Sanomalehti Ilkan pitkäaikainen päätoimittaja, vuosina 1958-1980, Veikko "Aaretti" Pirilä, kertoo kirjassaa Sainpahan sanottua - Pohjanmaata ja politiikkaa mielenkiintoisen havainnon KePun rahankäytöstä tuohon aikaan. Pirilän kirjoittaessa kirjaansa hänellä ei liene ollut aavistustakaan KePun pimeästä kassasta.
Erityisesti mielenkiintoa herättää kirjassa usein mainittu "säätiö", joka käytteli isoja rahasummia kulisseissa halutun päämäärän saamiseksi.
Kirjan sivulla 104-105 kerrotaan mm. näin:
"Pidin välttämättömänä kertoa Ilkan lukijoille myös tästä kulissientakaisesta, puolueen sisäistä eheyttä jäytävästä raharenkaasta, jonka tiesin jo tuolloin häärivän myös Ilkan ympärillä Ilkan sisäisessä kiistassa. Olimme saattaneet tehdä havaintoja ylimääräisestä rahan kierrosta jo yhtiökokouksessa 1963, kun kokoukseen ilmestyi aivan ulkopuolisille, Ilkan piirissä tuntemattomille, myydyt ja kirjatut kahden (2) miljoonan markan osakkeet, vaikka tarjolla olleet osakkeet olivat jo aikaisemmin tulleet loppuunmerkityiksi. Johtokunta ei olluit kyseisiä osakekauppoja käsitellyt ja hyväksynyt."
Ei voi olla sattumaa tuo Aaretin kuvaus ja ajallisesti kaikki stemmaa täysin! Naapurin rahalla tehtiin Suomessa politiikkaa ja K-linjalle hankalat tahot koetettiin vaientaa monin konstein. Eipä tiennyt Aaretti elinaikanaan mistä rahasta oli kyse, sillä Rautkallion paljastus tapahtui vasta 1992.
Veikko "Aaretti" Pirilä: Sainpahan sanottua-Pohjanmaata ja politiikkaa
Wsoy, 1982, 382 s., 1. painos
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4340&hilit=korsimo&sid=27973bde113dcb61ee4afe86883b62bc#p22765
Ruplavetoiset, seteliselkärankaiset kepulaiset?
Erityisesti mielenkiintoa herättää kirjassa usein mainittu "säätiö", joka käytteli isoja rahasummia kulisseissa halutun päämäärän saamiseksi.
Kirjan sivulla 104-105 kerrotaan mm. näin:
"Pidin välttämättömänä kertoa Ilkan lukijoille myös tästä kulissientakaisesta, puolueen sisäistä eheyttä jäytävästä raharenkaasta, jonka tiesin jo tuolloin häärivän myös Ilkan ympärillä Ilkan sisäisessä kiistassa. Olimme saattaneet tehdä havaintoja ylimääräisestä rahan kierrosta jo yhtiökokouksessa 1963, kun kokoukseen ilmestyi aivan ulkopuolisille, Ilkan piirissä tuntemattomille, myydyt ja kirjatut kahden (2) miljoonan markan osakkeet, vaikka tarjolla olleet osakkeet olivat jo aikaisemmin tulleet loppuunmerkityiksi. Johtokunta ei olluit kyseisiä osakekauppoja käsitellyt ja hyväksynyt."
Ei voi olla sattumaa tuo Aaretin kuvaus ja ajallisesti kaikki stemmaa täysin! Naapurin rahalla tehtiin Suomessa politiikkaa ja K-linjalle hankalat tahot koetettiin vaientaa monin konstein. Eipä tiennyt Aaretti elinaikanaan mistä rahasta oli kyse, sillä Rautkallion paljastus tapahtui vasta 1992.
Veikko "Aaretti" Pirilä: Sainpahan sanottua-Pohjanmaata ja politiikkaa
Wsoy, 1982, 382 s., 1. painos
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4340&hilit=korsimo&sid=27973bde113dcb61ee4afe86883b62bc#p22765
Ruplavetoiset, seteliselkärankaiset kepulaiset?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kepulaiset antoivat lähes kaikkensa rahoittajilleen kun kepun
sisälle johtavat kepulaiset perustivat RYHMÄ-70 jonka
ohjelmassa oli sosialistinen Suomi ja liittyminen Neuvostoliittoon.
Ruplat olivat tietysti kehno valuutta. Paljon uljaampaa oli demareiden tuoda muovikasseilla CIA:n antamia dollareita.
