Vertaistukea SSRI-lääkitystä lopettaville?

Olet voinut saada pysyviä vaurioita aivoihisi ja keskushermostoosi noista lääkkeistä,ei välttämättä mene ohi.

Hei,

Minä olen kanssa kiinnostunut tietämään kuinka kauan nämä lopettamis-/vieroitusoireet oikein voivat kestää ?? Eniten mieltäni on vaivannut se mistä voi tietää onko psyykkinen pahoinvointi lääkityksen pienentämisestä johtuvaa vai itse sairautta ? Tähän uskon osaavan vastata parhaiten niiden joilla on itsellään kokemusta asiasta. Toivoisin saavani vastauksia niiltä, kenellä on ollut pitkäaikainen käyttö takana.

Itse olen nyt 42-vuotias nainen, jolla on ollut Sepram lääkitys käytössä jo 20 vuotta. Lääkitys aloitettiin alunperin kriisitilanteessa paniikkihäiriöön. Muutamia kertoja olen yrittänyt vuosien varrella lopettaa lääkitystä, mutta vaikeat oireet ovat saaneet minut palaamaan lääkitykseen lähes samantien.

Nyt olen vähentänyt lääkettä n. vuoden aikana 40mg:sta 10mg:aan. Nyt olen ollut tuolla 10mg:lla 1,5 kuukautta ja olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Minulle ei ole tullut lääkevähennyksen aikana minkäänlaisia fyysisiä vieroitusoireita vaan pääpaino on niidenkin edestä ollut psyykkisellä puolella.

Minun oireeni vaihtelevat päivittäin. Välillä on hyviä päiviä useampikin peräkkäin mutta sitten taas olo vaihtuu alakulon puolelle. Olo on täysin aloitekyvytön, itkuinen, ärtynyt, väsynyt eikä mikään tunnu miltään. Lisäksi kaikki ajatukset ovat suuntautuneina omiin tunteisiin ja pahaan oloon.

Ennen tätä alakulo vaihdetta olin hyvin ahdistunut, levoton ja sain raivokohtauksia. Ne yhdistin vieroitusoireisiin, mutta tämä muutos alakuloon itseäni mietityttää. Ovatko ne kuitenkin masennusta ja tarvitsenko lääkettä?

Olen lukenut ihmisten kokemuksia lopettamisesta/vähentämisestä ja minulle on tullut mielikuva niiden kestosta max 1kk . Minulla kuitenkin oireet ovat kestäneet nyt jo 1,5 kuukautta ja ovat vieläkin häiritseviä. Toisaalta yritän ajatella, että 20 vuoden jäljiltä aivot tarvitsevat enemmän aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ;) MIkäli olisin varma, että tilanne tasaantuu ja kyse on vieroitusoireista aia olisi ok. Nyt aika menee sen miettimiseen mistä on kyse :(

Eikä prosessi ole vielä ohitse vaan viimeinen 10mg olisi pudotettavana. Sillä en pidä kiirettä vaan odotan, että vointi tasaantuu tai mikäli niin ei käy on annos nostettava takaisin 20mg:aan jolla pärjäsin ihan hyvin.

Mi-ne-a kirjoitti:

Hei,

Minä olen kanssa kiinnostunut tietämään kuinka kauan nämä lopettamis-/vieroitusoireet oikein voivat kestää ?? Eniten mieltäni on vaivannut se mistä voi tietää onko psyykkinen pahoinvointi lääkityksen pienentämisestä johtuvaa vai itse sairautta ? Tähän uskon osaavan vastata parhaiten niiden joilla on itsellään kokemusta asiasta. Toivoisin saavani vastauksia niiltä, kenellä on ollut pitkäaikainen käyttö takana.

Itse olen nyt 42-vuotias nainen, jolla on ollut Sepram lääkitys käytössä jo 20 vuotta. Lääkitys aloitettiin alunperin kriisitilanteessa paniikkihäiriöön. Muutamia kertoja olen yrittänyt vuosien varrella lopettaa lääkitystä, mutta vaikeat oireet ovat saaneet minut palaamaan lääkitykseen lähes samantien.

