rullaa moitteettomasti ja seksikin pelaa. Nyt kun vaan saisi nuo sydämmen asiat kuntoon seuraavan vuoden aikana. Sillävälin voimme yrittää rakentaa parempaa, kestävämpää, avioliittoa. Ilman mitään takuita onnistumisesta, mutta yrittäen täysillä siitä huolimatta.
Ei kannattaisi hirveästi pitkittää tuota asiaa. Se on helposti loputon suo. Mutta onnea sinulle ap.
Tuota...kerro vaan toki millä tavalla menetetty luottamus saadaan korjattua muutamassa päivässä tai viikossa. Rehellisesti: jos sinulla on taikatemppu, jolla tämän saa korjattua nopeasti, niin siitä vaan avautumaan. Olen pelkkänä korvana.
Ei sitä saakaan niin. Anteeksi, purin turhautumiani sinuun. Mutta surullista, että ei sitä välttämättä saa lainkaan palautettua, jos siis pahasti ja toistuvasti on toisen luottamuksen parisuhteessa pettänyt. Itsekin pitkään uskoin kaikenlaista.
Mutta onnea sinulle.
Eipä tuo mitään. Pääsit vain vähän ihon alle, mikä yllätti minut. Harvemmin hermostun foorumikirjoittelusta.
Olen saanut joitakin uusia ajatuksia. Minun on tällä hetkellä hieman hankalaa erottaa niitä tunteita, joita tunnen parasta ystävääni ja vaimoani kohtaan. Tästä syystä on tärkeää, että pystyisin määrittelemään asioita paremmin, koska en rakasta ystävääni. Vaimoani olen ainakin aikaisemmin rakastanut, mutta juuri nyt se tuntuu hankalalta.
Eli, kysymys onkin: rakastanko vain tavan vuoksi? Sanon ja toteutan, mutta en oikeasti sydämmessäni tarkoita. Huomioin ja autan vaimoani, mutta teen ihan samaa parhaan ystäväni kanssa. Mihin vetää raja, kun ei ole voimakasta intohimoa ohjaamassa?
No, etköhän osaa provotakin. Minä kyllä hermostun väliin kirjoittelusta.Ulkopuolisen on aika vaikea vastata tuohon kysymykseesi. Eiköhän pitkän suhteen rakkauskin ole tietynlainen tapa. En minä näe tätä huonona tapana. Mutta tietysti, jos sydämesi on jossain muualla niin onkohan rakkauskin? Rakkaus on omasta mielestäni hieman moninaisempaa kuin pelkkä intohimo. Rakkautta ihminen kokee useita eri ihmisiä, eläimiä, luontoa yms.kohtaan missä elääkin. Tai siis kokee, jos antaa itselleen mahdollisuuden kokea.Parisuhderakkaus on asia erikseen ja kyllä se pitää sisässään myös tuon intohimo aspektin. Se laimenee pitkän suhteen aikana, mutta ei se kyllä minun mielestäni toimivassa suhteessa saisi puuttua kokonaan.
Mutta parisuhteen toimivuuteen ja itse asiassa varmaan tuohon rakkaudenkin määrään lopulta liittyy monet seikat ja kyllä luottamus, arvostus, yhteinen huumori ym. ovat asioita, jotka vaikuttavat suhteen toimivuuteen. Eli ei se rakkaus tai sanotaan paremminkin suhde oikein pysy kasassa ilman tuollaisia elemmettejä. Kyllä se rakkauskin silloin helpolla näivettyy.
Saako kysyä semmosen tekstisi pohjalta että ovatko siis vaimosi ja tämä paras ystäväsi tulevat vaihtoehdot vai ymmärsinkö väärin?
Vaihtoehdot ovat avioliitto toimivassa etäsuhteessa tai avioero. Ystäväni on ilmaissut hyvin selkeästi, ettei ole kiinnostunut minusta. Enkä minäkään ole hänestä, koska ajaisimme toisemme todennäköisesti täysin hulluiksi parin kuukauden seurustelun jälkeen. Ystävyytemme pohjautuu erittäin selkeään käsitykseen siitä mitä välillämme on ja ei ole.
En usko, että minulle tulee mitään ongelmia löytää uutta kumppania, jos avioero toteutuu. Se ei vain tule olemaan ystäväni.
