Mun vointi on aina ollu ailahteleva ja "puhtaimpien" masennuskausien väliin on mahtunu jos jonkinmoista tunnesekoilua. Lääkitys on Seronil, jota on aina nostettu, kun teho alkanu laskea. Eli toleranssihan tohon aineeseen on kehittyny. Aina olo palaa huonoks ainakin kuukauden päästä annoskoon nostosta ja siitä sitten pikkuhiljaa pahenee entisestään lähemmäs alkuperästä.
Terapeutti ehotti, että ottaisin taas lääkäriin yhteyttä, kun (jälleen kerran) lääkitys ei tehoa. Nyt ois uus lääkäri, jota en oo viel kertaakaan tavannu, että saapi nähä, mitä mieltä se on mun voinnista ja lääkkeistä. Mä vaan mietin, lopeetaisko kokonaan noi pillerit, jos ne saa aikaan toleranssin.
Toisaalta haluaisin niin kipeästi jonkin ratkaisun mun vointiini. Haluaiaisin siinä mielessä kokeilla jotain. Koska tällä hetkellä mun olo on todella surkea yksinkertasesti.
Välillä masentaa, niin että oma ajatus ja liikkeetkin hidastuu ja tekis mieli hypätä junan alle tai moottoritiellä jonkun auton alle. Välillä kaikki on epätodellista usvaa, joskus ahdistaa, joskus mikään ei oo totta ja mä koen itteni vaan vaikeuksille nauravaksi selviytyjäksi, joka haistattaa paskat kaikille niille, jotka on mua kohdellu joskus väärin. Toisinaan itsetuhoisuus menee siihen pisteeseen, että viiltelen, kunnes tunto alkaa mennä ja toivon verenmyrkytystä.
Suurimman osan ajasta mä kärsin jollain lailla. Mikä mua vaivaa? Onko kellään mitään neuvoja tähän tilanteeseen, lääke-ehdotuksia ym.? Jos joku osaa jotain sanoa, niin olen kiitollinen. Mul on tälläkin hetkellä tosi paha olla ja tuntuu, että jossain vaiheessa jo puoliksi vahingosssa tapan itteni tätä menoa :(
Terapeutti ehotti, että ottaisin taas lääkäriin yhteyttä, kun (jälleen kerran) lääkitys ei tehoa. Nyt ois uus lääkäri, jota en oo viel kertaakaan tavannu, että saapi nähä, mitä mieltä se on mun voinnista ja lääkkeistä. Mä vaan mietin, lopeetaisko kokonaan noi pillerit, jos ne saa aikaan toleranssin.
Toisaalta haluaisin niin kipeästi jonkin ratkaisun mun vointiini. Haluaiaisin siinä mielessä kokeilla jotain. Koska tällä hetkellä mun olo on todella surkea yksinkertasesti.
Välillä masentaa, niin että oma ajatus ja liikkeetkin hidastuu ja tekis mieli hypätä junan alle tai moottoritiellä jonkun auton alle. Välillä kaikki on epätodellista usvaa, joskus ahdistaa, joskus mikään ei oo totta ja mä koen itteni vaan vaikeuksille nauravaksi selviytyjäksi, joka haistattaa paskat kaikille niille, jotka on mua kohdellu joskus väärin. Toisinaan itsetuhoisuus menee siihen pisteeseen, että viiltelen, kunnes tunto alkaa mennä ja toivon verenmyrkytystä.
Suurimman osan ajasta mä kärsin jollain lailla. Mikä mua vaivaa? Onko kellään mitään neuvoja tähän tilanteeseen, lääke-ehdotuksia ym.? Jos joku osaa jotain sanoa, niin olen kiitollinen. Mul on tälläkin hetkellä tosi paha olla ja tuntuu, että jossain vaiheessa jo puoliksi vahingosssa tapan itteni tätä menoa :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Osaako kukaan sanoa mitään tähän? Mitään ideoita?
Terapiaa vaan ja paljon
Mun terapiasta on käytetty pian 4/5, joten paljon ei oo enää aikaa tässä. Alan olla niin väsyny ja vihanen tilanteeseen (mielialavaihtelut), että saa nähä, mitä tuon terapian jälkeen tapahtuu. Yks vaihtoehto, jota mulle on tarjottu, olis se, että mä alkaisin syöpä neuroleptejä. Sit voisin tyhmentyä ja paksuuntua oikeen reippaasti, niin voiskohan päästä jopa varhaiseläkkeelle, jos sais kognitiiviset kyvyt pudotettua oikeen pohjalukemiin :)
Eipä sillä, en mä halua olla muitten elätettävänä, vaan haluan ainoostaan ihmisarvoisen elämän ja siihen ei ole mulla tällä hetkellä mahdollisuuksia. Ja olen sen verran luuseri, etten uskalla ees aivan tarkoituksellisesti yrittää itsemurhaa, mutta mun tuurilla ei kyllä henki lähe varmaan mitenkään muuten ku sataprosenttisen varmoilla keinoilla.
http://www.madinamerica.com/2015/03/say-no-fiction-brain-diseases-towards-new-psychiatry-biological-depression-biological-anxiety-adhd-manic-depression-schizophrenia/
Psykiatrian "hoitoja" ovat olleet pakkolääkitys, aivolobotomia ja näiden haitat. Nyt Amerikassa on havaittu haitat näistä. On aika vaihtaa molekyylipsykiatriasta terapiaan Amerikan havaintojen mukaan.
Kuule, ootko käyny psykiatrilla esim. yksityisellä. Suosittelen. Voi olla, että joku muu lääke auttas, mulla autti masennukseen Voxra, se on aktivoiva ja tasaavana Lamictal? Elähän hätäile, vielä löytyy sopiva lääke ja ootko monta vuotta käyny terapiassa?
Entä jos käy niinkuin aloittajalle, että käy terapiassa eikä se auta. Ja jos kerran molekyylipsykiatria auttaa, niin miksei käytä sitä.
Se terapia ei oo välttämättä vielä ehtinyt auttaa,täytyy käydä monta vuotta!
Apropoo oletko muuten tutustunut sähköshokkihoidon nykytilaan... Kyllä siis tämä ei ollut vitsi, jotkut masennuspotilaat ovat saaneet siitä oikeasti apua. Vaikka näin äärimmäisyyksiin ei tarvitse heti turvautuakkaan, niin otappa uuden lääkärin kassa rohkeasti esille, että mitäs muita masennuksen keinoja on oiekasti olemassa.