Porvarillinen vapaus on 1700-luvun lopusta asti tarkoittanut omaa vapautta tienata rahaa, kun kuningashuone ei enää ole määrännyt kauppaa. Sittemmin se kehittyi käyttämään koko yhteiskunnan tuotantoa ja hyödykkeiden liikennettä yksityisten kauppiaden etujen hyväksi.
Tässä kapitalismi meni vikaan. Ottaessaan kaikkien kansalaiset hyödykkeet omaan valvontaansa omia tarkoitusperiään varten, se otti myös ihmisten mahdollisuudet päättää omasta pärjäämisestään.
Tämä muutos teki yksityisyrittäjistä koko yhteiskuntaa taloudellisesti määräävän luokan. Sosialismi pyrkii kumoamaan tämän muutoksen, lopettamaan kapitalistien hegemonian, tekemään muut yhteiskuntaluokat vapaiksi yrittäjien itsekkäältä penninpyöritykseltä ja ehdottamaan tapaa hoitaa asiat ilman kenenkään hegemoniaa.
Ensin tilanne nollataan päättämällä, että yksityisyrittäminen tietyillä elämänalueilla ja muiden ihmisten elintasoon vaikuttavana on väärin.
Sitten luomme uuden tavan tuottaa ja jakaa hyödykkeet sen tilanteen pohjalta, joka vallitsi Euroopassa ennen porvarien kaiken omimista. Lähdemme yksinvaltiaiden suunnan sijasta siihen suuntaan, että kuuntelemme kaikkien tarpeita, yhdistämme kaiken tuotannon yhteen hallintoon, teemme päätökset yhdessä valiten tärkeimmät tuotantokohteet ja sitten keskitetyn hallinnon avulla jaamme tuotannon niille, jotka sitä ovat pyytäneet tuotantokohteita valittaessa.
Niille, jotka pitävät tätä valitettavana kautena kapitalismin historiassa, sanon, että ei se ole loppunut. Patruunat ja mogulit ottivat kaiken mahdollisen pois talonpojilta ja toisilta moguleilta omaan omistukseensa, ja kaikki pysyy kapitalistien omistuksessa ja heidän keskinäisen kilpailunsa alaisena. Omistuksessa ja hallinnassa. Marxin teoriat 1800-luvulta pätevät nykypäivänä ihan yhtä hyvin, koska ne puhuvat juuri yhden luokan taloudellisesta ylivallasta. Ette te myöhäisteinit ja porvarivanhempien kauhukakarat tätä voi kieltää.
Palkkajärjestelmä ja periaate vaihdon tasapuolistavasta vaikutuksesta eivät kumoa sitä seikkaa, että kapitalistit päättävät toisten ihmisten elämästä, ihan samalla tavalla kun he veivät itsenäisiltä talonpojilta viljamyllyn pois taloudellisin keinoin.
Kansa ei voi päättää mistään elämänsä ratkaisevasta hyödykkeestä, koska kaikki tuotantovälineet ovat taloudellisten mahti-ihmisten käsissä.
Palkkajärjestelmä ja vaihdon periaate ovat kapitalistien vastontahtoisesti luomia myönnytyksiä ja heidän hallitsemiaan lievennysjärjestelmiä, joiden tarkoitus on antaa jotain omistamattomalle kansanosalle, jotta heidän akuutein tarpeensa vastustaa herroja lykkääntyisi.
Nykyään näitä järjestelmiä rakastetaan ja niihin on liitetty uskonomaisia kuvitelmia vapaudesta. Todellisuudessa ne tarjoavat vain tilapäisen ja puutteellisen tulon, ja pakkopullan. Ne eivät edes merkitse sitä, että kapitalistit antaisivat osan vallastaan takaisin kansalle. Kapitalistit antavat omistamattoman kansanosan käydä heillä töissä, koska se mahdollistaa heidän oman teollisen rikastumisensa ja työläisten pitämisen kurissa!
Palkka ei merkitse vapautta. Valinnanvapautta ei ole, koska ei pystytä valitsemaan omaa tuotantoa ilman kapitalistien rajoitusta. Ainoa todellinen vapaus talousjärjestelmässä on pystyä tuottamaan omavalintaiset elintarvikkeet ilman toisten kykyä rajoittaa sitä.