Etäsuhdekin voi olla ihan toimiva, mutta tietty riippuu ihmisistä ja etäsuhteenne laadusta.
Se on hienoa, että ystäväsi kanssa olette asiat kunnolla keskustelleet ja lähtökohtana toimivaa, jos kumpikaan ei tunne sen enempää. Hieman ihmettelen tuota, että hän tekisi sinut muutaman kuukauden päästä hulluksi. Itse en ainakaan haluaisi tuollaisen ihmisen kanssa ystävä olla. Mutta hienoa on, että sinä tunnet ystäväsi noin läpikotaisin.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että avioeron toteutuessa et uutta kumppania löydä. Ei sellaisia ihmisiä joiden kanssa synkkaa yhteen niin, että molemmilla synkkaa löydy ihan noin vaan. Puhun hieman omasta aiemmista kokemuksista. Kyllä niitä löytyy, jotka ovat kiinnostuneita, mutta itse ei ole kiinostunut heistä ja toisaalta sitten tietty sellaisia, joista itse kiinnostuu, mutta he eivät ole kiiinnostuneet. Ja huom tähän kuuluu kaikki luonnejutut, arvot, mielenkiinnonkohteet ym. Niin rakkaus on suuri lahja, jos sen löytää.
Ohhoh ja anteeksi kirjoitusvirheeni. En siis tarkoittanut, että et uutta kumppania missään nimessä löytäisi vaan, että et välttämättä löydä, mutta ymmärsit varmaan.
Onnea sinulle, täytyy mennä nukkumaan.
Minä uskon, että on olemassa muitakin ihmisiä, joiden kanssa voin olla yhtä läheinen kuin vaimoni. Tiedostan, ettei sitä juuri sopivaa löydy tuosta vaan, jos avioero toteutuu. Asia nyt vaan on niin, etten jaksa vaivata päätäni jossittelulla ja tulevaisuuden liiallisella suunnittelulla.
Mitä taas ystävääni tulee, niin me ajattelemme hyvin erilailla. Tässä on se ihana asia, että saan häneltä ajatuksia, jotka eivät olisi koskaan tulleet omaan mieleeni. Se myös tarkoittaa, että käymme toistemme hermoille, jos vietämme liikaa aikaa yhdessä. Muutaman tuntia joka viikko on juuri sopivasti. Satunnainen viestittely päälle. Olemme hyvin läheisiä, mutta tiedostamme, ettemme halua roikkua toisissamme tai vaatia enempää.
Nyt se sitten tapahtui. Alitajuntani tarjoili minulle lähes valmiin vastauksen mieltäni vaivanneeseen kysymykseen. Ratkaisu on yksinkertaisuudessaan loistava, mutta haastava toteuttaa nykyisessä tilanteessa. Eli, rakkaus tarkoittaa minulle yhteistä tahtotilaa ja sen toteuttamista. Yli kymmenen vuoden parisuhteen jälkeen tunteiden aaltoilu on tullut hyvin tutuksi, mutta tahto ja halu olla osa toisen elämää on ollut tähän asti meitä yhdessä pitävä asia. Usko yhteiseen tulevaisuuteen luo turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta, jota niin minä kuin vaimoni kummatkin tarvitsemme.
Eli, rakkaudesta on tullut tahtotila, jolloin sitä voidaan mitata ja tarkkailla tämän tahtotilan muutoksilla. Asiaan liittyy paljon muutakin, mutta tämä riittää nyt lyhyellä aikavälillä. Minulla on nyt ajatus, jota voin lähteä työstämään eteenpäin.
Niin, monestihan avioliitto ja suhde yleensäkin on toimivin, kun kumpikin ovat asioista samaa mieltä tai toisen mieltä. Minun mielestäni suhteeseen kuuluu paljon muutakin kuin mielipiteet. Rakkaus, yhteiset arvot, kunnioitus ym. ovat suhteen peruspilareita. En tiedä ystävyytesi laatua, mutta kannattaa miettiä näitäkin asioita ennekuin tyrmäät ystävyytesi, sillä minusta vaikuttaa tekstisi perusteella, että tunnet jotakin paljon enemmän häntä kohtaan. Mitä te teette yhdessä ystäväsi kanssa? Käyttekö konserteissa, urheilemassa, kirjastossa, hypitte vesilätäköissä tms. Hän tuntuu olevan sinulle merkittävä ihminen.
