Hei! Mitä mieltä olette; tavattiin miehen 28v kanssa noin kuukausi sitten yhteisten ystävien suosittelemana. Meitä yhdistää musiikki ja taide. Ollaan molemmat vähän ylipainoisia, meillä ei ole lapsia. Mulla on takana avioero, josta aikaa. Olin naimisissa narsistisen miehen kanssa.
Kun tutustuin lisää, huomasin, että minua alkoi ärsyttää muutamat seikat; mies puhuu päälle aika rajusti, unohdan mitä sanon. Tulee tunne, ettei häntä kiinnosta. Meillä on eroavaisuutena myös usko, minä olen uskossa, mutta hän välillä puhuu hyvin ikävästikin uskosta, vaikka tietää sen olevan minulle tärkeää. Kun kerroin, että olisi kiva käydä yhdessä seurakunnan tilaisuuksissa, niin hän koki sen painostavana ja jopa vähän manipuloivana. (Huh). Tämä miehen katsantokanta on niin erilainen kuin miten ystävät ja vanhemmat minut näkevät. Olen kiltti ja hienotunteinen. En halua pahaa.
Nyt kävin hänen luonaan siivoamassa ja tekemässä ruokaa kun hän oli kipeä, niin vältteltiin ikäviä aiheita, mutta siltikin hän puolileikillään sanoi keskustelun, että "sinussa on joitakin ikäviä piirteitä, mutta kyllä minä ne kestän".
Tulee kysymys, että onko tämä mies aika röyhkeä ja narsistinen? Kun miettii, niin hänellä ollut tähän mennessä vain yksi pidempi suhde (2v). Hän on myös hieman komentelija, keittiössäkin kertoo miten asiat tehdään, vaikka hänen paikkansa on aika läävä. Joutui vähän perumaan sanojaan, kun ruoka, jota hälle tein, oli niin hyvää. Mutta tällainen ihmeellinen vastakkainasettelu. Jos joku tulisi minulle kokkaamaan, niin en urputtaisi!
Hän on sanonut, että haluaa edetä hitaasti.. Eli ei välttämättä soita joka päivä ja jos laitan vaikka kuvia, eivastaa. Ei myöskään halua puhua "ikävistä" asioista. Eli tunteista. Sanoo, että hän mieluummin miettii asioita yksinään kuin minun kanssa. Minä olen keskusteleva, tietenkin.
Hän sanoi myöskin,että haluaa tosiaan edetä hitaasti. On puhunut, että haluaa tutustua stressittömästi, ilman paineita. Toisaalta kutsuu minua kaverivaellukselle, mutta sitäkin ehkä vähän katui, kun ei laittanut heti kutsua.
Alussa meillä meni ehkä yli siinä, että puhuttiin avioliitosta ha lapsista, hän itse oli innokas. Sitten se muuttui ja hän sanoi, että häntä ahdistaa.
Ollaan kunpikin vähän ylipainoisia ja puhuttu että laihdutetaan. Eli ei kai tää voi ulkoisista seikoista kiikastaa?
Oon oikeasti mukava nainen ja tällainen ihmeellinen venyttely tai epävarmuus ahdistaa. :( Mies ei ole varma tunteistaan, vaikka on sanonut, että ei kai hän muuten kanssani viettäisi aikaa.
Mulla on sellainen olo, että miehellä on ylikorostuneen hyvä kuva itsestään "saaliina", huonot keskustelutaidot, näkee minut jotenkin "uhkana", melko välinpitämättömästi suhtautuu minun tunteisiin.. ? On ollut paha mielim vaikka pitäisi varmasti olla näin kuukauden jälkeen hyvä mieli. Olen omalta puolelta jatkanut tutustumista, koska ystävä suositteli, että tutustuttais. Tosin ei hänkään tunne syvällisesti miestä, vaan harrastuksen parista.
Mitä mieltä olette? Kannattaako tutustumista jatkaa?