Nyt olen vähentänyt lääkettä n. vuoden aikana 40mg:sta 10mg:aan. Nyt olen ollut tuolla 10mg:lla 1,5 kuukautta ja olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Minulle ei ole tullut lääkevähennyksen aikana minkäänlaisia fyysisiä vieroitusoireita vaan pääpaino on niidenkin edestä ollut psyykkisellä puolella.

Minun oireeni vaihtelevat päivittäin. Välillä on hyviä päiviä useampikin peräkkäin mutta sitten taas olo vaihtuu alakulon puolelle. Olo on täysin aloitekyvytön, itkuinen, ärtynyt, väsynyt eikä mikään tunnu miltään. Lisäksi kaikki ajatukset ovat suuntautuneina omiin tunteisiin ja pahaan oloon.

Ennen tätä alakulo vaihdetta olin hyvin ahdistunut, levoton ja sain raivokohtauksia. Ne yhdistin vieroitusoireisiin, mutta tämä muutos alakuloon itseäni mietityttää. Ovatko ne kuitenkin masennusta ja tarvitsenko lääkettä?

Olen lukenut ihmisten kokemuksia lopettamisesta/vähentämisestä ja minulle on tullut mielikuva niiden kestosta max 1kk . Minulla kuitenkin oireet ovat kestäneet nyt jo 1,5 kuukautta ja ovat vieläkin häiritseviä. Toisaalta yritän ajatella, että 20 vuoden jäljiltä aivot tarvitsevat enemmän aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ;) MIkäli olisin varma, että tilanne tasaantuu ja kyse on vieroitusoireista aia olisi ok. Nyt aika menee sen miettimiseen mistä on kyse :(

Eikä prosessi ole vielä ohitse vaan viimeinen 10mg olisi pudotettavana. Sillä en pidä kiirettä vaan odotan, että vointi tasaantuu tai mikäli niin ei käy on annos nostettava takaisin 20mg:aan jolla pärjäsin ihan hyvin.

Lue lisää

Vieroitusoireiden kesto on täysin yksilöllistä. Joillain ne kestävät muutaman viikon, toisilla useita kuukausia tai yli vuoden. Vieroitusoireiden pituuteen vaikuttanevat muun muassa käytetty aine, annoskoko, käyttöaika, vieroitustapa sekä yksilön metabolia.

Koska käytännössä kaikki, mutta ainakin useimmin käytetyt psykiatriset aineet (SSRI/SNRI/SMS-aineet sekä neuroleptit), voivat jättää pysyviä vaurioita keskushermostoon, on nykytiedon valossa vaikea arvioida mihin vieroitusoireet loppuvat ja mistä mahdolliset aivovaurio-oireet alkavat. Siksi on huomioitava, kun vieroitusoireiden olemassaoloa ja laatua arvioidaan, että henkilöt, jotka uskovat yhä vuosi lopettamisesta kärsivänsä vieroitusoireista, saattavat tietämättään kärsiäkin aivovaurion oireista. Aivovauriot voivat olla pysyviä, mutta, koska kuluttajien kuin lääkärikunnan tietämys aivovaurioriskeistä niin sanottujen psyykenlääkkeiden, tai paremmin kutsuen reseptihuumeiden, kohdalla on lähes olematonta, erehtyvät molemmat päättelemään jatkuvan oireilun täytyvän johtua alkuperäisestä psyykkisestä vaivasta.

Psyykkisten (eli elämästä johtuvien) ja fyysisten (eli elinmistöstä johtuvien) oireiden erottaminen voi olla vaikeaa. Tilaa voi verrata esimerkiksi alkoholista saatavaan nousu- tai laskuhumalaan. Joskus voi olla vaikea erottaa mikä hyvästä olosta on keinotekoista alkoholin luomaa ja mikä aitoa iloa. Samoin laskuhumalan kohdalla. Laittomien huumeiden käyttäjät, esimerkiksi ekstaasin kohdalla, ovat varmasti myös tietoisia käytöstä seuraavasta crash-tilasta, jolloin ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta voi ilmetä luonnottaman paljon ja selittämättömistä syistä.

