Hei. Halusin kirjoittaa tänne ja yritän lyhyesti.. olen nainen 24v ja avoosastolla vapaaehtoisesti. Lääkäri ei tiedä tilanteeni todellista laitaa koska en luota siihen. Tiedän ristiriidan koska minulla ei muuta päässä olekkaan. Minusta tuntuu että en ole olemassa. Olo on todella outo. Aika on jotenkin vääristynyt ja elän menneisyyttä ja on vaikea tajuta asioita. Tuntuu kuin olisin kuollut ja muut jotain paperia kuin videokuvaa.En tunne mitään tunteita. Näen välillä lieviä harhoja mutta ei ole kuuloharhoja. Lääkitys aloitettiin sertralin. Kokemusta lääkkeistä ja osasto jaksoista on. Kaikki on jotenkin palasina ja vaikea ymmärtää mitään. En tiedä miten suhtaudun ihmisiin. Tuntuu kuin olisin jo kuollut. Vaikea availla tilaani mutta haluaisin päästä takaisin elävien kirjoihin.. uskon paratiisiin ja helvettiin..
ehkä psykoosissa olen
potilasvaiihminen
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Otsikossasi on muuten sanajärjestysvirhe...
Parantuminen löytyy täysin psykiatrian ulkopuolelta. Itsetunnon kohottamistoimenpiteet, rentoutuminen ja nautinnollisten asioiden löytäminen vievät paljon pidemmälle kuin psykiatriset lääkkeet ja holhoaminen.
Kiitos. Niin minäkin luulen.. olen vain epätoivoinen. Tämä tunne on hirveä. Kamala polte kokoajan ja yöllä herään siihen kun luulen että kuolen. Kävin psykoterapiassa parivuotta sitten ja se auttoi mutta nyt tilanne on lipsunut todella huonoksi. Teen kuolemaa mutta en halua kuolla..