ei auta kun odottaa. En luovuta.
Jotain pitäis tehä, en vaan tiedä mitä.
Mihin kaikkeen se suhun syvä ihastuminen vaikuttikaan.
Tässä kun ei tiedä pitäiskö kiroilla helvetisti vai koittaa saada jotenkin yhteyttä vai olla vaan ja kaipailla.
Jotain pitäis tehä, en vaan tiedä mitä.
Mihin kaikkeen se suhun syvä ihastuminen vaikuttikaan.
Tässä kun ei tiedä pitäiskö kiroilla helvetisti vai koittaa saada jotenkin yhteyttä vai olla vaan ja kaipailla.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hänkö katkaisi suhteenne/välinne ja pisti yhteydet poikki? Silloin on ihme jos sun ihastumisella olis merkitystä. Suhde on 2-suuntainen juttu; ei pelaa yhteen suuntaan :-(
Tässä ehdotus vaihtoehtojesi järjestykseksi: koita ensin saada yhteyttä. Jos et saa yhteyttä, kaipaile ja yritä sitten uudestaan. Jos saat yhteyden mutta lopputulos ei olekaan toivomasi, kiroile sitten helvetisti, kaipaa ja pääse vähitellen yli.
Joo niin teen.
Hyvä neuvo tähän tilanteeseen. Tähän liittyy niin vi*tusti kaikkee paskaa ettei taida rakkaus voittaa. Parempi antaa toistaseks olla. Jokanen kokee miten kokee.
Jos molemmat ootte vapaita,ei muuta kuin rohkeutta kehiin.Jos toisen kokee kaiken vaivan arvoiseksi,niin pakko on jotain yrittää,eikä piehtaroida itsesäälissä ja toivoa että toinen tupsahtaa taivaalta eteesi.Palkitsevaa on myös voittaa omat pelkonsa ja huomata että itsestä on vielä vaikka mihin...Tsemppiä,älä luovu tärkeästä ihmisestä ilman taistelua!!!
Tärkeä ja tärkeä, ihan normaali kiinnostus ja ihastuminen oli kyseessä. En mä häntä tunne.
On vaan jotain asioita mihin haluun joskus vielä vastauksia. unhan saan elämän taas rullaamaan. Jos saan. Vitustako sitä tietää enää.
Mikset vaan kysy häneltä suoraan? Mitä sulla on loppujen lopuksi hävittävää? Kannattaa lähteä asiaa purkamaan mielummin siitä, että miksei onnistuisi, kuin ei siitä mitään kuitenkaan tule. Jos et omassa mielessäsi keksi syytä mikset voisi ottaa yhteyttä muuta, kuin pelko, niin ota yhteyttä!!! Kaikkia meitä pelottaa. Pelkäämme muiden ihmisten tunteita ja hyväksyntää. Etenkin, jos kyseinen ihminen on joku kenestä välitämme itse. Mutta saisit joka tapauksessa varmuuden hänestä ja voisit sen mukaan lähteä jatkamaan elämääsi. Hyvä siitä tulee!!! Jos hän vastaa kiinnostukseesi, niin tiedä mitä siitä syntyy. Jos ei, niin ei tarvitse enään kärsiä ja miettiä mitä siitä olisi voinut tulla.
Ku tietäisit. Onhan tää hullun hommaa täällä pyöriä vaikka kaikki pitäis olla selvää. Siltä se joskus aikasemminki tuntui muttei tainnut olla. Toisaalta ketä täällä sitten kaipailla, ei yhtikäs ketään.
En mä kärsi. Menneet vuodet mun historiassa on vaan ollu sellasia että kaikki meni.
Että ihansama. En mä tässä tilanteessa aio ketään enää lähestyä jos toista ei kiinnostanu sitten ei. Ja toisaalta tekis mieli saada kaikkeen selvyys tää elämä nyt muutenkin aivan vitun syvältä tällä hetkellä, enpä tiedä. Joskus tulevaisuudefssa.
