En jaksa enää kuunnella niitä saarnoja seuroissa, ne ei anna minulle mitään.
Ei minua kiinnosta yhtään taivaaseen pääseminen, kun en koe siellä olevan mitään järkevää.
"Onpa taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat" laulu tuntuu vaan ärsyttävän mielialaa. Maan poveen on pitkän maailmanhistorian aikana päätynyt miljardeja ihmisiä, jotka pitäisi muka tuoda esiin sieltä viimeisenä päivänä. Aivan älytön juttu, antais heidän vaan olla siellä pysyvästi, ei ole mitään järjen hiventäkään tuoda heitä sieltä esiin jollain ihme poppa konstilla.
Eikö ihminen saisi olla elämässään vapaa ilman uskonnonharjoitusta ja jos ei harjoita, niin siitäkö pitäisi langettaa Luojalla ikiaikainen kärsimys rangaistus jossakin ihme helvetissä.
Saarnaaja julisti; "sitten kun kuollaan, päästään uskosta näkemiseen, ja ei tarvitse enää uskoa". Tällä hetkellä maailma on yhtä helvettiä. Esim. pokohara ja Isis lahkot tappaa ja hävittää kaiken eteensä tulevan, vain yksi pieni esimerkki maailmasta, jossa nyt elämme.
Jumala puuttui Israelin historian kulkuun silloin raamatun tapahtumien aikoihin, mutta ei puutu enää mihinkään. Kun Jeesus häipyi taivaaseen, mitään ihmeitä ei ole tapahtunut.
Kyllä meidät on nyt Taivaan Herra unohtanut joko tarkoituksella tai sitten jatkamme mielikuvitus tarinoitamme Hänestä entiseen malliin.
Voinko siis elää normaalia elämää uskon ulkopuolella?
Olen tullut siihen tulokseen, että voin elää, mutta moraalia tarvitaan edelleen, raitista elämää, rehellisyyttä, kunnioitusta esivaltaa ja lakeja kohtaan, rehellistä työtä, toisten ihmisten kunnioittamista, hyviä tapoja jne.
Taistelun paikka se elämä on; pitää osata sanoa joskus EI, eikä vaan aina myöntyä ja juosta muoti-ilmiöiden perässä.
Nyt ovat taas eduskuntavaalit ja valinnan paikka, kuka tai mikä puolue edistäisi parhaiten Suomen pärjäämistä Euroopan Unionin lippulaivassa?
Uskonnon avulla voidaan kyllä ohjailla ihmisten elämää ja toimintoja, mutta ei valtakunnan talouspolitiikkaa. Kuka jaksaa vielä uskoa Suomen nousuun. Minä en jaksa, vaan pelkään meidän ajautuvan Kreikan tielle. Sipilän Juhaan pannaan nyt paljon toivoa, onhan hänellä uskovaisuus taustaa.
Otsikkoni; en jaksa olla enää uskomassa tarkoittaa monia lestadiolaisuuden opinkappaleita. Moni tästä uskosta luopunut sanoo vain kyllästyneensä näihin samojen asioiden pyörittämiseen ja eräiltä osin ristiriitaisuuksiin.
Toiset uskovaiset sanoo siihen näin: "Se kielsi uskonsa".
En tarkoita, että olisin kokonaan luopunut uskosta. Elämä vaatiikin uskoa huomiseen ja parempaan, Jos usko loppuu kokonaan, alkaa juomiskierre ja hällä väliä elämä, jojhon kuuluu ero puolisosta, lapset heitteille, potkut töistä, rikollis kierre, huumeet, tupakka ja kaikkinainen holtittomuus.
Kuitenkin lestadiolaisessa uskossa vain elävä usko on sitä aitoa ja oikeaa. Osittainen irtautuminen merkitsee uskon sääntöjen mukaan täydellistä eroa Jumalasta ja Jumalan lasten yhteydestä.
Uskontunnustuksessa sanotaan: "minä uskon ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään!" Tähän minä en jaksa enää uskoa, se on toiveajattelua, mutta kelpaa omaisille lohdutukseksi.
Mitään järkeä ei siis ole siinä, että nämä joskus muka jokin taikavoima toisi esiin. Ja miten heidän muistinsa palaisi takaisin aivoihoin, joiden atomit ovat saattaneet kulkeutua hornan tuuttiin vuosituhanten, kenties miljoonienkin aikana.
Ei minua kiinnosta yhtään taivaaseen pääseminen, kun en koe siellä olevan mitään järkevää.
"Onpa taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat" laulu tuntuu vaan ärsyttävän mielialaa. Maan poveen on pitkän maailmanhistorian aikana päätynyt miljardeja ihmisiä, jotka pitäisi muka tuoda esiin sieltä viimeisenä päivänä. Aivan älytön juttu, antais heidän vaan olla siellä pysyvästi, ei ole mitään järjen hiventäkään tuoda heitä sieltä esiin jollain ihme poppa konstilla.