Länsivaluutassa Neuvostoliitto toki tukensa maksoi, mutta dollareita virtasi maalaisliitolle myös Yhdysvalloista. Jälkimmäisestä suunnasta tuki maksettiin kaiketi Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -järjestön eli ns. Puskalan toimiston kautta. Saman toimiston kautta länsituen luulisi menneen demareillekin, olihan Puskalakin oikeistodemari.
Jenkit siis tukivat useita suomalaisia puolueita. Heidän näkökulmastaan ei ollut olennaista vaalituen osoite, vaan se, että tuki suuntautui kommunisteja vastaan.
Jäihän demarit kiinni tullissa muovikasseissa eri länsivaluuttaa. Tyhmää puuhaa, mutta tarkoitus kai oli ettei siitä jää todisteita.
Toinen ja ehkä merkittävämpi syy oli puhtaasti käytännöllinen. Tuohon aikaan valuuttasiirrot maasta toiseen olivat paljon monimutkaisempia kun nykyään ja summat, jotka sai siirtää vapaasti maasta toiseen, olivat nykyajan näkökulmasta naurettavan pieniä. Jopa tavalliset kansalaiset saattoivat salakuljettaa tämän takia valuuttaa.
Paljonkohan noita Ryssän ruplia liikuteltiin 1956 valitsijamiesvaalissa. Kaikki tietävät kuka sen ratkaisevan äänen antoi. Hienotunteisuuden vuoksi ja koska ko. henkilö teki isänmaalle merkittäviä palveluksia en viitsi sanoa nimeä.
Sitä voit arvailla itseksesi, mutta varmaa on, että vapaan länsimaailman valuutassa hän palkintonsa sai.
Miten seuraavissa vaaleissa käy? Onko pojilla fyffee? Sukari möi Ideaparkin Oulussa, mutta se ero vienee osansa. Entäs Merisalo ja muut hölläkätiset?
Tarve Rautkallion littaamiseen tutkijana näyttää esiintyvän edelleenkin vahvana, varsinkin Keskustan piirissä. Itse hämmästyin aikoinaan kun eräs entinen KePu-aktiivi ja -vaikuttaja, historiasta väitellyt tohtorismies ja vieläpä liki sukulainenkin puolisoiden naimakauppojen myötä, sanoi ensimäistä kertaa meillä kylässä käydessään näin: "Miksi sinulla xxxx on noin helvetin monta Rautkallion kirjaa hyllyssäsi, vieläpä tuon YHDEN dokumentin dosentin kirjoja?" Hämmästelin hieman tuota kysymystä selittäen niiden olevan mielenkiintoisia ja että siksi olen niitä noukkinut talteen aina kohdalle osuessa. Kysyessäni selitystä moiseen kommenttiin ja nimittelyyn, hän sanoi "että meillä tutkijapiireissä kaikki sanoo noin, eikä kukaan oikea tutkija pidä Rautkalliota luotettavana tutkijana."
Kiinnostuttuani aiheesta hieman enemmän löysin todellisen syyn tuohon "yhden dokumentin dosentin" -nimitykseen ja se taitaa olla tämä:
Hannu Rautkallio löysi NL:n ja KGB:n arkistoista oikein kunnon skandaalin ainekset, eli dokumentin jossa todettiin KePun silloisen puoluesihteeri Korsimon anoneen ja saaneen 10 miljoonaa markaa NL:sta Kekkosen 1962 vaalikampanjan rahoittamiseen. Tuo dokumentti julkaistiin mm. tässä kirjassa:
Tsernous V. N. - Rautkallio Hannu NKP ja Suomi - Keskuskomitean salaisia dokumentteja 1955-1968Tammi, 1992, 164 s., 1. painos
Korsimon KGB -raha-anomusjuttu on sivulla 122 ja sivulla 123 on luonnos 10 miljoona markan maksamisesta Suomen Maalaisliitolle. Ajankohta on 22.1.1962
KePu pyysi KGB:ltä vaalirahaa ja saikin 10 miljoonaa markkaa. Rautkallion 2:sta eri kirjasta löytyy tuo samainen dokumentti ja siitä "pahasta" hän lienee saanut vihamiehiltään lisänimen 1. dokumentin dosentti. Se toinen kirja taitaa olla samana vuonna ilmestynyt Novosibirskin lavastus.
Myöhemmin samaa asiaa vatvottaessa tämä tohtori lisäsi, että jonkin (historiallisen) asian todistamiseksi luotettavasti, pitäisi lähteitä löytyä enemmän kuin yksi! Jokainen varmaan ymmärtänee, ettei Suomesta taida KePun arkistoista löytyä kuittia tuolle 10 miljoonan summalle... No ne tutkijapiiritkin paljastui umpikepulaisiksi ja tämä arvon tohtorikin on ankaran kiivas Kekkos-fani.