Tahtotilaa tarvitaan aina, mutta pelkkä tahto ei suhteen ylläpitämiseen riitä, kyllä ne palikat täytyy muutoinkin asettua paikalleen.
Teettekö yhdessä mukavia asioita, kuten matkustelua, mökkeilyä, ajeluja millä vaan, vaikka hevosella ja reellä, jos kiinnostaa. Syöttekö yhdessä iltapalaa tienvarsihotelleissa esim. retkeilyn aikana?
Käyn ystäväni kanssa teatterissa, kävelemässä, leffassa, pidämme peli-iltoja, sitten on viikottaiset tapaamiset ihan kahden kesken ja sekalaista muuta. Puhumme kaikesta tärkeästä, ja kaikesta mitä mieleen tulee. Minulla on hyvin voimakkaita tunteita ystävääni kohtaan, mutta en saa tuntea häntä kohtaan romanttisia tunteita. Ystäväni on sanonut, etten saa rakastua häneen. Hän on sanonut, ettei ole kiinnostunut minusta sillä tavalla. Eli, tunteita on varmaan puolin ja toisin, mutta olemme kummatkin parisuhteessa eri ihmisten kanssa. Joten olemme ja pysymme läheisinä ystävinä.
Voin puhua tästä nimimerkin suojin, mutta en koskaan sanoisi tästä mitään vaimolleni tai ystävälleni. Totuus on, että todennäköisesti rakastan ystävääni. Siksi minun on niin vaikeaa erotella tunteitani näiden kahden ihmisen välillä. Tästä keskustelusta tuli juuri täysin tyhmä. En kuitenkaan saa rakastaa ystävääni, joten miksi jauhaa asiasta?
Mitä taas vaimooni tulee, niin emme matkustele yhdessä, mutta teemme samoja asioita kuin ystäväni kanssa. Vaimoni ei vain tykkää niin paljoa teatterista.
Olette hienon avoimesti jutelleet ystäväsi kanssa ja jos hän on kieltänyt sinua tuntemasta mitään niin sinun lienee paras uskoa häntä. Tilanteesi olisi aivan eri, jos tuo ystäväsi olisi vapaa, koska silloinhan teillä ei olisi sieltä puolelta esteita. Tulkitsen tämän tilanteen helpommaksi (siis toinen olisi vapaa) siksi, että sinun liittosi/suhteesi näyttää olevan sen verran huteralla pohjalla, että sinun on kuitenkin tarkkaan harkittava jatkatko nykyisessä suhteessasi, jossa rakkautta joudut noin miettimään. Lisäksi, jos teillä ei ole lapsia niin omasta mielestäni tuota ei kannattaisi edes jatkaa. Tiedän osa tuomitsee minut, mutta jos suhde on tuossa tilassa ennen lapsia niin ei lupaa hyvää. Ei ne lapsetkaan eron este ole, mutta tilanne on hankalampi.
Lapsia kun ei ole, eikä tule, koska vaimoni vihaa ajatusta jälkikasvusta. Hieman poikkeuksellinen tuon suhteen, mutta ei se ole minua koskaan haitannut. Sen sijaan tuo mitä sanoit nykyisistä ajatusprosesseistani hiertää minuakin. Esimerkiksi eilen seksin jälkeen minulle tuli hyvin nopeasti epävarma ja hieman pelokas olo. Entä jos hän satuttaa minua taas? Eikö se ole vain ajan kysymys?
Vaimoni on viime aikoina sanonut toistuvasti muuttuvansa ja kasvavansa ihmisenä, mutta en tiedä uskonko häntä. Meillä on nyt meneillään sellainen hyvä vaihe, joka johtuu parisuhdekriisistä. Vaimoni kiinnittää minuun enemmän huomiota. Työ ei vie hänen kaikkea huomiotaan. Tästä huolimatta minun on hankala lopettaa ajattelemasta menneitä vuosia, jolloin tilanne on ollut samanlainen. Minua pelottaa, että vahinkoa on tapahtunut liikaa, enkä minä oikeasti halua enää rakastaa vaimoani.