Kommunismin rooli tässä muutoksen kumoamisessa on se, että kuten hyvät ystävät keskustellessaan muuttuvat toisensa peileiksi, sen sijaan että he pitäisivät kiinni omista näkemyksistään, he muokkaavat niitä toisten näkemyksillä ja näin näkemyksistä tulee osapuolien yhteisiä, samalla tavalla kommunismissa "oma valinta" elintarvikkeiden ja hyödykkeiden tuotannossa yhdistyy muiden kanssa. Siitä tulee toisten tarpeet ja kannat ymmärrettynä yhteistyötä ja yhteistä jakamista. Näin omavalintaisuus toteutuu kommunismissa, eikä kapitalismin tekemä yhteiskunnallinen mullistus omistussuhteissa tällöin ollenkaan hyvältä. Kapitalismi antaa yksilölle vapauden auttaa itseään ottamalla toisilta pois. Se merkitsee sitä, että tuotanto ei palvele häviäjiä.
Tässä kapitalismi meni vikaan. Ottaessaan kaikkien kansalaiset hyödykkeet omaan valvontaansa omia tarkoitusperiään varten, se otti myös ihmisten mahdollisuudet päättää omasta pärjäämisestään.
Tämä muutos teki yksityisyrittäjistä koko yhteiskuntaa taloudellisesti määräävän luokan. Sosialismi pyrkii kumoamaan tämän muutoksen, lopettamaan kapitalistien hegemonian, tekemään muut yhteiskuntaluokat vapaiksi yrittäjien itsekkäältä penninpyöritykseltä ja ehdottamaan tapaa hoitaa asiat ilman kenenkään hegemoniaa.
Ensin tilanne nollataan päättämällä, että yksityisyrittäminen tietyillä elämänalueilla ja muiden ihmisten elintasoon vaikuttavana on väärin.
Sitten luomme uuden tavan tuottaa ja jakaa hyödykkeet sen tilanteen pohjalta, joka vallitsi Euroopassa ennen porvarien kaiken omimista. Lähdemme yksinvaltiaiden suunnan sijasta siihen suuntaan, että kuuntelemme kaikkien tarpeita, yhdistämme kaiken tuotannon yhteen hallintoon, teemme päätökset yhdessä valiten tärkeimmät tuotantokohteet ja sitten keskitetyn hallinnon avulla jaamme tuotannon niille, jotka sitä ovat pyytäneet tuotantokohteita valittaessa.
Niille, jotka pitävät tätä valitettavana kautena kapitalismin historiassa, sanon, että ei se ole loppunut. Patruunat ja mogulit ottivat kaiken mahdollisen pois talonpojilta ja toisilta moguleilta omaan omistukseensa, ja kaikki pysyy kapitalistien omistuksessa ja heidän keskinäisen kilpailunsa alaisena. Omistuksessa ja hallinnassa. Marxin teoriat 1800-luvulta pätevät nykypäivänä ihan yhtä hyvin, koska ne puhuvat juuri yhden luokan taloudellisesta ylivallasta. Ette te myöhäisteinit ja porvarivanhempien kauhukakarat tätä voi kieltää.
Palkkajärjestelmä ja periaate vaihdon tasapuolistavasta vaikutuksesta eivät kumoa sitä seikkaa, että kapitalistit päättävät toisten ihmisten elämästä, ihan samalla tavalla kun he veivät itsenäisiltä talonpojilta viljamyllyn pois taloudellisin keinoin.
Kansa ei voi päättää mistään elämänsä ratkaisevasta hyödykkeestä, koska kaikki tuotantovälineet ovat taloudellisten mahti-ihmisten käsissä.
Palkkajärjestelmä ja vaihdon periaate ovat kapitalistien vastontahtoisesti luomia myönnytyksiä ja heidän hallitsemiaan lievennysjärjestelmiä, joiden tarkoitus on antaa jotain omistamattomalle kansanosalle, jotta heidän akuutein tarpeensa vastustaa herroja lykkääntyisi.
