haluan eron, en pysty

Nyt tarvis apua. Suhde on kestänyt nyt 6 vuotta ja tuntuu, etten kestä enää. Ensimmäinen vuosi meni hyvim, mutta sen jälkeen alkoivat ongelmat. En sen kummemmin jaksa ongelmia eritellä, mutta henkinen väkivalta on aivan sietämätöntä ja on sitä joskus ollut fyysistäkin.

Minulla on aina ollut ongelmia yksinjäämisen kanssa. Suhteen alkuaikoina pelkäsin sitä hysteerisesti. Nyt itsetunnon kohottua en enää koe olevani niin vakavassa tilassa, mutta tiedän ongelman olevan siellä jossain.

Meillä on kohta 3v lapsi enkä haluaisi rikkoa öapseni perhettä. Miehen mielenterveuden takia hän ei ole kykenevä hoitamaan lasta pitkiä aikoja, sillä saattaa olla välillä todella huonossa kunnossa. On itsekin myöntänyt, ettei tällä kunnolla pysty olemaan lapsen kanssa koko aikaa.

Niinä päivinä, kun mies jaksaa olla lapsen kanssa, heillä on kivaa ja lapsi nauttii ajasta isänsä kanssa. Sitä en halua lapselta missään nimessä viedä pois. Mies kuitenki on monesti sanonut, että eron sattuessa hakisi lapsen asumiseen viikko-viikko systeemiä. Se on mielestäni mahdoton ajatus, koska mies ei pysty turvaamaan lapselle tasaista arkea. Ja ennen kuin joku älähtää, myönnän viikon eron lapsesta olevan ahdistava ajatus, mutta tässä ei ole nyt siitä kyse. Mies myös haukkuu minua lapselle ja se lisääntyy varasti eron myötä.

Tässä pitäisi nyt erota, selvitä jonkin sortin yksinäisyyden pelosta, stressata lapsen asumisista ja hyvinvoinnista, järjestää lapselle synttärit kämppään, jossa vanhemmat ovat eroamassa ja tsädääm vielä hakea yliopistoonkin. Eroa olen miettinyt jo monta vuotta, mutta aina tulee jatkettua.