Sattui tuossa syksyllä, että kaverin auto (w123)
oli kadonnut yön aikana. Muutaman päivän kuluttua
auto löytyi n.10km päästä. Autossa ei ollut havaittavissa murtojälkiä !? Tosin ovesta pääsee
sisään, jos vain avain on samantapainen, mutta virtalukko oli kuitenkin ehjä !
Tapaus on edelleen hieman askarruttanut, joten osaako kukaan kertoa miten autoa oli päästy ajamaan ?
oli kadonnut yön aikana. Muutaman päivän kuluttua
auto löytyi n.10km päästä. Autossa ei ollut havaittavissa murtojälkiä !? Tosin ovesta pääsee
sisään, jos vain avain on samantapainen, mutta virtalukko oli kuitenkin ehjä !
Tapaus on edelleen hieman askarruttanut, joten osaako kukaan kertoa miten autoa oli päästy ajamaan ?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos ovesta pääsee sisään, saa konepellin auki ja kyllähän keskimääräinen autovaras sentään suht. yksinkertaisen mersun saa johdoista käyntiin. Ei tarvita tietääkseni kuin ruuvimeisseli tai jakoavain, jolla koputellaan starttia oikeaan paikkaan. Mutta millä virta esim. ajovaloja varten on saatu päälle...entä rattilukko?
Tuntuu, että kavereilla on ollut oveen samantapainen avain ja virtalukkoon yleisavain tai hyvä tiirikka?!
...näin vesipumpusta varkauksien kautta virtalukkoon. Autoiluhistoriani aikana on saldoksi kertynyt kaksi varastettua kinneriä ja yksi murto virtalukkoa myöten. Kaikilla kerroilla virtalukko oli rikottu putkipihdeillä ruuvarilla ja auto käynnistetty virtalukon pohjasta. Vaikka piuhat saisikin yhdistettyä, kannoksi kaskeen jää ohjauslukko. Jos tämäkin on todella ollut 123:ssa ehjä, ei taida vaihtoehdoksi jäädä kuin hyvä tiirikka.
Luin tuossa männä viikolla omaakin autoa koskeneen kuulustelupöytäkirjan ja samaan vetoon 18 muutakin saman sankarin tekemää autovarkautta, sattui tulemaan raastuvasta näytille koko lasti.
Kaiffari kertoi tunnustuksissaan tekotavatkin. Kuusi autoa oli lähtenyt ilman murtojälkiä tiirikoilla, pari vanhempaa japsia ja yksi Opel jopa toisten samaa mallia olevien autojen avaimilla. Kulunut lukko ei tosiaan tarvitse kuin liki lovettomaksi kuluneen avaimen "sinne päin" ja kone käydä rouskuttaa. Mielenkiintoista asiasta tulee vakuutusyhtiön kanssa keskusteltaessa, korvaushan edellyttää murron jälkiä - pitäisikö ne tehdä näissä tapauksissa itse? Näin olen kuulut pikkulintujen laulavan.
Eniten tässä huolestuttaa, miten "helposti" homma
oli tehty. Auto oli kerrostalon pihassa "ikkunan
alla", ja sitten ajettu matka kohtalaisen lyhyt.
Eli nopea juttu, ilman suurempia ponnistuksia...
Hävittömin eli röyhkein varas pärjää aina. Kotikylässä nyysittiin viime kesänä aluvanteet huoltojonossa olleen auton alta, eli Esson pihalta, paikasta johon on mm. tiskiltä ja mittareilta suora näkyvyys. Ja keskellä päivää!
TUli mieleen, että pitäisikö ostaa autoon uudet lukkosarjat ja avaimet säännöllisesti? Mersuun saisi "oikeankoodisia" lukkoja kantakorttien avulla vielä valmistuksen loputtuakin. Ainakin ovenlukot avain voisi olla poikaa, virtalukko pitää yleensä pintansa kauemmin.
Esimerkkinä eräs autoliike, missä kävin aikanaan koeajamassa W123 250:aa. Myyjä antoi vahingossa kaapista vieressä seisseen W115 220D:n avaimen, ja katso: pääsi sillä ykskakskolmosenkin kabiiniin, vaikka ei enää käyntiin saanutkaan.
Näin ne avaimet kuluvat yli sukupolvirajojen...
Anteeksi, minäkö tyhmä? Nyt en ymmärrä, mutta näkisittepä veljeni!
Siis tämä kantakortti. Onko kyseessä jokin autoon kiinteästi niitattu koodikokoelma, vaiko esim. takapenkin alta tai tavaratilan verhouksen välistä löytyvä "kokoonpanon tilauskaavake" kuten jenkkiautoista on silloin tällöin tapana löytyä.
