Usein kuulee puhuttavan sekä oikean että vasemman laidan synneistä. En muista kumpi on kumpaa, mutta toinen oli maailman ja toinen omavanhurskauden synnit. Jokaisen meistä on helppo osoittaa ne maailman tartunnat. Niitä tulee meille kaikille joka päivä riippumatta siitä halusimmepa tai emme.
Kuitenkin omavanhurskauden synneitä on meikäläisten keskuudessa erittäin hankala puhua tai niistä ei oikeastaan puhuta koskaan. Sen osoittaa tämäkin palsta. Vajavaisella tietämyksellä arvioisin niiin kuuluvan omat teot, "lisäykset", jne. Kuitenkin Raamattu varoittaa niistä yhtä paljon kuin maailman synneistä. Olemmeko niin uskovaisia, etteivät ne meitä koske vai olemmeko todella langenneet omavanhunhurskauteen? Esimerkit mm saarnoissa omavanhurskaudesta ovat tyypillisesti kuvauksia nk kirkkouskovaisista ja joskus aika naiveja. Näin tulee helposti ajatus, että pois se meistä sillä emmehän ole kuin tuo fariseus!
Kuitenkin omavanhurskauden synneitä on meikäläisten keskuudessa erittäin hankala puhua tai niistä ei oikeastaan puhuta koskaan. Sen osoittaa tämäkin palsta. Vajavaisella tietämyksellä arvioisin niiin kuuluvan omat teot, "lisäykset", jne. Kuitenkin Raamattu varoittaa niistä yhtä paljon kuin maailman synneistä. Olemmeko niin uskovaisia, etteivät ne meitä koske vai olemmeko todella langenneet omavanhunhurskauteen? Esimerkit mm saarnoissa omavanhurskaudesta ovat tyypillisesti kuvauksia nk kirkkouskovaisista ja joskus aika naiveja. Näin tulee helposti ajatus, että pois se meistä sillä emmehän ole kuin tuo fariseus!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Avaus on todella hyvä.VL-liikettä läheltä seuranneena juuri tämä "Jumalan korpraaleina" esiintyminen on tehnyt mieleeni vl-liikkeestä ajoittain hyvinkin vastenmielisen kuvan.
omavanhurskaudella noin tarkkaan ottaen?
Viittaan jo kysymyksessä esitettyyn arvioon.
"Vajavaisella tietämyksellä arvioisin niiin kuuluvan omat teot, "lisäykset", jne"
Eli siis olisin sen mukaan omavanhurskas, jos lisäisin uskon vanhurskauden päälle jotain omaa.
Kyse on TODELLAKIN oma määritelmäni. Ei mistään sanakirjasta, Päikkäristä tai edes Raamatusta löydetty.
Olen ihmetellyt, miksi se herättää täälläkin niin kiihkeätä vastustusta, kun otetaan puheeksi oikean laidan, eli omavanhurskauden synnit. Syntyy vaikutelma, että siitä synnistä ei saisi varoittaa, siltä halutaan kokonaan sulkea korvat. Onko se omavanhurskaus vanhalle osalle niin mieluista vai mistä on kysymys?
Sehän on meidän kannaltamme aivan sama, kumpaa kautta me syntiin joudumme, oikean vai vasemman laidan. Syntiä ne kummatkin ovat ja loitontavat Jumalasta. Omavanhurskaus on vielä salakavalampaa, siitä Raamattu varoittaa enemmän kuin julkisynneistä.
Miksi siitä ei saa puhua?
Minulla on viime aikoina ollut aika outo tunne kotisiionini ry:llä seuroissa. Positiivisella tavalla outo. En tiedä johtuuko se siitä, että tämän palstan joidenkin kirjoitusten vuoksi kuuntelisin puheita jotenkin eri tavalla kuin ennen vai onko tosiaan niin, että paikkakunnan omat puhujat ovat alkaneet entistä enemmän viittailla juuri oikean laidan petollisuuteen. He ovat vaikuttaneet kovin aroilta ja varovaisilta aiheesta puhuessaan, koska tämä todella on varmasti sellainen aihe, jolla tietynlainen ihmistyyppi saadaan ärtymään ("Minäkö farisealainen?! En ikinä!").
En tiedä. Joka tapauksessa on jäänyt sellainen tunne, että ehkä on vielä toivoa senkin suhteen, että tällaisista asioista joskus pystytään keskustelemaan ihan avoimesti. Että uskalletaan myöntää, että meidän jokaisen on niin helppo langeta omavanhurskauteen ja kehotetaan jokaista pohtimaan uskon peruskysymyksiä ja arvioimaan oman uskon perustaa.
Sama juttu. Tänään juuri oli todella koskettava saarna tästä asiasta minun kotisiionissani, ja se kyllä lohdutti ja rohkaisi minua kovasti. Tuli turvallinen olo.
Muutenkin, seuroissa tulee kaikesta omasta ahdistuksesta ja ristiriidoista huolimatta vahva tunne, että on jotenkin lempeän rakkauden ympäröimänä. Se on minusta ihmeellisintä tässä uskossa. Tänään vielä erityisen väkevän saarnan alla tuntui, kuin Taivas olisi sydäntä koskettanut.
Sit alkaa olla eri juttu kun kuultu puhdas Jumalan sana koskettaa, kuulipa sitä missä hyvänsä.
Harvemman lest. lampaan korvat ovat tottuneet erottamaan oppia, useimmille se on vain tuo tuttu nuotti ja ne pitkältä ajalta tutut sanat.
NE tuovat tuon turvallisuuden tunteen. Kaikki menee tietenkin hyvin kun kaikki on in, ja menee rutiinilla.
Mutta entäs sitten kun tulee elämässä tosipaikka eteen, elämä ja olosuhteet muuttuvat, eikä kaikki menekään enää totutulla tavalla. Silloin monet ovat heti tuomitsemassa itsensä ulos kun lumiukot.
Usko on silloin rakentunut tuttuun ja turvalliseen, eikä syvemmin juurtunut uskon alkajaan ja päättäjään, Herraan Jeesukseen Kristukseen, Hänen lahjavanhurskauteensa minun koko vanhurskautenani..
että mitä se omavanhurskaus lähinnä juuri tarkoittaa uskovaisen ihmisen elämässä?
Joso on joutunut siihen syntiin?
Jos vanhoillislestadiolaisten seuroissa pidetään väkevä saarna omavanhurskauden syynnistä, ei se todellakaan ole sitä "tutuinta ja turvallisinta" lajia...
Sitä pidin juuri puhtaana Jumalan sanana.
Siitä huolimatta tuli turvallinen olo.
Raamatun mukaan se on omien tekojen ja tekemättä jättämisten nostamista tärkeään asemaan ja autuuden ehdoiksi.
Raamatun omavanhurskaita olivat fariseukset.