Kun tutustuin lisää, huomasin, että minua alkoi ärsyttää muutamat seikat; mies puhuu päälle aika rajusti, unohdan mitä sanon. Tulee tunne, ettei häntä kiinnosta. Meillä on eroavaisuutena myös usko, minä olen uskossa, mutta hän välillä puhuu hyvin ikävästikin uskosta, vaikka tietää sen olevan minulle tärkeää. Kun kerroin, että olisi kiva käydä yhdessä seurakunnan tilaisuuksissa, niin hän koki sen painostavana ja jopa vähän manipuloivana. (Huh). Tämä miehen katsantokanta on niin erilainen kuin miten ystävät ja vanhemmat minut näkevät. Olen kiltti ja hienotunteinen. En halua pahaa.
Nyt kävin hänen luonaan siivoamassa ja tekemässä ruokaa kun hän oli kipeä, niin vältteltiin ikäviä aiheita, mutta siltikin hän puolileikillään sanoi keskustelun, että "sinussa on joitakin ikäviä piirteitä, mutta kyllä minä ne kestän".
Tulee kysymys, että onko tämä mies aika röyhkeä ja narsistinen? Kun miettii, niin hänellä ollut tähän mennessä vain yksi pidempi suhde (2v). Hän on myös hieman komentelija, keittiössäkin kertoo miten asiat tehdään, vaikka hänen paikkansa on aika läävä. Joutui vähän perumaan sanojaan, kun ruoka, jota hälle tein, oli niin hyvää. Mutta tällainen ihmeellinen vastakkainasettelu. Jos joku tulisi minulle kokkaamaan, niin en urputtaisi!
Hän on sanonut, että haluaa edetä hitaasti.. Eli ei välttämättä soita joka päivä ja jos laitan vaikka kuvia, eivastaa. Ei myöskään halua puhua "ikävistä" asioista. Eli tunteista. Sanoo, että hän mieluummin miettii asioita yksinään kuin minun kanssa. Minä olen keskusteleva, tietenkin.
Hän sanoi myöskin,että haluaa tosiaan edetä hitaasti. On puhunut, että haluaa tutustua stressittömästi, ilman paineita. Toisaalta kutsuu minua kaverivaellukselle, mutta sitäkin ehkä vähän katui, kun ei laittanut heti kutsua.
Alussa meillä meni ehkä yli siinä, että puhuttiin avioliitosta ha lapsista, hän itse oli innokas. Sitten se muuttui ja hän sanoi, että häntä ahdistaa.
Ollaan kunpikin vähän ylipainoisia ja puhuttu että laihdutetaan. Eli ei kai tää voi ulkoisista seikoista kiikastaa?
Oon oikeasti mukava nainen ja tällainen ihmeellinen venyttely tai epävarmuus ahdistaa. :( Mies ei ole varma tunteistaan, vaikka on sanonut, että ei kai hän muuten kanssani viettäisi aikaa.
Mulla on sellainen olo, että miehellä on ylikorostuneen hyvä kuva itsestään "saaliina", huonot keskustelutaidot, näkee minut jotenkin "uhkana", melko välinpitämättömästi suhtautuu minun tunteisiin.. ? On ollut paha mielim vaikka pitäisi varmasti olla näin kuukauden jälkeen hyvä mieli. Olen omalta puolelta jatkanut tutustumista, koska ystävä suositteli, että tutustuttais. Tosin ei hänkään tunne syvällisesti miestä, vaan harrastuksen parista.
Mitä mieltä olette? Kannattaako tutustumista jatkaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
tätä miestä tosi hyvin
Ja minä en ymmärrä miestä yhtään
Unohda tämämies, jos et halua olla onneton loppuelämääsi.
Etsi seurakunnasta sellainen mies itsellesi, jonka arvot ja ihanteet ovat samanlaisia kuin sinulla :)
Tuossa kertomuksessasi oli jo riittävästi näyttöä/tietoa teidän erilaisita näkemyksistä ja luonteenpiirteistä,eli ei mitään toivoa että tuosta tilanne paranis myöhemmässäkään vaiheessa.Sanoit olleesi naimisissa Narsistisen miehen kanssa?tuosta lyhyestä kertomuksestasi saa melkein saman kuvan että hiukan narsistin piirteitä myös uudessa kaverissasi.Komentelee keitiössä sinulle, puhuu päälle melko rajusti ,vaikuttaa että ei anna paljon arvoa mielipiteillesi.Kannattaa mietiä tarkasti onko viisasta jatkaa
Jos kuukauden jälkeen on paha mieli, niin ei se siitä varmasti lisätutustumisen myötä paremmaksi muutu.
