Aamulla sitä ajattelee, että EHKÄ minä vielä voisin hänet saada. Päivällä tulee hetkeksi aika varma olo siitä, että se voisi olla mahdollista. Varsinkin jos hänet on nähnyt päivän aikana. Illalla sitä taas on niissä tunnelmissa, että ei se voi olla enään mahdollista. Koitappa tässä sitten saada vielä unta.
Ja juu, en ymmärrä, että miksi tämäkin piti tänne kirjoittaa. Mutta tulipa nyt vain mieleen.
Ja juu, en ymmärrä, että miksi tämäkin piti tänne kirjoittaa. Mutta tulipa nyt vain mieleen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et oo varmastikaan ainoo, yleinen sairaskertomus tässä avohoidossa. Ei kyllä tänään(kään) nähty.
Minäkään en nähnyt häntä, ehkä se onkin nyt taas syynä tähän, kun tuntuu, ettei tästä enään mitään tule. En tiedä.
Ikävää voi olla tämäkin: aamulla toiveikas ehkä tämä vielä toimii, päivälläkin vielä toivoa jonkin verran jäljellä, iltaa kohti toivo hiipuu. kehä, kehä, kehä, ei jaksa.
Mä ajattelen aamulla herätessä selväjärkisesti, eihän se musta oikeasti välitä, sitten pitkin päivää alkaa kaipaus vaivata ja toiveet heräilee että jos se sittenkin....
voi voi teitä! :D
Noin se joskus menee sukupuoleen katsomatta. Ei menis jos ei mitään tuntis.