Ainahan voi vedota menneisiin aikoihin ja tapahtumiin. Jos pidemmälle aikuisiälle on ehtinyt niin enpä usko, että kenenkään elämä on ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta lähimmäisetkin voivat joskus tehdä karhunpalveluksen, jos toisen mennyttä elämää/tapahtumia vain "säälitään" ja mietitään, että mitenkähän se ylipäätään on selviytynyt. Mutta kaikilla niitä tukijoita ja ymmärtäjiä ei samalla lailla löydy ja silloin tietenkin rankempi selvitä. En tiedä tilannettasi. Mutta ihminen itse loppujenlopuksi päättää miten rankoista vaiheista selviää.
Menikö sinulla alkup. todellakin ihan kaikki? Terveys, työt, talous, ystävät... Otan osaa jos näin on käynyt, muussa tapauksessa iloitsemaan asioista. Rakkauden kohdatessa senkin eteen on tehtävä työtä, tai ehkä sinä olet siinäkin tottunut kaiken saamaan sormia näpäyttämällä. Tietysti, jos toinenkaan ei ole sinun eteesi mitään tehnyt ymmärrän näkökulmasi ja täällä olo on kyllä joopajoo.
Sehän siinä, kun en tiedä sun tilanteesta. En tiedä sun menneistä vuosista mitä on tapahtunut, että "kaikki on mennyt". Mutta sulla on selvästi vielä jotain tunteita tähän henkilöön. Jos et ole häntä loukannut ja satuttanut, niin mikä niissä menneissä vuosissa voi olla sellaista, että et ota yhteyttä häneen? Kyllä jokainen tajuaa, että ihmiset elävät omaa elämäänsä ja siihen kuulu kaikennäköisiä kokemuksia.
Se miksi tämä on mulle vähän sydämen asia on, että itsekin koen tällä hetkellä vähän saman tyyppistä tilannetta. Vuosien ajan tilanne oudosti päällä. Ollaan tietyllä tapaa "läheisiä". mutta ei tunneta. Ehkä se "läheisyys" on se minkä takia en uskalla nostaa kissaa pöydälle. Tietenkin voi olla, että hän ei edes ajattele mua enään. No tiettyjä merkkejä silloin tällöin on korviini kantautunut. Mutta ainakin itse kärsin siitä epätietoisuudesta, että voisiko vielä tulla jotain tai ainakin selvittää mitkä tämän päivän tunteet ovat. Tiedän itsekin, että jos häneltä kysyn nyt, niin voin polttaa itseni. Mutta silloin tietäisin mikä asia on, eikä tarvitse enään miettiä sitä. Jälkikäteen voin kaiholla sitten muistella tätäkin kokemusta, joka tulee hyvässä ja pahassa pysymään osa mun elämää. Pitäisi vaan ottaa oppia omista sanoista ja todeta, että miksei se onnistuisi?
Jotain on levinnyt en vaan tiedä mitä, satulle näistä mainitsin, olihan perkele jorinoissani lätkässä siihen kimuliin. Ei tää nyt vastaajiin liity vaan vantaan saturiaan. Nunnaan.
hirvee määrä tekstiä.
Ihmettelen vaan miksi vitussa se ajelee siellä tai pörrää siellä missä mä olen ja silti ei haluu mitään, härnääkö se saatana vai mitä. Mikä vittu tässä nyt on. Oonhan mä pistänyt vuosikaudet merkille ties mitä. Sitten mulle vittuillaan täällä tai muuaala ihan duunissa astii :lue fazer. tai ehkä se oli vaan pienen piirin metkuja, ei sitä jaksa kaikkea paskaa kun ei ollu kämppää ja muutenkin meni elämä päin helvettiä, sun menemisiä ja sanomisia saatana kytätään, haluuan kuulla siltä kaiken tai ainakin tietää jotain jos joku ei tapahtuma häneen liity. Vai onko kielletty puhumasta. Mä en ole tehnyt mitään sellasta mun tekemisiä tai elämää pitäsi halventaa! Tudkin kukaan sitä omalle kohalle pystyy ajattelee koska näin ei voi käydä ja kävi silti!
