"Tää on vaiettu Rakkaus....josta tarinan vois kirjoittaa.."
..Ei..ei sitä voi sydämeen tallettaa...se pitäisi todeksi elää.
.."Kaiken jälkeen toivon, että saamme sen, mahdollisuuden."
..Ei..ei sitä voi sydämeen tallettaa...se pitäisi todeksi elää.
.."Kaiken jälkeen toivon, että saamme sen, mahdollisuuden."
Vastaukset 57
Vanhimmat
Mahdollisuus on olemassa jos itselleen antaa luvan
Tahtoo lähelle ja antaa lähestyä.
Kaikella kohtaamisella on tarkoituksensa
Sisäinen tunne ohjaa usein oikeaan suuntaan
Ei kehata kyrräillä ennee. Kohta mie kiippeen katole ja uluvon nimeesi
nuapurien kuullen. Jiäpipähän jonkunlainen muistikuva ainaki niille ja tietennii
pollisilekkii, jos tullot korjoommaan paremppaan taltteen, ku sie et kerta kehtoo.
saa hymyn huulille. Voisin ajatella samoin miehestä...Meneppä sinne katolle huutamaan...jospa ne naapurit tai poliisit kuljettaisi sinut kaipaamasi ihmisen luo. Täällä toinen höpelö odottaa...odottanut jo aivan liian kauan.
Salattiinko tunteet muilta vai onnistuttiinko salaamaan jopa toisiltamme?
Naisena vastaan, itseltämmekin. Ei ole oikein tuntea näin, enkä käsitä miksi sinä mies kiinnostuit. Sinulle kun varmasti riittäisi muitakin ottajia..
Minkä sitä sydämen äänelle mahtaa. Jos nainen saa miehen menemään sekaisin jokaisella kohtaamisella niin se on jotain sellaista mitä muiden kanssa ei tapahdu. Toivon tältä paljon enemmän. Kumpa se ei kaatuisi tuohon nimimerkkiisi..
taas kuulostaa jotenkin tutulta,samoja mietteitä yhdelle miehelle
pallit sekasin jos mies luulee asiansa jonkun naisen kanssa kaatuvan vieraaseen nimimerkkiin netissä!! ei oo kaikki ihan kohillaan sillon.
Paljon enemmän toivoisin minäkin. Olisi mukava tietää, miten se sekaisin meno ilmee kohdallasi, itse kun kompastelen jalkoihini, puhe kangertelee..häkellyn. Ainoa ajatukseni on nuo silmänsä ja luodut katseet..
Silmien väri?
Taivaansininen, taitaa olla molemmilla:D. Hänellä hieman vaaleammat tosin. Siellä?
Salasin tunteet häneltä ja yritin niitä itseltänikin kieltää...
Mahdoitko osoittaa minulle vai aiemmalle kommentoijalle? Kysynpä nyt kuitenkin, miten etenemme, mikäli olisit hän?
Mitenkähänmenikään:lle
Häkellyn, ujostelen, mieli alkaa harhailla. Sen jälkeen harhailee katse ja lopulta hukassa on koko mies. Kompastelen ja sitten eksyn. Sinisilmäinen olen valitettavasti vain luonteeltani.
Olisitkin salannut tunteesi, olisi niin paljon ollut helpompi hengittää.
älä saa hengenahdistusta vieraan ihmisen viestistä.
Älä säkään.
mulla ei vaikuta nää hengitykseen ollenkaan.
Halusin sinun tietävän mitä tunnen
Noinko pahana sen koet? Jotenkin ajattelin edetä, suuntaan tai toiseen. Tämä nykyinen olotila raastava ja luulen tunteeni näkyvän kilometrien päähän..
Niin siinä saattoi käydä omalla kohdallakin, mutta jos ei hänen, niin sitten se oli väärä tulkinta.
Olkoon silti tämäkin päivä hyvä ja aurinkoinen hänelle.
Aurinko saa uuden haasteen kun samaan aikaan säteilee hänen kanssaan.
Ei sanottu ääneen tunteita, mitä kumpikin tiesivät. Kyllä silmistä näkee paljon..se tunne, kun oltiin siinä hetkessä...se oli vain jotain ennenkokematonta, josta on vaikea päästä irti. Hän on mennyt jo varmaan elämässä eteenpäin...mua ei ehkä enää muistakaan. Mutta silti...sydän janoinen ei päästä irti ja epätoivoisesti taistelee vastaan..se etsii kadonnutta puoliskoaan.