Ihan totta, kantakortti on Mersun osalta minulle uusi käsite, vai hämääkö vainen tuo nimike ja kyse on yksinkertaisesti tyyppikilvestä?
..on auton mukana tehtaalta tullut -yleensä sinisävyinen- paperi, jossa on lueteltu kaikki autoon liittyvät koodit ja numerosarjat. Mm. auton tyyppi, malli, tilausnumero, alustan-, moottorin-, vaihteiston-, sisä- ja ulkovärien ja lisävarusteiden koodit. Joissakin on mainittu myös valojen ja renkaiden merkki. Lisävarustekoodit löytyvät myös konepellin tuulihaan vieressä olevasta stanssatusta kilvestä.
Kaikkia tietoja siis tästä kilvestä ei löydy.
Avaimen numeroa yleensä kortissa ei ole, itsellä se ainakin on sutattu yli, ihan ymmärrettävistä syistä. Mikäli autoon ei ole vaihdettu esim. purkuosa-lukkopesää, vaan autossa on alkup. lukkopesä, uuden avaimen tilaaminen onnistuu muistaakseni alustanumerolla. Itselläni se onnistui 24-vuotiaaseen autoon kahdessa päivässä. Numero merkkiliikkeseen, merkkiliikkeestä soitto Veholle Helsinkiin, avainkoodi ylös Veholla olevasta kantakortista, tiedot Mikkeliin "sopimusavaimentekijälle", avain postiin ja minulle ikäänkuin ylihuomenna. Kiitettävää toimintaa! Samalla tilasin myös kopion kantakortista itselleni ilman mitään maksua. Kortti kun pakkaa vanhoissa Mersuissa aina katoamaan ohjekirjan ym. mukana omistajanvaihdoksissa...:-(
autossa uutena mukana ollut pahvinen läpyskä, jossa on merkittynä ko. autoyksilön lukkojen numerot, renkaat ja varusteet. Kortteja on kaksi, joista toinen on tyhjä ja toisessa ovat nämä tiedot. Tyhjä on ohjekirjan välissä (vaiko huoltovihon?) ja toinen irti eikä sitä taas kannata pitää autossa mukana varkaiden varalta. Kun sillä saa ne avaimetkin.
Timo L. osaisi varmaan kertoa lisää tästä, ja selvittää miksi niitä kortteja on kaksi ja mitä se tyhjempi puolisko palvelee.
Harvassa autossa näitä enää tallella on. Meitilläkään ei ole kuin W123:ssa jäljellä, mutta sehän onkin kahden auringontarkan vanhan sedän ex-auto...
Mitä tulee jenkkiautoihin, ei olisi ihme vaikka penkin alta löytyisi mitä. Poikkesin tuossa tauolla läheiseen metroautoon ja uutta Chevy vania renkkasin.
Ja kyllä vähän täytyy ihmetellä, miten huolettomasti kasattuja uudetkin jenkit ovat. Penkit repsottavat, matot irvistelevät, muoviosat on soviteltu sinne päin, ruuvit kierretty vinoon... ei voi välttyä ajatukselta, että myös konehuoneen puolella on pientä toivomisen varaa.
Vaikka Chevy Vania kohtaan minulla pientä sympatianpoikasta aina on ollutkin.
Auton mukana pitäisi kulkea ( lue: mukaan luovutettu ) kantakortit.
Vaalea kortti: sisältää alusta-,vaihteisto-,
moottori-, akselisto-, ym.ym. numerot.
Myös lisävarustekoodit
Punainen kortti: muuten sama, mutta sisältää
lukkojen koodinumerot.
Vanhemmissa autoissa kortit oli irralliset,
mutta esim. w123:ssa, tiedot on omistajan käsi-
kirjan viimeisellä sivulla. Valitettavasti
yleensä nämä kaikki on jonkun edellisen omistajan "lipaston laatikossa".
Ovilukon rappeutuessa siihen kuntoon, että pääsee
sisään, vaikka teelusikalla on syynä se, että
lukon haittalevyt hapettuvat nippuun. Jämähtämistä voi estää kunnollisella voitelulla.
Pelkkä lukkosulan käyttö vain liottaa loputkin
öljyt pois. Mersun alkuperäinen lukkoöljy on
mielestäni paras ( "Tip-Top" - myy Veho ).
Oven lukkoja pystyy lukkoseppä korjaamaan, esim.
Helsingissä "Autoavain"-niminen paikka.
Lukko puretaan,kasataaan ja voidellaan, eikä
ole edes kallis, jos vertaa lukon hintaan.
Vaalea ja punainen?? Mihin vuosimalliin perustat tämän väitteen? Ehkä uudempiin? 1985 W124:ssä oli kaksi irrallista, samanlaista korttia, sinivaaleita. Kummassakin oli samat koodit (lukoista en ole varma, mutta kortit ovat tallessa=tarkistetaan).
