Elikkä sain nyt kutsun työhaastatteluun.... ja ilmeiseti asiasta pitäisi olla iloinen. Olen kouluni käynyt (väkisin) ja nyt pitäisi aloittaa se "normaali" elämä veroja maksavana kansalaisena. Olen helposti masentuneisuuteen taipuvainen ja ahdistun välillä aika mitättömistäkin asioista, eivät ne mulle mitättömiä ole mutta suurimalle osalle ihmisistä ovat. Ahdistuneisuuteni ei tosin ole mitään ihan lievää, vaan ihan hirveää, tuntuu kuin olisin jatkuvassa paniikkikohtauksessa joka ei mene ohi, muuta kuin lääkkeillä.
Ja nyt sain sen ensimmäisen kutsun työhaastatteluun, alalle josta valmistuin vuodenvaihteessa. Haastattelu on vasta viikon päästä ja olen jo nyt ihan paniikissa. En pelkästään haastattelusta vaan itse työstä. Päässä pyörii ajatus että onko musta edes työhön jota olen opiskellut. Työni vaatii tekijältään tiettyä osaamista jota mulla pitäisi olla (todistuksen perusteella) mutta pelkään että panikoin liikaa. Minulle on jo aikaisemmin muutaman kerran käynyt niin että pelkään liikaa, panikoin ja ahdistun siinä määrin että heitän hanskat tiskiin. Hanskoja tiskiin en ole vielä tämän ammatin kohdalla tehnyt ja todella haluaisin sitä työkseni tehdä, mutta vanhat pelot ja uudet kuvitelmat maalaavat taas piruja seinälle siinä määrin etten enää usko itseeni, kuten en ole aikaisemminkaan. Aikaisemmin on myös tämän panikoinnin ja pelon takia käynyt niin etten ole tajunnut tilanteessa mitään mitä minulle on sanottu. Ei vain mene jakeluun esim. myynti tilanteessa kuinka paljon tarvitsee antaa rahasta takaisin jne.
Olen asiasta puhunut terapeuttini kanssa ja hän on antanut minulle muutamia vinkkejä, mutta tässä paniikinkaltaisessa tilassa niistä ei juuri hyötyä ole. Lisäksi olen sulkenut oven josta pääsen pois koko tilanteesta. Tuota ove olen käyttänyt jo niin monta kertaa että se on kohdaltani sulkeutunut, nyt on vain pakko yrittää.
Haluankin kysyä teiltä muilta aroilta, pelokkailta, helposti ahdistuvilta ihmisiltä miten olette työelämässä pärjänneet ? Tosiaan, lisäksi olen aika epäsosiaalinen joten suhteiden luominen niin omassa kuin työelämässä ei ole helppoa. Sen tiedän että töissä kun on joku jolle kertoa tai jolta kysyä helpottaa. Mutta miten nyt otan itseäni niskasta kiinni, ja menen työhaastatteluun ja yritän puhua itseni sisälle töihi ?? Mieleni niin tekisi sössiä koko haastattelu ja jäädä kotiin.... mutta kun taas joku sisälläni sanoo että kyllä sä pärjäät ja osaa työsi.......... hitto että ahditaa.... taitaa olla edessä paasto sekä uneton viikkon, tää asia vaivaa kellon ympäri
Ja nyt sain sen ensimmäisen kutsun työhaastatteluun, alalle josta valmistuin vuodenvaihteessa. Haastattelu on vasta viikon päästä ja olen jo nyt ihan paniikissa. En pelkästään haastattelusta vaan itse työstä. Päässä pyörii ajatus että onko musta edes työhön jota olen opiskellut. Työni vaatii tekijältään tiettyä osaamista jota mulla pitäisi olla (todistuksen perusteella) mutta pelkään että panikoin liikaa. Minulle on jo aikaisemmin muutaman kerran käynyt niin että pelkään liikaa, panikoin ja ahdistun siinä määrin että heitän hanskat tiskiin. Hanskoja tiskiin en ole vielä tämän ammatin kohdalla tehnyt ja todella haluaisin sitä työkseni tehdä, mutta vanhat pelot ja uudet kuvitelmat maalaavat taas piruja seinälle siinä määrin etten enää usko itseeni, kuten en ole aikaisemminkaan. Aikaisemmin on myös tämän panikoinnin ja pelon takia käynyt niin etten ole tajunnut tilanteessa mitään mitä minulle on sanottu. Ei vain mene jakeluun esim. myynti tilanteessa kuinka paljon tarvitsee antaa rahasta takaisin jne.