Nykyään näitä järjestelmiä rakastetaan ja niihin on liitetty uskonomaisia kuvitelmia vapaudesta. Todellisuudessa ne tarjoavat vain tilapäisen ja puutteellisen tulon, ja pakkopullan. Ne eivät edes merkitse sitä, että kapitalistit antaisivat osan vallastaan takaisin kansalle. Kapitalistit antavat omistamattoman kansanosan käydä heillä töissä, koska se mahdollistaa heidän oman teollisen rikastumisensa ja työläisten pitämisen kurissa!
Palkka ei merkitse vapautta. Valinnanvapautta ei ole, koska ei pystytä valitsemaan omaa tuotantoa ilman kapitalistien rajoitusta. Ainoa todellinen vapaus talousjärjestelmässä on pystyä tuottamaan omavalintaiset elintarvikkeet ilman toisten kykyä rajoittaa sitä.
Kommunismin rooli tässä muutoksen kumoamisessa on se, että kuten hyvät ystävät keskustellessaan muuttuvat toisensa peileiksi, sen sijaan että he pitäisivät kiinni omista näkemyksistään, he muokkaavat niitä toisten näkemyksillä ja näin näkemyksistä tulee osapuolien yhteisiä, samalla tavalla kommunismissa "oma valinta" elintarvikkeiden ja hyödykkeiden tuotannossa yhdistyy muiden kanssa. Siitä tulee toisten tarpeet ja kannat ymmärrettynä yhteistyötä ja yhteistä jakamista. Näin omavalintaisuus toteutuu kommunismissa, eikä kapitalismin tekemä yhteiskunnallinen mullistus omistussuhteissa tällöin ollenkaan hyvältä. Kapitalismi antaa yksilölle vapauden auttaa itseään ottamalla toisilta pois. Se merkitsee sitä, että tuotanto ei palvele häviäjiä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Siltä ajalta (1765) löytyy Chydeniuksen kirjoituksia, jotka ovat varsin mielenkiintoisia, mutta eivät ehkä istu täysin tähän aikaan.
"Chydenius torjuu kirjoituksessaan täysin merkantilistisen politiikan perusoletukset; talouselämää ei voida suunnitella ja ohjata ylhäältäpäin. Jos taloudellisen toiminnan halutaan hyödyttävän kansakuntaa kokonaisuutena, sen ainoaksi ohjenuoraksi on otettava vapaus. Kun jokainen saa toteuttaa itsekkäitä pyrkimyksiään ja hankkia elantonsa parhaaksi katsomallaan tavalla, lisääntyy taloudellinen toimeliaisuus ja "kansallinen voitto" kasvaa. Kysynnän ja tarjonnan lakien vallitessa oli mahdollista saavuttaa elinkeinojen luonnollinen tasapaino.
Kansallinen voitto on puhdaspiirteinen klassisen liberalismin esitys, minkä vuoksi jälkimaailma on usein pitänyt sitä Chydeniuksen tärkeimpänä teoksena. Sen ansiosta Chydeniusta on verrattu Adam Smithiin. Usein on kuitenkin jäänyt huomaamatta Chydeniuksen demokraattinen perusnäkemys, joka suuntautui niin valtiollista holhousta kuin monopolistista suuryrittäjyyttä vastaan; vapaus talouselämässä tarkoittaa hänellä ruohonjuuritason vapautta, yksityisen ihmisen oikeutta toteuttaa omaa elämäänsä."
********
www.vihrealiitto.fi/hv-valtio/luku14.html
14.3. Työvoimapula on tarpeen
Suomella on kiire pelastaa työvoimansa työkuntoisuus. Työttömyys uhkaa monen kohdalla muuttua pysyväksi. Tämä on vakava ongelma työttömille itselleen, mutta se on myös raskas taakka kansantaloudelle. Erityisen kiireellistä on saada nuoret töihin, koska muuten vuosina 1965 - 1975 syntyneistä uhkaa tulla menetetty sukupolvi.