Eikö ihminen saisi olla elämässään vapaa ilman uskonnonharjoitusta ja jos ei harjoita, niin siitäkö pitäisi langettaa Luojalla ikiaikainen kärsimys rangaistus jossakin ihme helvetissä.
Saarnaaja julisti; "sitten kun kuollaan, päästään uskosta näkemiseen, ja ei tarvitse enää uskoa". Tällä hetkellä maailma on yhtä helvettiä. Esim. pokohara ja Isis lahkot tappaa ja hävittää kaiken eteensä tulevan, vain yksi pieni esimerkki maailmasta, jossa nyt elämme.
Jumala puuttui Israelin historian kulkuun silloin raamatun tapahtumien aikoihin, mutta ei puutu enää mihinkään. Kun Jeesus häipyi taivaaseen, mitään ihmeitä ei ole tapahtunut.
Kyllä meidät on nyt Taivaan Herra unohtanut joko tarkoituksella tai sitten jatkamme mielikuvitus tarinoitamme Hänestä entiseen malliin.
Voinko siis elää normaalia elämää uskon ulkopuolella?
Olen tullut siihen tulokseen, että voin elää, mutta moraalia tarvitaan edelleen, raitista elämää, rehellisyyttä, kunnioitusta esivaltaa ja lakeja kohtaan, rehellistä työtä, toisten ihmisten kunnioittamista, hyviä tapoja jne.
Taistelun paikka se elämä on; pitää osata sanoa joskus EI, eikä vaan aina myöntyä ja juosta muoti-ilmiöiden perässä.
Nyt ovat taas eduskuntavaalit ja valinnan paikka, kuka tai mikä puolue edistäisi parhaiten Suomen pärjäämistä Euroopan Unionin lippulaivassa?
Uskonnon avulla voidaan kyllä ohjailla ihmisten elämää ja toimintoja, mutta ei valtakunnan talouspolitiikkaa. Kuka jaksaa vielä uskoa Suomen nousuun. Minä en jaksa, vaan pelkään meidän ajautuvan Kreikan tielle. Sipilän Juhaan pannaan nyt paljon toivoa, onhan hänellä uskovaisuus taustaa.
Otsikkoni; en jaksa olla enää uskomassa tarkoittaa monia lestadiolaisuuden opinkappaleita. Moni tästä uskosta luopunut sanoo vain kyllästyneensä näihin samojen asioiden pyörittämiseen ja eräiltä osin ristiriitaisuuksiin.
Toiset uskovaiset sanoo siihen näin: "Se kielsi uskonsa".
En tarkoita, että olisin kokonaan luopunut uskosta. Elämä vaatiikin uskoa huomiseen ja parempaan, Jos usko loppuu kokonaan, alkaa juomiskierre ja hällä väliä elämä, jojhon kuuluu ero puolisosta, lapset heitteille, potkut töistä, rikollis kierre, huumeet, tupakka ja kaikkinainen holtittomuus.
Kuitenkin lestadiolaisessa uskossa vain elävä usko on sitä aitoa ja oikeaa. Osittainen irtautuminen merkitsee uskon sääntöjen mukaan täydellistä eroa Jumalasta ja Jumalan lasten yhteydestä.
Uskontunnustuksessa sanotaan: "minä uskon ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään!" Tähän minä en jaksa enää uskoa, se on toiveajattelua, mutta kelpaa omaisille lohdutukseksi.
Mitään järkeä ei siis ole siinä, että nämä joskus muka jokin taikavoima toisi esiin. Ja miten heidän muistinsa palaisi takaisin aivoihoin, joiden atomit ovat saattaneet kulkeutua hornan tuuttiin vuosituhanten, kenties miljoonienkin aikana.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei usko ole joka miehen.Eikä Jumala kutsu ihmistä iankaikkisesti, sillä ihminen on vain liha.
Ei muuta kuin huora*maan ja tanssaamaan, hiililapio on jo varattu helve*tin kattilahuoneeseen.
Voi voi teitä raukkoja kun olette lapsellisia. Saman kohtalon saatte kuin me kaikki muutkin, niin lessut, islamistit ja ateistit. Kuoleman tullessa olemme tasa-arvoisia. Kuolema ei pilkkaa eikä valikoi. Maaksi muutut ja sillä hyvä.
näin on
Älä huoli ystävä hyvä. Elämä on annettu elettäväksi juuri niin kuin se iteltä oikealta tuntuu. Itekukanenki oskoo niinkun uskoo ja mihin uskoo. Toiset eivät päätä toisten uskosta ja elämästä. Ei muuta kuin tee juuri niin kuin oikeaksi tunnet. Se on luojasi tahto.