Varoitus: Tämä aloitus on yhtä kitinää, mutta jos olet hankkimassa lemmikkiä ja vastaat myynti-ilmoitukseen, niin lue ja opi.
Kasvatan pienimuotoisesti kaneja ja niitä useamman vuoden myyneenä olen vastaanottanut jos jonkinlaista sähköpostia myynti-ilmoituksiini vastanneilta henkilöiltä. Näiden vuosien jälkeenkään en voi olla saamatta harmaita hiuksia siitä, miten ala-arvoista yhteydenottoa ihmiset onnistuvat usein laatimaan. Tottakai joukkoon mahtuu hyviäkin yhteydenottoja, joihin tulee helpommin vastattuakin, ja joiden kanssa kauppoihin asti päädytäänkin. Sellaiset, jotka eivät osaa tuntemattomalle ihmiselle asiayhteyden vaatiman tasoista yhteydenottoa laatia, ei aina tule edes vastattua. Myönnän.
Jos lähdetään ihan niinkin yksinkertaisesta asiasta liikkeelle kuin nimi. Eikös se nyt ole ihan perustapoihin kuuluva asia, että kerrot tuntemattomalle ihmiselle nimesi? Järkyttävän usein saan kyseenalaisen kunnian vastaanottaa sähköpostia, jota ei ole kukaan allekirjoittanut, ja sähköpostiosoitekin on tyyliin "[email protected]". Kyllä minä haluan tietää, kenen kanssa olen tekemisissä, joten ei luulisi olevan liikaa pyydetty, että sähköpostissa kerrottaisiin oma nimi.
Muutenkaan itsestään ei osata aina kertoa yhtään mitään. Kun minä olen eläintä ollut ostamassa, niin kyllä minä olen kertonut mm. sellaisia perusasioita, kuin ikäni, mahdollisen kokemukseni kyseisestä eläinlajista, onko lapsia, millaisiin tiloihin eläin on tulossa, mihin tarkoitukseen se on tulossa (lemmikki/kasvatus/näyttelyt jne.), onko muita eläimiä jne. Perustietoja! Luulisi jokaisen ymmärtävän erikseen pyytämättäkin, että kasvattaja haluaa tietää, minne eläin ollaan hankkimassa. Ja usein ei kerrota edes sitä, mihin tarkoitukseen eläintä ollaan hankkimassa. Monesti on annettu ymmärtää, että eläin on tulossa vain lemmikiksi, mutta sitten jotakin kautta selviääkin, että sitä on kaikesta huolimatta käytetty kasvatuksessa. Luulisi eläimiä kasvattavan tajuavan, että on lukuisia mahdollisia syitä siihen, miksi kasvattaja ei olisi myynyt eläintä kasvatustarkoitukseen! Jokaista tällaista syytä ei tule teroitettua ostajalle, jos eläin ollaan myyty siinä uskossa, että se menee lemmikiksi.
Sen sijaan, että keskityttäisiin ensimmäisessä sähköpostissa kertomaan jotain itsestään, osataan siinä usein kysyä mm. kyyditysmahdollisuutta toiselle puolelle Suomea, tingitään hinnasta, pyydetään mukaan tarvikkeita häkistä lähtien (olen myymässä kaninpoikasia, mutta en pidä kotonani lemmikkieläintarvikemyymälää, jotta kasvateille on antaa häkitkin mukaan, haloo!), käsketään (huom, nimenomaan käsketään) laittamaan lisäkuvia, pyydetään soittamaan (sillä siten on helpompi sopia asioista) jne. En ihan syystä laita enää puhelinnumeroani ilmoituksiini, sillä puheluita ja tekstiviestejä tuli jopa keskellä yötä. Miten voi olla niin hankalaa ymmärtää, että jos ilmoituksessa ei ole erikseen mainittu, mihin kellonaikoihin sopii tavoitella, niin sitten et tuntemattomalle ihmiselle soita viikollakin vielä 23-24 aikoihin? Ja ne tekstiviestit... Ihan jo lähtökohtaisesti pitäisi ymmärtää, ettei ole kohteliasta tehdä kasvattajalle puhelinlaskua. Samasta syystä on turha pyydellä soittamaan ensimmäisessä sähköpostissa. Jollen ole antanut puhelinnumeroa, niin sitten haluan todennäköisesti hoitaa asiaa ainakin aluksi sähköpostitse (ihan jo vuorotyöni takia).
Olisi huomattavasti mukavampaa alkaa miettimään yhdessä kuljetusmahdollisuuksia ja muuta vastaavaa, jos tietäisin edes, että kotiehdokas olisi lupaava. Mutta jos itsestään ei osata kertoa yhtään mitään - ei edes nimeään - niin pitäisikö minun muka olla heti miettimässä miten siitäkin huolimatta saisin eläimen toiselle puolelle Suomea? Todella mielelläni autan kaikessa, missä pystyn, mutta perusasiat voitaisiin ensin hoitaa pois alta. Parhaimmillaan yhteydenotot ovat olleet niinkin lyhyitä ja ytimekkäitä, kuin "Varaisin tämän. Voin noutaa lauantaina." Et muuten voi, ja syytä siihen ei tarvinne kertoa.