Kovasti pohdin samalla tavalla. Ne katseet kohtasivat unohtumattomasti. Eikä vain kerran. Joka päivä hän on mielessä vaikka aikaa on kulunut jo paljon. Jokin noissa kohtaamisissa tuon naisen kanssa on alusta asti kiinnittänyt huomiota erityisesti ja nyt se on pelkkää tuskaa kun en ole häntä nähnyt.
Rakkaus ei kysynyt lupaa, mutta sydän antoi sille luvan..se uskotteli että hän olisi se jota on odottanut koko elämänsä ajan. Siitä tunteesta on vaikea päästä irti. Katseet kohtasivat..eikä vain kerran, niihin kiinni jäin ja häneen Rakastuin.
Jos tietäisin, että hän olisi kiinni näissä tunteissa kuten minäkin...vain taivas olisi rajana meidän Rakkaudellemme.
Nyt olen vain epätoivoisesti kiinni tässä tunteessa kykenemättä toimimaan mihinkään suuntaan...ajatellen että yksipuolisia tunteeni ovat.
Tuo on kuin minun sanoin kerrottu. Tiedän olevani kadonnut osapuoli. Epävarmuus siitä, että jos se kuitenkin oli vain yksipuolista ja hän ei ole edes huomannut puuttumistani tai sillä ei ole mitään väliä on vaivannut minua. Enkä tiedä miten sen voisi edes saada selville. Sydämeni tuo nainen on kuitenkin vienyt pysyvästi.
Melkein kuin omia ajatuksia.Illuusio molemminpuolisista tunteista on elänyt vahvana ja pitkään.Mutta kun todellisuus näyttäytyy ihan jonain muuna,Jos toiselle riittää irl vain huomion saaminen ja sen jälkeen pakeneminen,ei jäljelle jää muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta ja mennä elämässä eteenpäin.
Asioista olisi otettava selvää mutta esteenä on pelko.Todellinen vahva tunne saa liialliset mittasuhteet ja asiat monimutkaistuvat liikaa.Eihän kukaan pelkää tuttuja ja kavereita.Niin ne tunteet niin aina.Sydän hyppää kurkkuun asti.
Et voi tietää, miltä toisesta tuntuu. Minä olen "paennut", ehkä liiankin useasti, mutta siihen on ollut oma syynsä. Ja se ei todellakaan riitä minulle, päinvastoin. Kun on epävarmuus siitä, mitä toinen oikeasti tahtoo. Itse olen liian syvissä vesissä tämän tunteen kanssa, ja tuntuu, ettei riitä rahkeita pelkäksi hyvän päivän tutuksi. Tunnen liikaa. Monesti olen jonkun matkaa jo "paennut" kunnes vasta tajuan sen ja mietin, mitä ihmettä taas teen, miksi en voinut taaskaan jäädä juttelemaan. Yritän yhä kuitenkin, vaikka liian usein mielen valtaakin pelko siitä, että vain satutan itseäni taas lisää..
Meidän viimeinen tapaaminen päättyi halaukseen, vain yksi halaus. Ei muuta tänne.
Minä näen ja koen pakenemisen.Aina kun haluaisin mennä itse asiaan toiselle
tulee kiire paeta ja keksiä muuta menoa. Tämä käy vaan psyykkeen päälle kun
odottaa , yrittää olla kärsivällinen ,antaa aikaa , loppumattomasti ei vaan jaksa....
Ei osunut vaikka kuinka olisi halunnut..
Meidän tapaamisemme päättyi halaamiseen ja suudelmiin. Kyyneliin silmissäni, joita et enää ehkä nähnyt kuin lähdimme eri suunitiin..
Tee sinä jotain! Ota tavalla tai toisella yhteyttä, josta puhut ja jota mietit...sieltä menneisyydestä. Olen itse juuri tuollainen nainen, että lähestyn vain hetken ja taas olen etäällä. Ihan siksi, koska en halua tulla typeräksi silmissäsi. Jos näet tämän niin tee sinä seuraava aloite.... että tiedän ja uskon tunteesi todeksi. Eli jomman kumman on oltava rohkeempi! :)
ihan täysin tietoinen vastapuolesi tunteista..vai onko se vain sinun tulkintaa tilanteesta. Oletko jutellut irl kyseisen ihmisen kanssa. Vierestä seuraten voi tehdä omat tulkinnat, mutta onko se kuitenkaan todellisuus.