Kaikkia tämän katsannon alla olevan auton papereita en ole vielä ehtinyt katsella, mutta epäilen vahvasti, että kantakortti on jossain piirongin laatikossa tai asentajan arkistossa. Ainakin omistajan käsikirjalle on käynyt näin, vaikka aiempia omistajia on ollut käytännössä vain kaksi. No, onnistuttiin autostani kerran huollossa hukkaamaan rekisteriotekin.
Kantakortin saisi siis Vehon kautta "runkonumeroa vastaan" :-) Jostain kun vielä löytää avaimen näiden koodien tulkintaa varten - mistä muuten pengoit W116:n tai W124:n koodivastineet selkokielelle?
Hauskasti tuli meiltä äsken vastaukset melkein
"samalla minuutilla"...
Niin, niistä kantakorteista vielä:
Mielessäni oli ensin esim. '60 luvun siivelliset,
joiden mukana tuli kantakortit; vaalea - mukana
pidettävä - varaosatilauksia varten.
Ja vaalean punainen - sama muuten - mutta sisältäen lukkojen koodit. Huom; tuolloin oli
käytössä "moniavainjärjestelmä", avaimia oli
yleensä ainakin kolme (virta, ovet,takaluukku).
Lisäksi jokaisen auton mukana oli Omistajan
käsikirja, sekä Varaosaluettelo (kuvat- ei numeroita ). Sama juttu myös esim. w108 ja 115.
Mutta sitten w123-mallissa tosiaan kantakortti
oli liimattu Omistajan käsikirjaan.
Mielenkiintoinen löytö sattui w123 '85 autossa,
jonka takaluukusta löysin "kopion" kantakortista.
Nimittäin hattuhyllyn alla olevan alipainesäiliön
ja hyllyn välissä oli liimattuna samannäköinen
paperi.
Siinä tulikin ainakin teoriassa yksi selitys auton siirtymiselle: Edellinen omistaja on teettänyt autoon vara-avaimen, jonka on jättänyt myynnin jälkeen itselleen. Sen jälkeen on helppo käydä siirtämässä uuden omistajan pihalta autoa mihin lystää.
Kokemusta on aivan kantapään kautta jenkkien tavasta tehdä autoja. Lisäksi velimiehen Chevy Vanilla ajellessa ei voinut välttyä aatokselta, että alipalkattu Budweiserin voimalla pusaava redneck tai nigger tekee aivan Detroitille
v-tuillakseen sekulia ja nauraa päälle työkalut kourassa juosten kusten. Ei materiaaleissa tai osissa sinällään mitään vikaa ilmennyt, mutta totta puhuen autot olisi pitänyt purkaa ja koota uudelleen. Järkytys oli aika suuri, kun vanhan kehnon tai 230:n pukilta siirtyi ameriikan herkun ohjaimiin. Viimeistelyllä on uskomaton vaikutus kokonaisuuteen, jo pelkän fiiliksenkin puolesta.
Näinhän se on. Jos ei huolimattomasta kokoonpanosta johtuvia vikoja tule, taitaa Chevy kuitenkin olla "pomminvarma", noin perustekniikkansa puolesta.
Tuota "suuren maan suurista toleransseista" vihjailevaa ilmaisua käytettiin mielestäni osuvimmin neuvostoliittolaisten Zenith-kameroiden kanssa.
Moisella vehkeellä kuvasin kerran joitain ruutuja ihan koemielessä, ja tällaisen vannoutuneen Nikonistin mieli oli varmaan samanlainen kuin teikäläisellä jenkin ratissa?!
on useammassakin paikassa. Niissä on eroja
riippuen aikakaudesta. Mutta yksi paikka on
MBSPY- sivut, joissa on muuten paljon muutakin
mielenkiintoista.
löydät MBSPY - sivuilta. Myös paljon muuta
mielenkiintoista.
löytyy MBSPY- sivuilta
Tuo "suuri maa, suuret..." -ilmaisu tuli tutuksi aikanaan neuvostoliittolaisten Zenith-kameroiden myötä. Moisella vehkeellä kerran kuvasin koemielessä joitain ruutuja, ja olihan siinä vannoutuneen Nikonistin tunteet aika oudot. Kuvista tuli kyllä ihan kelvollisia.
Taisi olla sama fiilis kuin teikäläisellä jenkin puikoissa...
Perusrakenteeltaanhan Chevykin taitaa olla ns. pomminkestävä.
kun tuli viestit moneen kertaan ?
Myös kertomassani 1990-300 SE:ssä oli kantakortti ikäänkuin yksi ylimääräinen sivu, kylläkin huoltokirjan takakannessa.