Aidossa psyykkisessä voinnissa, esimerkiksi, kun on masentunut tai onnellinen, on kysymys reaktiosta elämään (elämäntapahtumiiin). Ihmisiä sekoittaa virheuskomus siitä, että masennus olisi sairaus. Kun masennusta pidetään sairautena, johtaa se helposti kuvitelmaan, että pahamieli voisi ilmestyä tyhjältä taivaalta samalla tavalla kuin vaikka flunssa tai syöpä. Jotta voi ymmärtää mistä oikeaasti on kyse, on psykiatrian propagandan luomasta uskomusmaailmasta päästävä eroon sekä hylättävä käytössä oleva jargon. Toisin sanoen sinun on ymmärrettävä, että vointisi voi johtua vain kahdesta eri "lähteestä"; joko elämäsi on pielessä tai sinulla on vika kehossa tai molempia. Kehossa olevalla vialla tarkoitetaan esimerkiksi kilpirauhasongelmia tai vaikka keskushermostosairauksia (esim. kemikaalein aiheutenut aivovaurio). Paniikkihäiriötä ei ole olemassa, paniikkikohtauksia on. Paniikkikohtaukset johtuvat elämästä, eivät elimellisestä viasta, ja ovat ihmisen luonnollinen tapa, ei häiriö, reagoida kokemaansa.

Vieroitusoireiden pahentuminen loppua kohden on usein kuultua. Ilmiö johtunee SSRI-aineiden suhteellisen serotoniinitransportteriblokkauksen (SERT - https://en.wikipedia.org/wiki/Serotonin_transporter) pienentymisestä käyttöannoksen kasvaessa. Kun samaa rataa pakitetaan, eli annostusta vähennetään, on hyppy 40mg:stä 20mg:aan transportteriblokkauksen kannalta huomattavasti maltillisempi kuin hyppy 20mg:sta nollaan (tai jopa vain 10mg:aa). Siksi vertaistukiforumeilla suositellaan vieroitusta tehtäväksi siten, että edellisestä annoksesta poistetaan 10% / aikayksikkö (esimerkiksi 4vkoa), kunnes ollaan riitävän lähellä nollaan hypätä kokonaan pois annokselta. Tällä taktiikalla lopussa vähennysnopeus milligrammoina mitattuna hidastuu verrattuna vieroituksen alkuun. Tarkoitus on minimoida vieroitusoireisto ja säilyttää henkilön toimintakyky (monet vieroittautujat joutuvat käymään töissä tai huolehtimaan perheestään samaan aikaan).

Vieroitusoiriden jaottelukin on vaikeaa. Kuten itsekin koet, osa oireista on niin sanotusti "psyykkisiä", mutta saattavatkin olla lähtöisin keskushermostossa vallitsevasta sotkusta, eivätkä elämästäsi, eli ovat periaatteessa elimellisiä. Siihen päälle tulee sitten ne "aidot" psyykkiset reaktiot, huoli, pelko, ahdistus... ja kukapa sitä onnissaan ja rentoutunut olisi tuollaisessa elämäntilanteessa. Vieroitusoireille ja aivovaurioille molemmille ominaisia "psyykkisiä" oireita ovat apaattisuus, aloitekyvyttömyys, välinpitämättömyys, tunteettomuus, kyvyttömyys kokea mielihyvää, lyhytpinnaisuus, ärtyneisyys, agressiivisuus. Muutamia "fyysisiä" vieroitusoireita vertailuksi luetellakseni ovat pyörrytys, palellus (ja muut flunssalle tyypilliset oireet), pahoinvointi, näköhäiriöt, ihon puutuminen tai muut tuntomuutokset ja lihasvapina.

Paras oma neuvoni olisi harkita pysähtymistä tuolle annokselle kunnes koet tila tasoittuu ja koet, että olet valmis tekemään seuraavan vähennyksen. Harkitse myös annoksen vähentämisen hidastamista. Apteekeista on saatavana pillerileikkureita mittaamisen helpottamiseksi. Voit halutessasi pyytää reseptin pienemmälle annosmäärälle, jollloin vähentäminen on tarkempaa. Lisävinkkejä esim. alemmasta linkistä.

