ihastua voi etäältä, jopa rakastua jos on usein tekemisissä. Ongelma vaan on siinä että toinen täytyy tuntea todella hyvin jotta voi rakastaa oikeasti. Siispä mieti mihin olet ihastunut? Mielikuvaasi hänestä, toiveeseesi hänestä vai oikeaan ihmiseen?
Jospa hän onkin aivan toisenlainen kuin mitä kuvittelit? Silloinhan sitä on pettynyt omiin ajatuksiinsa ja kuvitelmiin. Toista ei voi syyttää siitä ettei hän ollutkaan sellainen kuin halusin.
Jospa hän onkin aivan toisenlainen kuin mitä kuvittelit? Silloinhan sitä on pettynyt omiin ajatuksiinsa ja kuvitelmiin. Toista ei voi syyttää siitä ettei hän ollutkaan sellainen kuin halusin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toi on totisinta totta mitä puhut. Itse en tunne niin että voisin tuntevani täysin henkkoht hänet mutta tiedän asioita varmaksi jotka ovat täyttä totta ja siksi täytyy tehdä se eli jättää menneisyyteen koko tyyppi.Ikinään en ole elätellyt niin suuria kuvitelmia että olisin ajatellut hänestä vain pilvilinnoja,en ole vaan sellainen. Olen vain pettynyt siihen että mahdollisuuksia on mennyt niin paljon hukkaan että ei ole antanut itselleen lupaa tutustua kunnolla muihin ehdokkaisiin vaikka olisi ollut mahdollisuus ja se surettaa tosi paljon,toivottavasti olen tulevaisuudessa paljon viisaampi sen suhteen.
Napsauta sormia niin kaipaus katoaa.
Tuttu tai tuntematon aina ihastuessa näkee toisen aika positiivisessa valossa. Minä olen ihminen josta mieheni sanoi vielä usean vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeenkin että minua ei koskaan opi tuntemaan täysin. Olin hänelle aina hiukan salaperäinen ja yllätyksiä täynnä. Eikä tarkoitus olekaan varmaan ketään ennalta tuntea. Tapaillessahan sitä tutustutaan ja katsotaan että on ihminen sellainen että sen kanssa haluaisi ihan vakiintua paikoilleen.
Minä en ole ketään minun entisistä tuntenut kuin ulkonäöltä ja nimeltä ennen kuin tapaileen aloimme. Osan kanssa suhde jäi tapailuun koska ihastus hävisi/muuttui kaveruudeksi ja osan kanssa suhde kehittyi vakavammaksi ja pitkäaikaiseksi.
Tärkeintähän minun mielestäni on kolme asiaa
1. Onko molemmat vapaita
2. Onko tunteet aitoja, molemminpuolisia
3 Tähtääkö/Onko molemmat (valmiit) vakavaan suhteeseen (eikä esim. toinen halua vain fuckbuddy suhdetta)
Minä voin sanoa että itse varmaan kokisin hiukan jopa ahdistusta/suorituspaineita tms. jos heti pitäisi olla vakavassa suhteessa ja odotettais että toisen jo tuntee niinkuin vanhat avioparit tuntee. Eikö suhdetta kuulu muodostaa rauhassa toisen tutustuen eikä pika pikaa maaliin juoksien kaikki jo tietäen?
Liian vauhdikas eteneminen ei ole minun makuun. Rimakauhu iskee sellaisesta
Rakastumisen kevyt huumaa odottaa syventymistä. En tiedä mitä oikein tapahtui kun hänet ensimmäistä kertaa näin, sydän pumppasi verta aivan eri tavalla kun jos pienesti ihastuu, se oli menoa ja nyt kökötän taas tässä, omituista, eikä uskoisi ei, mutta uskottava se on.
Häneltä sain pakit ja ihastuin toiseen tai sitten koitin päästä siitä ensimmäisestä tunteesta eroon eikä onnistunut. nro562/62 kertoo enemmmän kuin paljon jos oikea tämän löytää.
Ei ole odotuksia sinänsä ja tietysti varauksella, silti se kortti kuin odottaisi kääntymistä, mitä sieltä paljastuu, hän kun tietää musta kuitenkin jotain, jonkun toisen kauttako, vai näkemänsä perusteella, olenkohan aina ollut edes tietoinen hänenläsnäolostaan ja jos niin on ollut, niin jotain kiinnostuksen juurta hänenkin puoleltaan oli. Jos nyt puhutaan vaan sitten ihastumisesta, ei luo paineita liikaa. Ymmärrän kyllä häntä jos onjotain epämääräisyyksiä kuullut musta, mutta ois oikein kiva että viesti toimisi toiseenkin suuntaan. Tulipa pitkä, toivottavasti ei liian sekava, oikea sen voi ymmärtää
ollanointylsä! Totta kai saan rakastaa mielikuvaani ja mielipuoltani, se on ihan paras!