Olisi aiheutettava työvoimapulaa jopa inflaation uhalla, jotta työnantajat saataisiin ottamaan töihin nyt karsastamiaan pitkäaikaistyöttömiä. On myös tunnustettava, että huonosti tai väärälle alalle koulutetun tai muuten vääränlaisen työvoiman käyttökelpoisuus on heikentynyt. Jotta tällaiset kansalaiset eivät syrjäytyisi lopullisesti yhteiskunnan ulkopuolelle, on huonosti tuottavan työ tehtävä mahdolliseksi.
On ehkä vaikea tunnetasolla hyväksyä sitä, että osa kansalaisista on käynyt tuotannon kannalta -- jos nyt ei aivan hyödyttömiksi, niin vähemmän välttämättömiksi. Tämä pessimistinen teoria on esitetty tässä kirjassa useaan otteeseen. Tuottavuuserojen kasvu johtaa kansalaisten välillä kasvavaan eriarvoisuuteen, mutta vielä jyrkempään eriarvoisuuteen joudutaan, jos ilmiön olemassaolo kiistetään eikä sen vaatimiin toimiin sen vuoksi ryhdytä -- ja jos sitten osoittautuu, että käsitykseni tuottavuuserojen kasvusta onkin ollut oikea.
Pelisäännöt suosivat nyt joutilaisuutta huonopalkkaisen työn sijasta. Tämä tulee kansantaloudelle erittäin kalliiksi, sillä se rasittaa julkista taloutta kohtuuttomaksi ja sisältää ilmeisen riskin työvoiman lopullisesta syrjäytymisestä. Työttömät voidaan pakottaa huonosti palkattuihin töihin heikentämällä työttömyysturvaa. Tällaisia esityksiä näkee tavan takaa. Suomi on liian kylmä maa ja täällä asuminen ja ruoka ovat liian kalliita, jotta voisimme hyväksyä sellaisia tuloeroja kuin meitä eteläisemmissä maissa. Raa'an eriarvoisuuden tie on paitsi epäinhimillinen myös koko maata ajatellen turmiollinen, sillä se johtaa rikollisuuden kasvuun, tekee maasta tylyn luokkayhteiskunnan ja haaskaa lahjakkuusreservejä.
Huonosti tuottavaa työtä ei kuitenkaan pidä hinnoitella pois markkinoilta. Jotta pienipalkkaisuus ei johtaisi kohtuuttomiin tuloeroihin, on pienipalkkaisia tuettava tavalla tai toisella tulonsiirroin ja verohelpotuksin. Perustulon käyttöön otto olisi yksi keino, Edmond Malinvaudin esittämä sotu-maksujen poisto vähätuloisimmilta olisi toinen, maltillisempi. Myös Yhdysvalloissa käytettävää tulotuen mallia kannattaa tutkia. Malli ei ole olennainen, olennaista on tehdä millä keinolla tahansa jokaiselle siihen kykenevälle kannattavaksi hankkia edes jonkin verran ansiotuloja sen sijaan että olisi kokonaan yhteiskunnan tuen varassa. Tämä on aivan keskeisiä kysymyksiä hyvinvointivaltion säilymisen kannalta, sillä niin suurista taloudellisista arvoista on kyse.
Pienipalkkaisuuden tekemisessä sosiaalisesti siedettäväksi on se riski, että samalla luovutaan tavoittelemasta hyvää ammattitaitoa kaikille kansalaisille. Koulutuspolitiikka ei ole tämän kirjan aiheena, mutta on ensiarvoisen tärkeätä, että koko väestön osaamisesta pidetään huolta. Jos tässä epäonnistutaan, vaikeutemme käyvät ylivoimaisiksi eikä suomalainen malli ole pelastettavissa. Koulutukseen on voitava käyttää riittävästi rahaa. On myös varottava sellaista koulutuksen tasapäistämistä, joka tekee jo peruskoulusta joillekuille aivan liian vaikean.
Hyviä ajatuksia. Miksi halusit, että luen ne?