Tips for tapering off Celexa (citalopram)
http://survivingantidepressants.org/index.php?/topic/2023-tips-for-tapering-off-celexa-citalopram/

Ahdistuneisuus on ihan tyypillinen vieroitusoire ja varsinkin, kun lopettamisestasi on kulunut vasta pari kuukautta. Jotkut kärsivät vieroitusoireista toista vuotta. Vieroitusoireiden läsnäolon ja keston arvioiminen on kuitenkin vaikeaa, koska osalla, jotka kuvittelevat kärsivänsä vieroitusoireista vielä kolmen vuoden kohdalla, ovat todellisuudessa aivovaurio-oireita. Ihmiset eivät osaa tunnistaa sitä, koska valtaosa on vielä tietämättöämiä, että aivovaurioita voi reseptilääkkeisä saada.

Vielä huonommin asiasta perillä olevat luulevat oireitaan alkuperäisen psyykkisen huonovoinitisuuden paluuksi, koska eivät ole joko tietoisia vieroitusilmiöstä tai uskovat sen voivan kestää vain muutamia päiviä tai viikkoja, kuten useimmat viralliset tahot virheellisesti väittävät. Tilanne pitää arvioida aina yksilöllisesti, mutta usein huomataan, että oireisto on suurelta osaltaan iatrogeenistä.

ja ainakin meidän kaupungin kirjastosta tuo kirja löytyi. Todennäköisesti muistakin.

Hei,

Minä olen kanssa kiinnostunut tietämään kuinka kauan nämä lopettamis-/vieroitusoireet oikein voivat kestää ?? Eniten mieltäni on vaivannut se mistä voi tietää onko psyykkinen pahoinvointi lääkityksen pienentämisestä johtuvaa vai itse sairautta ? Tähän uskon osaavan vastata parhaiten niiden joilla on itsellään kokemusta asiasta. Toivoisin saavani vastauksia niiltä, kenellä on ollut pitkäaikainen käyttö takana.

Itse olen nyt 42-vuotias nainen, jolla on ollut Sepram lääkitys käytössä jo 20 vuotta. Lääkitys aloitettiin alunperin kriisitilanteessa paniikkihäiriöön. Muutamia kertoja olen yrittänyt vuosien varrella lopettaa lääkitystä, mutta vaikeat oireet ovat saaneet minut palaamaan lääkitykseen lähes samantien.

Nyt olen vähentänyt lääkettä n. vuoden aikana 40mg:sta 10mg:aan. Nyt olen ollut tuolla 10mg:lla 1,5 kuukautta ja olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Minulle ei ole tullut lääkevähennyksen aikana minkäänlaisia fyysisiä vieroitusoireita vaan pääpaino on niidenkin edestä ollut psyykkisellä puolella.

Minun oireeni vaihtelevat päivittäin. Välillä on hyviä päiviä useampikin peräkkäin mutta sitten taas olo vaihtuu alakulon puolelle. Olo on täysin aloitekyvytön, itkuinen, ärtynyt, väsynyt eikä mikään tunnu miltään. Lisäksi kaikki ajatukset ovat suuntautuneina omiin tunteisiin ja pahaan oloon.

Ennen tätä alakulo vaihdetta olin hyvin ahdistunut, levoton ja sain raivokohtauksia. Ne yhdistin vieroitusoireisiin, mutta tämä muutos alakuloon itseäni mietityttää. Ovatko ne kuitenkin masennusta ja tarvitsenko lääkettä?

Olen lukenut ihmisten kokemuksia lopettamisesta/vähentämisestä ja minulle on tullut mielikuva niiden kestosta max 1kk . Minulla kuitenkin oireet ovat kestäneet nyt jo 1,5 kuukautta ja ovat vieläkin häiritseviä. Toisaalta yritän ajatella, että 20 vuoden jäljiltä aivot tarvitsevat enemmän aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ;) MIkäli olisin varma, että tilanne tasaantuu ja kyse on vieroitusoireista aia olisi ok. Nyt aika menee sen miettimiseen mistä on kyse :(

Eikä prosessi ole vielä ohitse vaan viimeinen 10mg olisi pudotettavana. Sillä en pidä kiirettä vaan odotan, että vointi tasaantuu tai mikäli niin ei käy on annos nostettava takaisin 20mg:aan jolla pärjäsin ihan hyvin.

