on järkiintyä,
kyyneleet silmissä unohdettava,
ymmärrettävä ja tuntea,
tämä kaipuun tuska,
joka mahassa velloo,
sydämen pistää hakkaamaan,
jalat tutisemaan,
äänen vapisemaan,
heikottamaan.
Pakkohan sitä joskus,
on unohtaa ihanat silmäsi,
äänesi, juttusi,
vartalosi,
kaikki se,
mikä sai mut rakastumaan.
Pakkohan sitä joskus,
on lopettaa palstailu,
itselleen tuskaa tuottaminen,
tyhmä kaipuu,
juttujen lukeminen,
haaveilu,
susta ja musta,
yhteisestä hetkestä,
rakkaudesta,
jota ei tule,
jota et halua,
joka vain mulle kipua tuottaa.
kyyneleet silmissä unohdettava,
ymmärrettävä ja tuntea,
tämä kaipuun tuska,
joka mahassa velloo,
sydämen pistää hakkaamaan,
jalat tutisemaan,
äänen vapisemaan,
heikottamaan.
Pakkohan sitä joskus,
on unohtaa ihanat silmäsi,
äänesi, juttusi,
vartalosi,
kaikki se,
mikä sai mut rakastumaan.
Pakkohan sitä joskus,
on lopettaa palstailu,
itselleen tuskaa tuottaminen,
tyhmä kaipuu,
juttujen lukeminen,
haaveilu,
susta ja musta,
yhteisestä hetkestä,
rakkaudesta,
jota ei tule,
jota et halua,
joka vain mulle kipua tuottaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
höpö höpö luulet vaan...