Kiva tääläl käydä asioita läpi. Vaikka ei se nyt helppoa ole muuallakaan. Kai nyt joku jotain tietää, no totta vitussa tietää kyllähän sen kuulee ja näkkee. Tätä jatkunu ja kauan.
Mullako ei ole oikeutta tietää mistä vitusta on kyse. Ihmekkö tuo että käytös voi olla sen mukasta ja mitä siitäkin tiedetään. Vittu mä sanon.
Sinulla tuntuu olevan aika paljon ongelmia itsesi kanssa. Selvitä ne ensin, sitten vasta mieti parisuhteita! Älä hae muista ihmisistä ratkaisua sinun ongelmiisi.
Siihen voi olla ihan luonnollinen selitys, miksi hän siellä lähistölläsi pyörii. Ei välttämättä liity sinuun millään tavalla, vaikka siltä tuntuisikin. Kun ei tiedä kaikkia faktoja, ihmisillä on kummallinen tapa päätellä asioita oman mielensä mukaiseksi. Kaikkiin näihin asioihin saisit vastauksen, jos vaan kysyisit häneltä. Se ei välttämättä ole sitä mitä haluat kuulla, mutta parempi se on tietää. Joskus pitää myös osata luovuttaa ja aloittaa ihan puhtaalta pöydältä.
Kenellä niitä ei joskus olisi. Ei niinkään itseni kanssa vaan tapahtumien tiettyjen ihmisten, joko suoraan tai tai jonkun syyn seurauksena. Haluan vaan kuulla, asioista, ne ongelmatkin ja turhat epäilyt hälvenee ja voi alottaa yhdessä tai erikseen, puhtaaltaa tai mistä pöydältä vaan. Aivan samalla tavalla päättelet siinä omanmielenmukaiseksi.
Onhan tässä koitettu jatkaa eteenpäin kyllä sen on aika näyttänyt miten käy, jos jotain syvempää on, se on hienoa, siinä huonossakin valossa. Parisuhteita? Miks monikossa en mä näitä vuosia oo turhaan hukkaan heittänyt, ihan on Satusta ollut kyse vaikka ei sitä voi puutteessakaaan aina elää, onko tosi ujo? Mä olen vaan tylsä, vaikka yritetty on, mutta vuosia on mennyt, silti odotan. Mitään menetettäävää kun enää ole. Onko se ongelma jos ei ole omaa kämppää, onko se ongelma ettei ole duunia, oot kyllä ihan oikeessa, ei se rakkautta estä. Kaikelle on enemmän ja vähemmän syitä olemassa. Onhan noita kämppiä jo monta vuotta etitty. Turhaan mä selitän etsä varmaan tajua kun et tilannetta tunne.
Ongelmia tulee jos aina miettii mitä muut ajattelee. Pitäsi luottaa niihin omiinkin tunteisiin, mutta niin asioissa on aina kaksi puolta sinä ja se toinen.
Joku tuossa aiemmin mietti, että jos ottaa yhteyttä ja toista ei kiinnostakaan niin kauhean noloa. No, minä en ajattelisi sitä nolona. Itsekin yhteyttä voisin ottaa, tosin en ehkä tilanteessa jossa olisin tunteita jo ilmaissut, sillä tällöin en ikinä voisi olla varma, että se toinenkin olisi tosissaan kiinnostunut eikä ottaisi vaan, kun helposti saisi. Ei tarvitse olla mitenkään vaikeesti tavoiteltava, mutta ääääh turha selittää.
Kyse ei olekkaan sitä mitä muut ajattelee vaan mitä hän ajattelee tai/ja on miettinyt nää vuodet ja mitkä ne tilanteet on milloinkin olleet. Toinen kuin antaa vihreetä valoa eikä silti kuitenkaan. tään on kuin joku salapoliisi tehtävä konsanaan.
Jotenkin sellanen tilanne ettei näin voi tapahtua. Se on varma että tässä on jotain muutakin.