Olen asiasta puhunut terapeuttini kanssa ja hän on antanut minulle muutamia vinkkejä, mutta tässä paniikinkaltaisessa tilassa niistä ei juuri hyötyä ole. Lisäksi olen sulkenut oven josta pääsen pois koko tilanteesta. Tuota ove olen käyttänyt jo niin monta kertaa että se on kohdaltani sulkeutunut, nyt on vain pakko yrittää.
Haluankin kysyä teiltä muilta aroilta, pelokkailta, helposti ahdistuvilta ihmisiltä miten olette työelämässä pärjänneet ? Tosiaan, lisäksi olen aika epäsosiaalinen joten suhteiden luominen niin omassa kuin työelämässä ei ole helppoa. Sen tiedän että töissä kun on joku jolle kertoa tai jolta kysyä helpottaa. Mutta miten nyt otan itseäni niskasta kiinni, ja menen työhaastatteluun ja yritän puhua itseni sisälle töihi ?? Mieleni niin tekisi sössiä koko haastattelu ja jäädä kotiin.... mutta kun taas joku sisälläni sanoo että kyllä sä pärjäät ja osaa työsi.......... hitto että ahditaa.... taitaa olla edessä paasto sekä uneton viikkon, tää asia vaivaa kellon ympäri
Vastaukset 4
Vanhimmat
Keskity jäljellä oleva viikko hyviin ja vahvoihin puoliisi, pidä hienoja puheita itsellesi sopivuudestasi kyseiseen työhön. Pyydä ystäviäsi kertomaan vahvuuksistasi. Jätä vähemmälle huomiolle ahdistuksia aiheuttavat ajatuksesi, olet niitä ajatellut jo ihan riittävästi. Meillä on tällainen herkkyys, jota ei kaikilla ole ja siinä voi olla myös meidän vahvuus. Onnea työhaastatteluun, selviät varmasti!
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ihan jokaista auttaa työhaastatteluun meno ja sinulla on vielä ensimmäinen valmistumisen jälkeen. Ahdistuksesta puhuminen ja kirjoittaminen auttaa ja helpottaa. Tuo on hieno asia, että olet opiskeluaikana todennut, että hallitset työssä tarvittavia taitoja ja on teillä olut varmaan jo harjoitteluakin.
Sinulla on sisimmässä "tieto" ja tunne, että pärjäät ja tavallaan pelkosi on turhaa. Luota siihen. Alussa homma on luonnollisesti jännittävää, mutta totut ja saat mielihyvää selvitessäsi ja siitä että onnistut. Myös virheet kuuluvat asiaan. Kukaan ei ole täydellinen.
kiitos rohkaisevista kommenteista. Toki koulutukseen liittyi harjoittelua mutta tein ne vähän helpomman kautta ja suoritin tuttuni firmassa. Näytöistä osan jouduin täten tekemään koulussa. Täytyykin tässä joka päivä ennen haastattelua tsempata itseään ja yrittää syrjäyttää ne negatiiviset ajatuksen positiivisilla. Ahdistavat tunteet ovat vain niin voimakkaita ja hallitsevia ja vaikea täten pyyhkiä pois, mutta pakko sitä on yrittää, ei tästä elämästä muuten mitään tule.
Joka ei työhaastattelua jännitä ei ole normaali. Olet siis ihan normaalissa tilassa.