Sitten on pommittajat... Vastaan kyllä sähköposteihin päivittäin (joskus harvakseltaan saattaa jäädä jokin päivä välistä), joten jos en ole muutamaan tuntiin vastannut, niin älä laittele mitään "huhuu?!?" -viestejä perään. Malta nyt hetki.
Sitten löytyy niitäkin älykääpiöitä, jotka eivät ole yhtään ottaneet selvää siitä, mitä ovat hankkimassa. Aivan liian usein tulee vastaan niitä, jotka havittelevat kania häkkeihin, jotka eivät mittojensa puolesta täytä edes eläinsuojelulain minimivaatimuksia. Ja ne mitat piti tietysti itseni onkimalla onkia. Miten eläintä hankkiva ei ole ottanut selvää niinkin yksinkertaisista ja tärkeistä asioista, kuin kyseistä eläinlajia koskevista vaatimuksista? Ja kun tämä itselläni kasvatuksessa oleva kanirotu on pystykorvainen, niin tulipa kerran sellainen yhteydenotto, jossa kerrottiin jo pitkään haaveilleen luppakorvaisesta kanista ja kysyttiin josko sellaisia olisi vielä vapaana. Ei ole ikävä kyllä koskaan ollutkaan.
Tässä vain muutama, yhteen viestiin mahtuva asia. Näitähän riittää.
Kasvatan pienimuotoisesti kaneja ja niitä useamman vuoden myyneenä olen vastaanottanut jos jonkinlaista sähköpostia myynti-ilmoituksiini vastanneilta henkilöiltä. Näiden vuosien jälkeenkään en voi olla saamatta harmaita hiuksia siitä, miten ala-arvoista yhteydenottoa ihmiset onnistuvat usein laatimaan. Tottakai joukkoon mahtuu hyviäkin yhteydenottoja, joihin tulee helpommin vastattuakin, ja joiden kanssa kauppoihin asti päädytäänkin. Sellaiset, jotka eivät osaa tuntemattomalle ihmiselle asiayhteyden vaatiman tasoista yhteydenottoa laatia, ei aina tule edes vastattua. Myönnän.
Jos lähdetään ihan niinkin yksinkertaisesta asiasta liikkeelle kuin nimi. Eikös se nyt ole ihan perustapoihin kuuluva asia, että kerrot tuntemattomalle ihmiselle nimesi? Järkyttävän usein saan kyseenalaisen kunnian vastaanottaa sähköpostia, jota ei ole kukaan allekirjoittanut, ja sähköpostiosoitekin on tyyliin "[email protected]". Kyllä minä haluan tietää, kenen kanssa olen tekemisissä, joten ei luulisi olevan liikaa pyydetty, että sähköpostissa kerrottaisiin oma nimi.
Muutenkaan itsestään ei osata aina kertoa yhtään mitään. Kun minä olen eläintä ollut ostamassa, niin kyllä minä olen kertonut mm. sellaisia perusasioita, kuin ikäni, mahdollisen kokemukseni kyseisestä eläinlajista, onko lapsia, millaisiin tiloihin eläin on tulossa, mihin tarkoitukseen se on tulossa (lemmikki/kasvatus/näyttelyt jne.), onko muita eläimiä jne. Perustietoja! Luulisi jokaisen ymmärtävän erikseen pyytämättäkin, että kasvattaja haluaa tietää, minne eläin ollaan hankkimassa. Ja usein ei kerrota edes sitä, mihin tarkoitukseen eläintä ollaan hankkimassa. Monesti on annettu ymmärtää, että eläin on tulossa vain lemmikiksi, mutta sitten jotakin kautta selviääkin, että sitä on kaikesta huolimatta käytetty kasvatuksessa. Luulisi eläimiä kasvattavan tajuavan, että on lukuisia mahdollisia syitä siihen, miksi kasvattaja ei olisi myynyt eläintä kasvatustarkoitukseen! Jokaista tällaista syytä ei tule teroitettua ostajalle, jos eläin ollaan myyty siinä uskossa, että se menee lemmikiksi.
Sen sijaan, että keskityttäisiin ensimmäisessä sähköpostissa kertomaan jotain itsestään, osataan siinä usein kysyä mm. kyyditysmahdollisuutta toiselle puolelle Suomea, tingitään hinnasta, pyydetään mukaan tarvikkeita häkistä lähtien (olen myymässä kaninpoikasia, mutta en pidä kotonani lemmikkieläintarvikemyymälää, jotta kasvateille on antaa häkitkin mukaan, haloo!), käsketään (huom, nimenomaan käsketään) laittamaan lisäkuvia, pyydetään soittamaan (sillä siten on helpompi sopia asioista) jne. En ihan syystä laita enää puhelinnumeroani ilmoituksiini, sillä puheluita ja tekstiviestejä tuli jopa keskellä yötä. Miten voi olla niin hankalaa ymmärtää, että jos ilmoituksessa ei ole erikseen mainittu, mihin kellonaikoihin sopii tavoitella, niin sitten et tuntemattomalle ihmiselle soita viikollakin vielä 23-24 aikoihin? Ja ne tekstiviestit... Ihan jo lähtökohtaisesti pitäisi ymmärtää, ettei ole kohteliasta tehdä kasvattajalle puhelinlaskua. Samasta syystä on turha pyydellä soittamaan ensimmäisessä sähköpostissa. Jollen ole antanut puhelinnumeroa, niin sitten haluan todennäköisesti hoitaa asiaa ainakin aluksi sähköpostitse (ihan jo vuorotyöni takia).