Se ei todellakaan susta typerää tee, jos haluat toista lähestyä. Niin kauan kunnes sanoo suoraan, että ei kiinnosta, voi mun mielestä yrittää.
Kyse ei ole tunteiden puuttumisesta,vaan vastapuolen halusta edetä.
Oletko varma, että olet tehnyt oikean johhtopäätöksen?
Jospa tilanne ja paikka ei vain ole ollut oikea. Ehkä kannattaisi selvittää asia kasvotusten tai puhelimessa.
Oletteko millon viimeksi tavanneet tai olleet yhteydessä toisiinne?
Eikö olis helpompi jos saisi keskusteluyhteyden ihan irl..
Ainut oikea tie on avata rehellinen keskustelu mutta keveessä tunnelmassa kahden.
Tähän todellakin olisi tarvetta. Pitääkö mielestäsi olla nenäkkäin? Vai voiko keskustelua avata kevyesti puhelimessa - koska muutenhan tuo kahden voi olla vaikea järjestää? Jos siis on sellainen tilanne, että voi rauhassa keskustella puhelimessa :1
Puhelimessa voi aloittaa keskustelun tottakai.Avauksen jälkeen tarvitaan henkinen vierekkäin olo.Syvyyden ja tunteet kokee vain läsnäololla.
ottamaan yhteyttä....ottaisin yhteyttä, mutta poistin aika kauan aikaa sitten hänen numeronsa, ajatuksella että saisin hänet pyyhittyä mielestäni. Nykyään sitä numeroa on aika vaikea enää saada...enkä uskokaan että hän vastaisi.
Suurimman osan ihmisistä puhelinnumero löytyy numerohausta. Jos ei löydy, niin osoitetiedot ainakin. Miten olisi jos lähettäisi perinteisen kirjeen? Aina löytyy keinoja ottaa yhteyttä.
Fb viestin laitoin..jäin ilman vastausta..
Käyttääkö kaikki facebookkia enää edes? Profiili voi olla, mutta ei sielä paljon vieraile. Itsekin poistin profiilini. Ei se kyllä kauaa pystyssä ollut, mutta ajatellut laittaa takas ylös, jos laittaisi sitä kautta viestiä eräälle. Tämä sinun kokemuksesi ei kyllä ainakaan rohkaissut asiassa... Luulisi kyllä, että järkevä ihminen ainakin jotain laittaisi takaisin. Pahoittelut, jos lopputulos oli tässä.
Ei facen käyttö ainakaan lisääntynyt ole.
Mutta perinteinen kirje (meinasi tulla kirja, mutta ei sinun tarvitsisi nyt ihan kirjaa sentään minulle kirjoittaa, ihan vaan mitä kuuluu?), voi naisen mielestä se olisi romanttista.
Kirje voisi tosissaan olla hyvä molempien kannalta. Sen tietää, että hän sen hyvin todennäköisesti saa. Jos ei kuulu mitään takaisin, niin se on siinä...
laittamaan sen fb profiilin takaisin ja tarkistamaan yksityisviestisi. Itsekin poistin profiilin jossain vaiheessa, mutta laitoin takaisin. Löysin tutun nimen sieltä ja laitoin viestin...odottelen edelleen, jos hän vielä joskus löytäisi sen ja vastaisi siihen. Tuota kirjettäkin olen miettinyt..joskus joulukortin laitoin. Jos ei löydy tarkkaa osoitetta..veisiköhän kiltti postipoika sen perille asti. Postipoika kulkee hitaammin kuin fb-viesti..eli kannustan siihen fb viestiin...sitä odotellessa <3
Kokeillaan... Nyt on taas profiili ylhäällä! Ei kyllä viestiä ollut, mutta mitä mä odotinkaan. Mutta päivä kerrallaan, pienin askelin...
Voitais purkaa jo se salaus ja avata se kaikille tiedoksi ;)
Elä Katja pakene. Elämä odottaa... mutta vain hetken.
Samoin toivon.
Salattiin ja salataan tästä ikuisuuteen asti.Koskaan ei tule päivää että asia ratkeaisi kumpaisellekaan.
Ei varmaan tule, jos olet sen niin päättänyt. Kerro se sille toisellekin. Toinen voi ajatella toisin.
Äläpäs mee vannoon.Aina asiat järjestyy kuin ihmeen kaupalla monesti huomattu.
Hienostipa on salattu, kun ei ole mitään tietoa koko asiasta.Mahdolllisuuksia tulee aina uusia kaikenaikaa.