Soppaa hämmentää se, että olen ilmiselvästi kykeneväinen rakastamaan muita ihmisiä. Ehkä olisi vain parempi luovuttaa ja aloittaa alusta. Tänä aamuna olo on epävarma ja minua pelottaa. Täytyy varmaan puhua asiasta ystäväni kanssa, koska olen sopinut tapaavani hänet iltapäivästä.
Kirjoitus etenee sitä enemmän ihmettelen yhtä asiaa; miten voi olla niin että tälle naispuoliselle ystävälle pitää juosta kertomaan / kysymään / tiedottamaan kaikki asiat.
Miten voit aikuisena miehenä olla noin riippuvainen hänestä?
Hänhän on sinulle paljon tärkeämpi kuin vaimosi. Et osaa muusta puhuakkaan kuin tästä toisesta naisesta. En voi olla ajattelematta että se on väistämättä vaikuttanut liittosi tilaan.
Minusta tuo " ystävyyssuhde" ei ole enää normaalin rajoissa aviossa olevalle miehelle.
Se menee överiksi.
Ei, kyseinen ystävyyssuhde ei ole ollut enää vähään aikaan "normaalin" rajoissa. Asiasta on puhuttu ja se on käsitelty. Niin vaimoni kuin ystäväni tietävät missä mennään. Teidän ei tarvitse tietää näitä asioita.
Itse en koe olevani riippuvainen ystävästäni. Olen puhunut tästäkin hänen kanssaan, eikä minun elämäni hajoa kappaleiksi, jos hän ei yhtäkkiä olisikaan enää ystäväni. Olisin kyllä hyvin surullinen, mutta sitten elämä jatkuisi normaaliin tapaan.
On liian monta ihmistä. Sanot itse että et pysty erottamaan mitä tunnet ystävääsi kohtaan ja mitä vaimoasi. Miten olet päästänyt tuollaisen tilanteen syntymään?
Voi olla mahdollista että useampi nainen olisi jo ulkoistanut sinut elämästään sinne ystävättären luokse vaikka, hän dominoi selvästikkin liittoanne, taisit kertoa pääsyyt suhteenne huonoon tilaan itse sitä edes huomaamatta.
En sanoisi huomaamattani. Vatvoin noin 12 tuntia kirjoitanko tuon viestin todellisista tunteistani ystävääni kohtaan. Koko tämä viestiketju on ihan tarkoituksella piilossa täällä Tunteet-osiossa, vaikka se kuuluisi paremmin Parisuhteet tai Avioero osiolle. Vastaanotto olisi vaan sen verran myrkyllisempi noilla alueilla, että laitoin tämän tänne avoimemman ja rehellisemmän keskustelun toivossa. Olen hyvin positiivisesti yllättynyt kuinka kauan tätä on kestänyt päivästä toiseen.
Mitä tuohon muuhun tulee, niin syyttely ja tuomitseminen on kovin helppoa puuhaa. Rakentavien viestien kirjoittaminen vaatii jotain muuta. Koko ongelma olisi erittäin helppo ratkaista, jos pystyisin toimimaan täysin loogisesti ja välittämättä tunteistani. Minä, tunneihmisenä, nyt vaan en toimi sillä tavalla. Hajoa siihen, jos et pysty samaistumaan.
mikä siinä oli syyttelyä, nuo asiathan olet itse tänne kirjoittanut ja voi olla aika moni lukija on ihmetellyt juuri noita samoja juttuja. sinun lienee vaikea ottaa vastaan muuta kuin päänsilittelyä.
"Miten olet päästänyt...", on minun mielessäni ilmiselvä syytös.
"...useampi nainen olisi jo ulkoistanut...", on minun mielestäni ilmiselvästi tuomitsevaa.
Kumpikaan kommentti ei tuo mitään rakentavaa keskusteluun ja loput oli minun kirjoittamani toistamista. Sitä minä tarkoitin edellisellä viestilläni. Oliko tarpeeksi selvästi sanottu?
https://www.youtube.com/watch?v=yfd_7f8xPZ4
täällä saa myös jokainen sanoa mielipiteensä sinunkin kirjoituksista.
