kanssa voisin ajatella eläväni koko loppuelämäni yhdessä. Pohjana sille on ystävyys ja toisen tunteminen menneisyydessä. Näen tilanteen tänään sellaisena, että haluaisin tuoda iloa ja rauhaa hänen elämäänsä. Haluaisin auttaa häntä hänen surussaan. Minussa oleva lapsenomainen innostuneisuus elämään ei varmasti olisi hänelle haitaksi.
On vain yksi jonka
hyvääelämää
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tämän olevan mulle, mutta tuo suru-osuus romutti kaiken. :(
Aloitus hirveetä manipulaatio paskaa
Voisinpa kirjoittaa noin yhdelle minäkin.
Kestääkö sitten lapsenomainen innostus toisessa asuvan surun ja levottomuuden. Löytyykö siinä tasapaino, jossa kumpikaan ei koe eloansa raskaaksi. En tiedä?
Itse ole ajoittain omissa maailmoissani ja haluankin olla . Haen piristystä, jos tarvitsen ja vetäydyn, jos siltä tuntuu. Jotenkin ajattelen, et kummankin tulisi saada elää sellaisena, kuin pohjimmiltaan on. Luonteet täydentää toisiaan ja voisi toimiakin teidän tapauksessa.
Kunnioitus toista ja toisen tunteita kohtaan pitää olla. Ilman sitä ei toimi mikään.
sopis mulle hyvin. Hänestä (naisesta) toivoisin just tuota elämääni. Tavallaan hän on jo olemassaolollaan tuonut iloa,,,mutta jos koko loppuelämä? siitä voin vain haaveilla.