Olisi huomattavasti mukavampaa alkaa miettimään yhdessä kuljetusmahdollisuuksia ja muuta vastaavaa, jos tietäisin edes, että kotiehdokas olisi lupaava. Mutta jos itsestään ei osata kertoa yhtään mitään - ei edes nimeään - niin pitäisikö minun muka olla heti miettimässä miten siitäkin huolimatta saisin eläimen toiselle puolelle Suomea? Todella mielelläni autan kaikessa, missä pystyn, mutta perusasiat voitaisiin ensin hoitaa pois alta. Parhaimmillaan yhteydenotot ovat olleet niinkin lyhyitä ja ytimekkäitä, kuin "Varaisin tämän. Voin noutaa lauantaina." Et muuten voi, ja syytä siihen ei tarvinne kertoa.
Sitten on pommittajat... Vastaan kyllä sähköposteihin päivittäin (joskus harvakseltaan saattaa jäädä jokin päivä välistä), joten jos en ole muutamaan tuntiin vastannut, niin älä laittele mitään "huhuu?!?" -viestejä perään. Malta nyt hetki.
Sitten löytyy niitäkin älykääpiöitä, jotka eivät ole yhtään ottaneet selvää siitä, mitä ovat hankkimassa. Aivan liian usein tulee vastaan niitä, jotka havittelevat kania häkkeihin, jotka eivät mittojensa puolesta täytä edes eläinsuojelulain minimivaatimuksia. Ja ne mitat piti tietysti itseni onkimalla onkia. Miten eläintä hankkiva ei ole ottanut selvää niinkin yksinkertaisista ja tärkeistä asioista, kuin kyseistä eläinlajia koskevista vaatimuksista? Ja kun tämä itselläni kasvatuksessa oleva kanirotu on pystykorvainen, niin tulipa kerran sellainen yhteydenotto, jossa kerrottiin jo pitkään haaveilleen luppakorvaisesta kanista ja kysyttiin josko sellaisia olisi vielä vapaana. Ei ole ikävä kyllä koskaan ollutkaan.
Tässä vain muutama, yhteen viestiin mahtuva asia. Näitähän riittää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse kasvatan marsuja, mutta kylläpä kuulostaa tutulta. Lisäisin vielä muutaman kohdan "älä tee näin" -listaan:
1) Mikä ihme siinäkin on, että tosi usein luovutusikäistä (5vko) marsunpoikasta ostettaessa vaaditaan kertomaan, että onhan se varmasti kesy halipusipallero ja antaa lasten kanniskella. SE ON PIENI POIKANEN. Tottakai sen kesytys on aloitettu jo meillä, mutta luulitko, ettei sitä tarvitse jatkaa uudessa kodissa? Ja jos lasten on pakko antaa raahata marsua ympäriinsä, niin enemmän olisin huolissani sen lapsen kuin sen marsun käyttäytymisestä. Kyllä kait mikä hyvänsä eläin oppii pelkäämään lasten käsittelyä, jos ne pienet lapset kiskovat korvista ja nostavat jaloista. Ihan sama pätee siihen kun kysytään onko se sisäsiisti. Marsut harvemmin on, mutta vaikka olisikin, niin kysymys oli taas pienestä poikasesta, joten varaudupa opettamaan se itse talon tavoille.
2) Kun haet marsua tai mitä hyvänsäeläintä, NIIN OTA MUKAAN TASARAHA JA OMA KULJETUSKOPPA. Mulla ei ole vaihtokassaa käytössä ja kuljetuskoppia/pahvilaatikoitakaan ei ole joka hölmöläiselle antaa. En meinaan mäkään pidä eläinkauppaa.
3) olisi tosi kiva, jos viitsisit ilmoittaa siitä, jos joudut luopumaan kasvattamastani marsusta. Joskus olen törmännyt ilmoon, jossa myydään kasvattiani, mutta omistajalta en ole kuullut, että marsusta on luovuttava.
4) Ja pliis: lue se ilmoitus ajatuksen kanssa. Miksi pitää kysyä elikon syntymäaikaa ja väriä kun ne lukevat siinä ilmoituksessa? Turhauttavaa kirjoitella samoja asioita kymmeneen kertaan.
5) Älä kuvittele olevasi ainoa, joka samaa eläintä kyselee. Jollet vastaa viikkoon yhtään mitään, niin älä vedä hernettä nenään, jos sama marsu ei ole enää vapaana.