on ollut jo pitkän aikaa, ei vain koske yksi Suomea,
" laaja selvitys suuryhtiöiden vaikutuskanavista Euroopan unionissa. Se on kylmää luettavaa niille, jotka pitävät EU:ta demokraattisena, eurooppalaisten enemmistöä edustavana järjestönä, ja sen tulisi hätkähdyttää suomalaisia poliitikkoja ja äänestäjiä.
EU:ssa on tunnetusti demokratiavaje. Tilanne antaa eri eturyhmien lobbausjärjestöille erittäin suuret mahdollisuudet vaikuttaa EU:n politiikkaan. Brysselissä toimiikin noin 10 000 lobbaria. Tärkeimmät etujärjestöt ovat suurteollisuuden järjestöjä..."
Alla oleva Teppo Tiilikaisen artikkeli on Suomen Kuvalehden numerosta 48 (26.11.2004), sivu 10.
VAKUUTUSYHTIÖT TUKKANUOTTASILLA
Pohjola ja Tapiola ovat ajautuneet sanasotaan vakuutusalan moraalista. Kamppailun aloitti Tapiolan pääjohtaja Asmo Kalpala arvostelemalla toistuvasti Pohjolan jättiosinkoja kohtuuttomiksi.
Pohjolan toimitusjohtaja Eero Heliövaara provosoitui ja iski takaisin Levin vakuutusseminaarissa viime viikolla. Hänen mielestään Kalpala on populisti, joka elää menneen sääntelytalouden lumoissa.
Kalpala laskee, että Pohjola on maksanut omistajilleen huikeat 3,3 miljardin euron osingot vuosina 1996-2000. Hänen mielestään summa on kohtuuton suhteutettuna sijoitettuun pääomaan ja riskiin. Erityisen ongelmalliseksi asian tekee se, että osingot perustuvat suurelta osin lakisääteisten vakuutusmaksujen tuottoihin.
Vakuutettuja suojataan monissa maissa ns. kohtuullisuusperiaatteela, joka estää epäoikeudenmukaisen voitonjaon. Kalpala muistuttaa, että Pohjolan varallisuus perustui Nokia-salkun arvon nousuun. Osakkeet hankittiin asiakkaiden vakuutusmaksuilla, mutta tuottoja jaettaessa heidät jätettiin nuolemaan näppejään.
”Nämä ovat erittäin suuria summia. Kysymys on merkittävästä omaisuuden siirrosta, jota asianosaiset eivät ole voineet ymmärtää”, Kalpala sanoo.
Heliövaara on tuohtunut kritiikistä. Hänen mielestään Kalpala ei ymmärrä perusasiaa: pörssiyhtiö Pohjola eroaa toimintatavoiltaan Tapiolan kaltaisesta keskinäisestä yhtiöstä, jonka asiakkaat omistavat.
Pohjolassa osingot ovat ansaittu korvaus otetusta riskistä. Heliövaara ihmettelee, miksei keskinäinen Tapiola jaa ylijäämiään asiakkailleen tai laske hintoja, kun kilpailu on kerran vapaata.
Heliövaaran mielestä Tapiola on tehoton ja hoitaa yhteiskuntavastuunsakin Pohjolaa huonommin. ”Pohjola maksoi vuosina 1999-2003 veroja yli 1,2 miljardia euroa, kun Tapiolan maksut jäävät noin sataan miljoonaan euroon”, hän sanoo.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...
on ollut jo pitkän aikaa, ei vain koske yksi Suomea,
" laaja selvitys suuryhtiöiden vaikutuskanavista Euroopan unionissa. Se on kylmää luettavaa niille, jotka pitävät EU:ta demokraattisena, eurooppalaisten enemmistöä edustavana järjestönä, ja sen tulisi hätkähdyttää suomalaisia poliitikkoja ja äänestäjiä.
EU:ssa on tunnetusti demokratiavaje. Tilanne antaa eri eturyhmien lobbausjärjestöille erittäin suuret mahdollisuudet vaikuttaa EU:n politiikkaan. Brysselissä toimiikin noin 10 000 lobbaria. Tärkeimmät etujärjestöt ovat suurteollisuuden järjestöjä..."
http://www.rauhanpuolustajat.fi/pystykorvakirjat/kirjat/1997_1998/oyeurooppa.html
Alla oleva Teppo Tiilikaisen artikkeli on Suomen Kuvalehden numerosta 48 (26.11.2004), sivu 10.
VAKUUTUSYHTIÖT TUKKANUOTTASILLA
Pohjola ja Tapiola ovat ajautuneet sanasotaan vakuutusalan moraalista. Kamppailun aloitti Tapiolan pääjohtaja Asmo Kalpala arvostelemalla toistuvasti Pohjolan jättiosinkoja kohtuuttomiksi.
Pohjolan toimitusjohtaja Eero Heliövaara provosoitui ja iski takaisin Levin vakuutusseminaarissa viime viikolla. Hänen mielestään Kalpala on populisti, joka elää menneen sääntelytalouden lumoissa.
Kalpala laskee, että Pohjola on maksanut omistajilleen huikeat 3,3 miljardin euron osingot vuosina 1996-2000. Hänen mielestään summa on kohtuuton suhteutettuna sijoitettuun pääomaan ja riskiin. Erityisen ongelmalliseksi asian tekee se, että osingot perustuvat suurelta osin lakisääteisten vakuutusmaksujen tuottoihin.
Vakuutettuja suojataan monissa maissa ns. kohtuullisuusperiaatteela, joka estää epäoikeudenmukaisen voitonjaon. Kalpala muistuttaa, että Pohjolan varallisuus perustui Nokia-salkun arvon nousuun. Osakkeet hankittiin asiakkaiden vakuutusmaksuilla, mutta tuottoja jaettaessa heidät jätettiin nuolemaan näppejään.
”Nämä ovat erittäin suuria summia. Kysymys on merkittävästä omaisuuden siirrosta, jota asianosaiset eivät ole voineet ymmärtää”, Kalpala sanoo.
Heliövaara on tuohtunut kritiikistä. Hänen mielestään Kalpala ei ymmärrä perusasiaa: pörssiyhtiö Pohjola eroaa toimintatavoiltaan Tapiolan kaltaisesta keskinäisestä yhtiöstä, jonka asiakkaat omistavat.
Pohjolassa osingot ovat ansaittu korvaus otetusta riskistä. Heliövaara ihmettelee, miksei keskinäinen Tapiola jaa ylijäämiään asiakkailleen tai laske hintoja, kun kilpailu on kerran vapaata.
Heliövaaran mielestä Tapiola on tehoton ja hoitaa yhteiskuntavastuunsakin Pohjolaa huonommin. ”Pohjola maksoi vuosina 1999-2003 veroja yli 1,2 miljardia euroa, kun Tapiolan maksut jäävät noin sataan miljoonaan euroon”, hän sanoo.