Sanomattakin lienee selvää, että metsästin divareista muutaman kappaleen tuota Rautkallion NKP ja Suomi -kirjaa ja arvoisa tohtorikin sai omansa seuraavana Jouluna lahjaksi. Se on hieno kirja ja jokaisen KePulaisen pitäisi lukea se! Suuttumus keskustalaisten piirissä on ymmärrettävää, kun heidän "pyhä isänsä" organisaatioineen tuleekin julki tällaisissa yhteyksissä.
Käydessään Oulussa 4.3.2008 dosentti Hannu Rautkallio esitteli kirjaansa Moskovan päiväkirja 1989–1993. Vastatessaan yleisökysymykseen tuon kohudokumentin aitoudesta hän sanoi samaisen 10 miljoonan -dokumentin olevan edelleenkin tutkijoiden saatavilla eli arkistot ei kuulemma ole kiinni, kunhan vain saa tutkimusluvan sinne!
http://www.riihi.fi/esitelmat.html
Novosibirskin lavastus. Noottikriisi 1961. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-310-023-5.
Rautkallio, Hannu & Tšernous, V. N.: NKP ja Suomi. Keskuskomitean salaisia dokumentteja 1955–1968. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-310-113-4.
Moskovan päiväkirja 1989–1993. Heijastuksia 2000-luvulle. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-3-14155-4.
Eihän Hannu Rautkallio ole kuin vanhan vasistisen Suomen hengessä kasvanut
revisionisti perhetaustaltaan ja juur tän takia Hanskin tulkintoja historiasta pi-
detään vähintäänkin epävirallisina. :)
Kgb:n suora rahoitus k-linjan operaatioille kertoo, kenen asialla on oltu ja ollaan yhä. Jos keput osaisivat hävetä, he lakkauttaisivat häpeällisen toimintansa SKP:n esimerkkiä noudattaen.
Keskusta on suurin ja kaunein. Keskusta on paras. Jo vain. Ja Matti Vanhasesta tulee presidentti. Keskustalainen sallittu poliittinen viekkaus vie aina lopulta voiton.
Lainaan tähän erään vanhan kirjoitukseni. Enkä ollut tuossakaan periaatteessa väärässä, olin vain ajassa edellä. Nythän Tarja Halonen on jo menneen talven lumia, mutta Matti Vanhanen tulee ja ottaa tasavallan ykkösmiehen paikan suvereenisesti Keskustalaisilla taidoillaan haltuunsa.
Vanhasen rumba on alkanut
Kirjoittanut: Mikko Bernhard 26.4.2004 klo 11.52
Täällä tuntuu olevan hieman epäselvyyttä Pääministeri Matti Vanhasen tulevaisuuden suunnitelmista. Jos oikein haistan, niinkuin yleensä, niin Matti Vanhasen suunnitelmiin kuuluu olla Tarja Halosen vastaehdokas seuraavissa presidentin-vaaleissa. Matti Vanhasen suunnitelmiin kuuluu murskata Tarja Halosen haaveet toisesta presidenttikaudesta. Tämän hän tulee tekemäänkin.
Tätä suunnitelmaa hän toteuttaa järjestelmällisesti, keskustalaisella poliittisella viekkaudella, (joka muuten on sallittua) esiintymällä mediassa ja antamalla lausuntoja, jotka muka tukisivat demareita kaikkiin virkoihin,pankinjohtajista, euroopan keisareihin.
Näillä lausunnoilla Matti Vanhanen vain keräilee irtopisteet reppuunsa kuleksimasta, sillä esim Paavo Lipposen julkinen tukeminen euroopan johtajaksi on harkittua herrasmiesmäisyyttä, jota kansalaiset tulevat seuraavissa vaaleissa arvostamaan. Matti Vanhanen tietää tasan tarkkaan, ettei Paavo Lipposella ole mitään mahdollisuuksia ja näin ollen tuki hänelle on lähinnä symbolinen.
Äkkiseltään tulee mieleeni, että demareille taisi tulla virhearvio kun alkoivat rettelöimään Anneli Jäätteenmäen kanssa. Taisi pilkka sattua omaan nilkkaan?
Valikoivasti muistihäiriöinen naisen itkettäjä aloitti uransa neuvostonuolennalla ja lautakasa on yhä rähmällään puna- armeijan saappaan alla.
Onpa Mikko kerännyt itselleen katkeran selkärepun kantaakseen. Toivon Mi-
kolle edelleen mustia tunnelmia valitsemallaan räähkäpolulla vaikka eivät hä-
nen tuumansa tätä päivää olekaan. :)