Mi-ne-a kirjoitti:

Hei,

Minä olen kanssa kiinnostunut tietämään kuinka kauan nämä lopettamis-/vieroitusoireet oikein voivat kestää ?? Eniten mieltäni on vaivannut se mistä voi tietää onko psyykkinen pahoinvointi lääkityksen pienentämisestä johtuvaa vai itse sairautta ? Tähän uskon osaavan vastata parhaiten niiden joilla on itsellään kokemusta asiasta. Toivoisin saavani vastauksia niiltä, kenellä on ollut pitkäaikainen käyttö takana.

Itse olen nyt 42-vuotias nainen, jolla on ollut Sepram lääkitys käytössä jo 20 vuotta. Lääkitys aloitettiin alunperin kriisitilanteessa paniikkihäiriöön. Muutamia kertoja olen yrittänyt vuosien varrella lopettaa lääkitystä, mutta vaikeat oireet ovat saaneet minut palaamaan lääkitykseen lähes samantien.

Nyt olen vähentänyt lääkettä n. vuoden aikana 40mg:sta 10mg:aan. Nyt olen ollut tuolla 10mg:lla 1,5 kuukautta ja olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Minulle ei ole tullut lääkevähennyksen aikana minkäänlaisia fyysisiä vieroitusoireita vaan pääpaino on niidenkin edestä ollut psyykkisellä puolella.

Minun oireeni vaihtelevat päivittäin. Välillä on hyviä päiviä useampikin peräkkäin mutta sitten taas olo vaihtuu alakulon puolelle. Olo on täysin aloitekyvytön, itkuinen, ärtynyt, väsynyt eikä mikään tunnu miltään. Lisäksi kaikki ajatukset ovat suuntautuneina omiin tunteisiin ja pahaan oloon.

Ennen tätä alakulo vaihdetta olin hyvin ahdistunut, levoton ja sain raivokohtauksia. Ne yhdistin vieroitusoireisiin, mutta tämä muutos alakuloon itseäni mietityttää. Ovatko ne kuitenkin masennusta ja tarvitsenko lääkettä?

Olen lukenut ihmisten kokemuksia lopettamisesta/vähentämisestä ja minulle on tullut mielikuva niiden kestosta max 1kk . Minulla kuitenkin oireet ovat kestäneet nyt jo 1,5 kuukautta ja ovat vieläkin häiritseviä. Toisaalta yritän ajatella, että 20 vuoden jäljiltä aivot tarvitsevat enemmän aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ;) MIkäli olisin varma, että tilanne tasaantuu ja kyse on vieroitusoireista aia olisi ok. Nyt aika menee sen miettimiseen mistä on kyse :(

Eikä prosessi ole vielä ohitse vaan viimeinen 10mg olisi pudotettavana. Sillä en pidä kiirettä vaan odotan, että vointi tasaantuu tai mikäli niin ei käy on annos nostettava takaisin 20mg:aan jolla pärjäsin ihan hyvin.

Lue lisää

että vieroitusoireet vaihtelevat yksilöittäin.., Riippuu sekä ulkoisista että subjektiivisista syistä... Mutta hyvä niissä on se että ne vähenevät koko ajan.... Siis jokainen uusi päivä on hiukan edellistä parempi... Vieroistussessio voi kestää 1vk ---- 1v... Riippuu niin monesta asiasta... Muttajoka tapaukessa olo on parempi ja laadukkaampi, elävämpi kujin noita myrkkyjä käyttäessä..,. Ihminen alkaa uudestaan elämään elämisen arvoista, OIKEAA elämää, kaikkine siihen kuuluvine ylä- ja alamäkineen. Niin se vaan menee.

