Tutkiskelin noita verkkoon liitettäviä aurinkosähköratkaisuja, ja näköjään on kahta päätyyppiä. Toinen on iso keskusinvertteri josta aurinkosähkö kytketään kaikkiin kolmeen vaiheeseen. Tällöin kaikki sähkölaitteet laitteet voivat kuluttaa huippuaikaan tuotettua sähköä. Toinen ratkausutapa on mikroinverttereihin perustuvat kilkkeet, jossa aurinkosähkö kytketään yhteen vaiheeseen. Tällöin jatkuvasti kuluttavat sähkölaitteet keskitettäisiin tänä vaiheeseen, jotta kaikki tuotettu shako saataisiin itse kulutettua. Verkkoon syöttö kun ei käytännössä ole kannattavaa. Kysymys kuuluu, onko tuollaisessa ratkaisussa jotain haittapuolia, kun kulututa ei ole jaettu kolmelle vaiheelle vaan keskitetysti? Sydäntalvellahan ei aurinko paljon auta.
Kyseessä on siis verkkoon liitettettävä sydeemi, jolle sähkölaitoksella on vaatimuksia (esim. TUKES-urakoitsijan kytkettävä). Mutta ennenkuin urakoitsija tekee olisi malli valittava ja palikat tilattava.
Kyseessä on siis verkkoon liitettettävä sydeemi, jolle sähkölaitoksella on vaatimuksia (esim. TUKES-urakoitsijan kytkettävä). Mutta ennenkuin urakoitsija tekee olisi malli valittava ja palikat tilattava.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sähköyhtiöhän maksaa sulle siitä verkkoon syötetystä sähköstä, joten jos niiden paneelien asentaminen on ylipäänsä kannattavaa niin verkkoon syöttö kyllä on järkevää!
Eiköhän paneliston koko sanele ratkaisun. Jos tarkoitus on tuottaa kaikki sähkö merkittävän osaa vuotta, kolmivaiheinen invertteri on välttämätön. Pienelle paneelille riittänee yksivaiheinen. Kuormien kerääminen samaan vaiheeseen ei nyt ainakaan hyvän tavan mukaista ole, muistelen nähneeni että vaihe-eron pitäisi olla enintään 10% luokkaa mutta taisi koskea suurempia liittymiä kuin omakotitalot.