Ja minä saan puolestani vastata ihan niin kuin itse haluan. Pointtisi oli?
Pystyn samaistumaan.. Oma kokemukseni on se että et voi luoda vaimosi kanssa mitään ennenkuin jätät ystäväsi. Jos sinulla on tunteita toisaalle, et pysty työskentelemään avioliittosi eteen niinkuin kuuluisi.
Miksi kiduttaa itseään ja olla lähellä ihmistä joka ei halua sinua?
En sano että olisin itse puhtailla vesillä vieläkään. Mutta ystävyyden jättäminen on helpottanut parisuhteen työstöä. Vaikka ajatukset välillä harhautuvatkin ja huomaan ajattelevani: liian paljon on tapahtunut..
Sinun on tehtävä valinta ensin ystäväsi vaimosi väliltä. Vasta silloin voit nähdä parisuhteesi oikeassa valossa.
Itse pohdin tällähetkellä kysymystä: kuinka kauan yrittää jotta voi sano tehneensä kaikkensa?
kaksi tahoillaan naimisissa olevaa ihmistä ja toinen sanoo toiselle ettet saa rakastua minuun. haloo ukko. !! ei niin tehdä.
13,3,15 klo 21,02 :
" Minulla on hyvin voimakkaita tunteita ystävääni kohtaan mutta en saa tuntea häntä kohtaan romanttisia tunteita".
Ei ihmew et homma ei pelitä vaimon kanssa.
Haluan kommentoida mieletöntä aikaa jonka vietät naisystäväsi kanssa ja se aika on pois molempien perheiltä. Kerrot käyvänne teatterissa, kävelemässä, leffassa, lisäksi viikottaiset tapaamiset kahdenkesken ja sekalaista muuta. En voi käsittää tätä. Eikö tuo kaikki yleensä tehdä aviopuolison kanssa? Voin sanoa että omalla kohdallani vaimoni ei hyväksyisi noin mittavaa luuhaamista toisen naisen kanssa, eikä asia toimisi toisinkaan päin.
Ymmärsit väärin tai minä selitin huonosti. Vietän ystäväni kanssa 2-3 tuntia viikossa. Tähän päälle satunnaiset viestittelyt ja muu meno, jota on kenties kerran kaksi kertaa kuukaudessa. Harrastukseni syövät paljon enemmän aikaa joka viikko.
käsittämätön määrä. siv.tämä.
Se oikea luonto pullahtaa esiin, niin tässäkin.
Miettikääpä hetki tätä ketjua. Aloittajalla on noin rakas ystävä, joka ei haluaisi olla hänen kanssaan. Kyseessä on joko a) mitään ystävää ei olekaan b) Hän ei ole mitään ystävänsä kanssa puhunut, hän vain oltettaa c) Jos on puhunut niin rehellisesti tunteista ei ole puhuttu.
Ota vaan ap se ystäväsi, siinä vinkki sinulle, harvalla on edes noin hienoa parisuhdetta.
Tosin tämä homma oli ilmiselvä provo.
Mutta kaunista päivänjatkoa provolle ja kaikille muillekin. Nauttikaa toisistanne ja keväisestä kelistä. Rakkaus se se on.
Ihmisiä ei noin vain oteta. Voihan olla, että ystävää ei kiinnosta tai hän on varattu ja häntä ei kiinnosta.
Pystyn samaistumaan.. Oma kokemukseni on se että et voi luoda vaimosi kanssa mitään ennenkuin jätät ystäväsi. Jos sinulla on tunteita toisaalle, et pysty työskentelemään avioliittosi eteen niinkuin kuuluisi.
Miksi kiduttaa itseään ja olla lähellä ihmistä joka ei halua sinua?
En sano että olisin itse puhtailla vesillä vieläkään. Mutta ystävyyden jättäminen on helpottanut parisuhteen työstöä. Vaikka ajatukset välillä harhautuvatkin ja huomaan ajattelevani: liian paljon on tapahtunut..
Sinun on tehtävä valinta ensin ystäväsi vaimosi väliltä. Vasta silloin voit nähdä parisuhteesi oikeassa valossa.
Itse pohdin tällähetkellä kysymystä: kuinka kauan yrittää jotta voi sanoa tehneensä kaikkensa?