Iyselläkin takana jopa melkein kuuden vuoden sertraliinin käyttö, muutamia lopetusjaksoja lukuunottamatta. Olen kaksi kertaa halunnut lopettaa lääkkeen, mutta oireet ovat kuukausien jälkeen lopettamisesta menneet niin pahaksi, että lääkettä on suositeltu jatkettavaksi ja siinä tilanteessa en ole muuta vaihtoehtoa löytänyt. Nyt olen taas ollut muutaman kuukauden kokonaan ilman, parin kuukauden vähentämisprosessin jälkeen. Ensin tuli ne parin viikon lopetusoireet sähköiskuineen, mutta tällä hetkellä vaan yksinkertaisesti ahdistaa koko ajan. Alan olla aika loppu, koska nukkumaankaan en juuri pysty. Jotain helpotusta oloon olis saatava, että tästä yli pääsee. Jännittää mennä lääkäriä ym. tapaamaan, kun tiedän niiden tuputtavan taas lisää lääkkeitä, joita en halua enää ikinä syödä. Pakko tässä on kuitenkin jotain apua hakea, ennen kuin romahdan täysin.

En olisi ikinä aloittanutkaan lääkettä, jos olisin huolella lukenut kaiken mahdollisen tiedon mitä niistä on saatavilla. Siinä pohjalla ollessa vaan haluaa nähdä jotain toivoa ja epätoivoissaan luottaa kokeneisiin lääkäreihin.

Kaikille teille tsemppiä tosi paljon, haluan uskoa että tämän voi vielä joskus voittaa.

ahdistunut kirjoitti:

Iyselläkin takana jopa melkein kuuden vuoden sertraliinin käyttö, muutamia lopetusjaksoja lukuunottamatta. Olen kaksi kertaa halunnut lopettaa lääkkeen, mutta oireet ovat kuukausien jälkeen lopettamisesta menneet niin pahaksi, että lääkettä on suositeltu jatkettavaksi ja siinä tilanteessa en ole muuta vaihtoehtoa löytänyt. Nyt olen taas ollut muutaman kuukauden kokonaan ilman, parin kuukauden vähentämisprosessin jälkeen. Ensin tuli ne parin viikon lopetusoireet sähköiskuineen, mutta tällä hetkellä vaan yksinkertaisesti ahdistaa koko ajan. Alan olla aika loppu, koska nukkumaankaan en juuri pysty. Jotain helpotusta oloon olis saatava, että tästä yli pääsee. Jännittää mennä lääkäriä ym. tapaamaan, kun tiedän niiden tuputtavan taas lisää lääkkeitä, joita en halua enää ikinä syödä. Pakko tässä on kuitenkin jotain apua hakea, ennen kuin romahdan täysin.

En olisi ikinä aloittanutkaan lääkettä, jos olisin huolella lukenut kaiken mahdollisen tiedon mitä niistä on saatavilla. Siinä pohjalla ollessa vaan haluaa nähdä jotain toivoa ja epätoivoissaan luottaa kokeneisiin lääkäreihin.

Kaikille teille tsemppiä tosi paljon, haluan uskoa että tämän voi vielä joskus voittaa.

Lue lisää

Mene logoterapeutille, niiden hoito ei perustu pelkästään lääkkeisiin...

Kun pääsin sisälle apteekkiin, liiketunnistin laukaisi todella voimakkaan hälytysäänen. Olin täysin rauhallinen, myös silloin kun poliisien erikoisryhmä singahti paikalle. Ne riuhtoi ja huusi, että: "missä ne toiset ovat? MISSÄ NE TOISET OVAT?!"

En mitenkään reagoinut tilanteeseen. Sitä ei voi verrata edes elokuvan katseluun. Asioita vaan tapahtuu ympärilläsi, mutta et välitä pätkääkään niistä tai mitä ne tekevät sinulle.

Kyllä mää välillä tunsin olevani elossa, kun ne riuhtoi mua ja löivät kenttään. Hetkellisesti tuli olo, kuin olisi elossa, mutta vain sekunneiksi.

"Tuhon tiellä taidan olla"
Päinvastainen päätös on myös omasi, ei muiden.

Veikkaan että sulla on vain yksi elämä, tee sillä mitä haluat.