Perinteiseen sveko-tyyliin asiat käännetään päälaelleen, svekomania onkin seurausta fennomaniasta eikä päinvastoin.
0Äänestä
svekohistorioitsijat
Meinander ja Holmen ovat surullisia esimerkkejä, kuinka historiaa käytetään oman aatteen puolustamiseen. Historia on "tieteistä" muutenkin kaikkein poliittisin.
0Äänestä
Huolehtija2
Svekomania syntyi vastapainona suomenkieliselle valistukselle ja kulttuuripyrkimyksille.
Meinander olisi voinut muistuttaa, että ruotsinkielinen virkamiehistö ja oppineisto oli suhtautunut välinpitämättästi myös ruotsinkielisiin talonpoikiin ja kalastajiin, ei vain suomenkieliseen kansaan. Kun suomalaisuusaate voimistui, valistus ja osaaminen lisääntyi, niin Freudenthal ja muut huomasivat, että ruotsinkielinen rannikon väki jää muista jälkeen.
Meinander tai joku muu voisi tutkia myös suurten herätysliikkeiden vaikutusta suomalaisuusaatteen voimistumiseen. Täysin valtaapitävistä riippumattomat suomenkieliset organisaatiot ja ruotsinkieliset valtaapitävät joutuivat toisinaan ristiriitaan ja riippumattomuus merkitsi suomenkielisten oman arvon tunteen voimistumista
Vuoden 1863 kieliasetus oli J.W. Snellmanin käsialaa, mutta se oli pitkän kehityksen tulos. Jo 1840-luvulla hämäläiset talonpojat pyysivät senaatilta, että viranomaisille saisi antaa suomeksi kirjoitettuja asiakirjoja. Esitys hylättiin, mutta siitä lähti hallinnollinen muutos käyntiin askel askeleelta, ja talonpoikaislähetystöt kävivät Pietarissa suomenkielisten asiaa selvittämässä.
Suomessa oli säätyvaltiopäivät viimeisenä Euroopassa, kunnes maahan saatiin yleinen äänioikeus v. 1906 ja 70 % miehistä sai äänestää ensimmäisen kerran ja naiset saivat äänioikeuden. Säädyistä papisto ja talonpojat olivat suomalaisenemmistöisiä, ja porvaristo ja aatelisto (500 jäsentä) enemmistöltään ruotsinkielisiä. Lakien hyväksyminen edellytti kolmen säädyn kannatusta. Kaupungistumisen myötä ja keskiluokan lisääntyessä ruotsinkielinen porvarissääty pyrki estämään äänioikeuden yleistymisen. Venäläiset eivät sekaantuneet äänioikeuskiistoihin vaan naureskelivat hajoita- ja hallitse- periaatteeseen tukeutuen. Vuoden 1905 suurlakko mullisti maamme poliittisen järjestelmän ja vapaat vaalit merkitsivät myös ruotsinkielen valta-aseman päättymistä.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Perinteiseen sveko-tyyliin asiat käännetään päälaelleen, svekomania onkin seurausta fennomaniasta eikä päinvastoin.
Meinander ja Holmen ovat surullisia esimerkkejä, kuinka historiaa käytetään oman aatteen puolustamiseen. Historia on "tieteistä" muutenkin kaikkein poliittisin.
Svekomania syntyi vastapainona suomenkieliselle valistukselle ja kulttuuripyrkimyksille.
Meinander olisi voinut muistuttaa, että ruotsinkielinen virkamiehistö ja oppineisto oli suhtautunut välinpitämättästi myös ruotsinkielisiin talonpoikiin ja kalastajiin, ei vain suomenkieliseen kansaan. Kun suomalaisuusaate voimistui, valistus ja osaaminen lisääntyi, niin Freudenthal ja muut huomasivat, että ruotsinkielinen rannikon väki jää muista jälkeen.
Meinander tai joku muu voisi tutkia myös suurten herätysliikkeiden vaikutusta suomalaisuusaatteen voimistumiseen. Täysin valtaapitävistä riippumattomat suomenkieliset organisaatiot ja ruotsinkieliset valtaapitävät joutuivat toisinaan ristiriitaan ja riippumattomuus merkitsi suomenkielisten oman arvon tunteen voimistumista
Vuoden 1863 kieliasetus oli J.W. Snellmanin käsialaa, mutta se oli pitkän kehityksen tulos. Jo 1840-luvulla hämäläiset talonpojat pyysivät senaatilta, että viranomaisille saisi antaa suomeksi kirjoitettuja asiakirjoja. Esitys hylättiin, mutta siitä lähti hallinnollinen muutos käyntiin askel askeleelta, ja talonpoikaislähetystöt kävivät Pietarissa suomenkielisten asiaa selvittämässä.
Suomessa oli säätyvaltiopäivät viimeisenä Euroopassa, kunnes maahan saatiin yleinen äänioikeus v. 1906 ja 70 % miehistä sai äänestää ensimmäisen kerran ja naiset saivat äänioikeuden. Säädyistä papisto ja talonpojat olivat suomalaisenemmistöisiä, ja porvaristo ja aatelisto (500 jäsentä) enemmistöltään ruotsinkielisiä. Lakien hyväksyminen edellytti kolmen säädyn kannatusta. Kaupungistumisen myötä ja keskiluokan lisääntyessä ruotsinkielinen porvarissääty pyrki estämään äänioikeuden yleistymisen. Venäläiset eivät sekaantuneet äänioikeuskiistoihin vaan naureskelivat hajoita- ja hallitse- periaatteeseen tukeutuen. Vuoden 1905 suurlakko mullisti maamme poliittisen järjestelmän ja vapaat vaalit merkitsivät myös ruotsinkielen valta-aseman päättymistä.