Tässä kokonaisuudessaan:
http://www.chydenius.net/historia/teokset/kansallinen_johdanto.asp
Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi:
http://www.vihrealiitto.fi/hv-valtio/
http://www.soininvaara.net/
"Rakennetyöttömyys"
Debaatti on hyödyllisempää kuin ideologioiden opettelu.
"kapitalismi antaa yksilölle vapauden auttaa itseään."
Tämä on hyvä asia. Ihminen kaipaa kilpailua ja tunnetta siitä, että pärjää omillaan.
Älä turhaan pidä kiinni sellaisesta onnettomasta sodasta.
Se on urheilua ja jo olympialaisten alkuaikoina riidat ja kiistat jätettiin kilpailujen ajaksi sivuun. Mutta ehdotus ja vihje sinulle, Toveri ruskeapää, jätä sinä nuo kirjoista kopioimasi latteudet joita levität turhan innokkaasti. Sosialismin teoriat on kokeiltu ja huonoiksi todetut. Ei kansa jaksa lukea Leninin oppeja, se haluaa kuulla mikä sillä on epäkohtana ja kuinka voit ne korjata. Kansankielellä. Kerro mitä mieltä ITSE olet asioista, mikä tässä mättää, miten aiot asiat korjata. Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Vertailukohta urheiluun on Venäläinen ruletti. On kivaa harrastaa, mutta häviäminen vie kaiken.
Kommentoi sinä tekstejäni, äläkä yritä ohittaa niitä osoittamalla niiden merkityksettömyyttä.
sinäkin voisit vähän "tiivistää" niitä. Jos otat kohdat jotka ovat oleellisia asiallesi, no tiedät kyllä itse. Minä kommentoin niitä (asiallisesti), mutten kyllä lupaa niitä hyväksyä. Olen näes porvarillisesta perheestä vaikka renkinä toiminkin.
Renkinä elävät ovatkin porvareita kapitalismissa! :D
Kapitalistien takaisin keräämä pääoma tavaroita vastaan tekee työläisistä porvareita kapitalismissa.
Ydinkohtani on se, että kapitalistien valta on sama. Siksi työläisten alistuminen on myös sama. Koska tämä on väärin, on alettava miettimään teoriaa sen parantamisesta. Se alkaa vääryyden paikantamisella ja määrittelyllä.
matkan varrella hukannut;
"renkinä elävät ovat porvareita kapitalismissa"
oikein, minä myyn ammattitaitoni yritykselle.
"kapitalismin takaisin keräämä pääoma tavaroita vastaan tekee työläisistä porvareita kapitalismissa"
eli jos ymmärsin oikein, minä ostan palkkana saamallani euroilla yritykseni tuotteita ja silloin olen porvarina kapitalismissa. Menikö oikein tähän asti? ja jos meni, en etsimälläkään löydä siitä mitään vikaa.
Jos haluat keskustella tekstistäni, aloita seuraavista kysymyksistä:
a) Ovatko ihmiset alistettuja kapitalismissa?
b) Kuka heitä alistaa?
c) Miten kansalaisia alistetaan?
"ovatko ihmiset alistettuja kapitalismissa?"
kyllä, jossain määrin.
"kuka heitä alistaa?"
jopa markkinatalousyhteiskunta estää ihmisiä nauttimasta täysin työnsä hedelmistä. verojen muodossa. valtio ottaa ihmisten palkoista veroja paljon enemmän kuin kohtuus ja järkevä yhteiskunnan pyörittäminen vaatisi.
"miten kansalaisia alistetaan?"
holhotaan. valtio määrää liikaa. esim. milloin kaupat saavat olla auki, milloin ravintolat pitää sulkea, autoverot, dieselverot... esimerkkejä on aivan liian paljon.