Uskon että sinullekkin löytyy ihminen joka sinua arvostaa ja aidosti rakastaa.Olet kiltti ja hienotunteinen herkkä ihminen,sinullahan on suorastaan ihanat luonteenpiirteet kyllä miehen pitäisi tyytyväinen saadessaan tuollaisen kultapalan omakseen.Kaikkea hyvää sinulle
"Mulla on sellainen olo, että miehellä on ylikorostuneen hyvä kuva itsestään "saaliina", huonot keskustelutaidot, näkee minut jotenkin "uhkana", melko välinpitämättömästi suhtautuu minun tunteisiin.. ?"
No, kylläpäs kuvailet kivasti mahdollista kumppania.
Mulle tuele mieleen taas että kuvittelet itse olevasi "samantasoinen" miehen kanssa ja että sovitte yhteen, mutta vähättelet tekstissä miestä. Et siis arvosta miestä joka ehkä näkyy käytöksessäsi?
"Oon oikeasti mukava nainen ja tällainen ihmeellinen venyttely tai epävarmuus ahdistaa. :( Mies ei ole varma tunteistaan, vaikka on sanonut, että ei kai hän muuten kanssani viettäisi aikaa. "
Mitä sinä haluat oikein? Välittömän lupauksen avioliittosta vai?
Seurustelu on sitä varten että tutustutaan ja olet esittänyt jo monta asiaa toisistanne missä eroatte sekä tekstissäsi vähättelet miestä, mutta kehut itseäsi.
Miettisit asiaa miehen kannalta, totta helvetissä sinä olet uhka tai oikeammin "ansa". Pahinta on että tyytyy vain johonkin ja katsoo että "nyt kun tällainen löytyy niin tässä vain ollaan".
En ymmärrä mitä vikaa siinä on että tahtoo tutustua paremmin ennen kuin lupailee mitään enemmän.
"Meillä on eroavaisuutena myös usko, minä olen uskossa, mutta hän välillä puhuu hyvin ikävästikin uskosta, vaikka tietää sen olevan minulle tärkeää. Kun kerroin, että olisi kiva käydä yhdessä seurakunnan tilaisuuksissa, niin hän koki sen painostavana ja jopa vähän manipuloivana. (Huh). Tämä miehen katsantokanta on niin erilainen kuin miten ystävät ja vanhemmat minut näkevät. Olen kiltti ja hienotunteinen. En halua pahaa."
Toisen uskon tuputtaminen eli idea mennä johonkin mielikuvitusolennon kunniaksi järjestettävään tapahtumaan organisaatiossa joka palvoo tuota mielikuvitusolentoa ei ole ihmiselle joka ei usko tuohon mielikuvitusolentoon eikä siihen organisatioon eil ole kilttiä eikä hienotunteista.
En minäkään tahdo pahaa. Olinko juuri kiltti ja hienotunteinen?
Olen samaa mieltä! Alottaja tuntuu haluavan kontrolloida sitä toista ja vaikuttaa epätoivoisesti haluavan parisuhteen jolloin mies perääntyy. Sitten yritetään haukkua mies narsistiseksi kun hän ei kelpaa?
Jos uskon käsityksestä on toisella noin erilainen kanta kuten "MissäOngelma" yrittää sekavasti selittää, että yrittää tuputtaa toiselle sellaista "mielikuvistusolennoksi" nimittämää Jumalaa johon hän ei usko alkuunkaan! Voiko sellaisella liitolla olla tulevaisuutta,siitä ei seuraa muutakuin ristiriita läpi elämän jos ei toinen hyväksy hänen(Naisen)näkemyksiä.
Ei kuulosta narsistiselta kyllä musta mutta veikkaan ettei hän ole yhtä kiinnostunut. Ootte tuntenu niin vähän aikaa että tekstissäsi vaikutat aika päälle käyvältä niin ehkä ajattelee että olet epätoivoinen? Ota vähän etäisyyttä ja anna hänen tehdä aloite.