Olet ylpeä ja iloinen ammatistasi. Mutta väitän, että se on olosuhteiden pakosta valittu ammatti. Ammatissasi saattaa olla paljon hyvää ja nautinnollista, mutta olet joutunut luopumaan jostakin ammattiin ryhtyessäsi. Olet joutunut luopumaan kaikesta omasta tavoitteellisuudesta ja innostuksesta, omista mieltymyksenkohteistasi rahan vuoksi. Minä olen sosialisti ja näen asian niin, että olet joutunut luopumaan näistä asioista, koska kapitalisteilla on valtaa pakottaa sinut siihen. He pystyvät tekemään yhteiskunnasta sellaisen, että joudut valitsemaan palkkatyön itsellesi rehellisten toiveidesi sijaan. Tämä valta ei kuulu kapitalisteille, eikä mikään yhteiskunta ole hyvä niin kauan kuin sen jäsenet eivät voi elää valiten elämänuransa vapaasti.
mutta sitten sinulla alkoi mennä vikaan. Annas kun kerron vähän olosuhteista; isäukolla on muutaman miehen pienehkö yritys, firma tuottaa, jos ei rikkauksia niin kuitenkin leipää ja voita pöytään. Äijä alkaa uhkaavasti lähestyä eläkeikää ja minä kun osaan hommat auttavasti ja olen perheen esikoinen, äijä halusi jättää puljun minulle. Mutta siinä vaiheessa minä päätin toteuttaa ammatillisen haaveeni nuoruusvuosilta. Firma jääkin tulevaisuudessa kahden pikkuveljeni hellään huomaan. Itse menin kolmeksi vuodeksi opiskelemaan kemiaa ja teknistä tietoutta. Kolmen vuoden "lusimisen" jälkeen menin juuri siihen työhön ja juuri siihen yritykseen kuin itse halusin. Palkka oli jo alkuaikoina kohtuullinen mutta eniten mieltä lämmittää kun yritys kannustaa minua. Aina kun opiskelen uuden yksikön (ja niitä kuule riittää eläkkeeseen saakka), saan yritykseltä palkankorotuksen. Jos teen aloitteen josta yritys hyötyy, hyödyn minäkin runsaan kertakorvauksen. Tietysti olen jotain menettänyt, vapaa-aikaa ei aina riittävästi ole, mutta sen olen menettänyt omasta tahdostani. Mutta oma innostus ja mieltymyksenkohteeni, rahan ansiosta voin tehdä asioita joita itse haluan. SE ON KAPITALISMIA, SE ON YKSILÖN VAPAUTTA.
PS: sen verran myönnän, että laman aikana piti tehdä niitä hommia mitä sai. Ei se aina mieltä ylentänyt mutta "paskahommatkin" jonkun on tehtävä.
Minun on vaikea saada sinua näkemään alistumista ei-porvarillisesta näkökulmasta. Se johtuu sinun tietämättömyydestäsi. Et tiedä muuta kuin porvarillisen elämän. Se eroaa työläiselämästä siinä, että porvareilla on enemmän resursseja oman tahdon toteuttamiseen, mukaan lukien työvoima. Työväestöllä ei ole voimavaroja tahtonsa toteuttamiseen. Ovathan he porvarien palvelijoita. Tämä tietämättömyytesi ei kuitenkaan mitenkään oikeuta sitä, miten et näe työväestön valinnan puutteessa mitään vikaa. Se on huutava vääryys ja se loukkaa moraalintuntoani. Se kuitenkin ei liene sinun vikasi, joten annan sinulle uuden mahdollisuuden avata silmäsi ja oppia eriarvoisuuden käsitteen sellaisena kuin se esiintyy tässä maailmassa. Kirjoitan itseni ulos tällä lauseella.
Demokratian rooli porvarien saavuttaman itsevallan kumoamisessa on se, että tällöin ihmiset pystyvät konfrontoimaan kapitalistit. Ihmiset pystyvät haastamaan kapitalistien toimet päättää kuka saa enemmän elintarvikkeita ja palveluja ja kuka saa ottaa itselleen enemmän kuin toiset saavat.
Demokratia on automaattinen oikaisu kapitalistiseen maailmaan. Demokratia ei johda korjaukseen, vaan se pitää itsessään sisällään eriarvoisuuden poistumisen. Jokaisella ihmisellä on tahto ja äly, ja demokratia yksinkertaisesti muitta mutkitta saattaa jokaisen tahdon ja älyn yhteen. Demokratia johtaa kommunitarismiin (yhteisölliseen läheisyyteen) ja sosialismiin (sopuun etujen jakamisesta).