Mitä tehdä ex-miehelle, joka tuhoaa elämänsä peliriippuvaisena? Tiedän, että teen väärin kun lainaan ruokarahat, että kykenee käymään töissä. Hän kyllä maksaa ne sitten takaisin, mutta viikon kuluttua lainaa taas, koska tietää, että ainoa paikka mistä saa lainaksi rahaa, olen minä. Tuntuu, että hän on kuin iilimato ihossani ruikuttamassa. Erostamme on jo vajaa 6 vuotta, mutta hän ei vaan pääse jaloilleen. Tuskin pystyy edes karkkipussia taas lapsille ostamaan joululahjaksi. Lapset suhtautuvat asiaan hienovaraisesti, mutta isän jatkuva masennus ja pelien takia elämän sotkeminen on vaikuttanut nuorempaan lapseemme tuhoisasti. Olen patistanut hänet a-klinikalle, soitin myös työpaikkalääkärille, kehoitin hakeutumaan mielenterveystoimistoon. On käynyt muutaman kerran a-klinikalla, mutta kun käyntejä on vain silloin tällöin, tuntuu, että apua ei löydy. Viimeeksi tänään sanoin hänelle, että olisiko tehtävä niin, että en kerta kaikkiaan lainaa ruokarahaa. Pitäisikö todella nähdä nälkää? Toisaalta pelkään, että jos lyön luukut kiinni, hän lopettaa elämänsä oman käden kautta. Mikä avuksi??
peliriippuvuus
ellu4024
8758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olin itse vastaavassa tilanteessa. En nähnyt muuta ulospääsyä kuin avioero. Elämä oli yhtä helvettiä, kun koskaan ei ollut rahaa. Sanoinkin, että jos ne pelit antaisivat ihmisille rahaa niin kaikkihan sieltä hakisivat sitä. Mutta siihen liittyy paljon muuta ihmisen mielestä tulevaa heikkoutta. Se on mielensairaus siinä kuin skitsofrenia.
Nämä ihmiset, jotka pelaavat ovat ikuisia lapsia, jotka eivät osaa ottaa omasta elämästään vastuuta eikä muista. He kaipaavat elämään jännitystä. Siitä tulee pakkomielle, josta ei pääse omin avuin eroon. Hankalinta on, että peluri itse voi ainoastaan auttaa itseään. Avuntarve on vain sisäistettävä.
Exmieheni antoi lapsillemme perinnöksi hyväksyttävän mallin. Heillä on myös jossain määrin sama ongelma.
Sinun täytyisi kovettaa vain itsesi ja olla antamatta hänelle rahaa lainaksi, koska tiedät mihin se menee. Uhkailu itsarille ei ole mielekästä. Se olisi vain hänen ratkaisunsa ongelmaan. Sanopas, että senkun lopetat itsesi. Sitäpaitsi sehän on hänen ratkaisunsa, ei sinun.
Yksi vaihtoehto olisi jos menisitte yhdessä hakemaan apua paikallisesta mielenterveystoimistosta. En muuta osaa sanoa kuin jaksamista Sinulle vaikean ongelman kanssa.
Biotie fi/fi ja Somaxon.com
Ja tutustukaa aineeseen nimeltä nalmefeeni.
homma paljastui vasta avioeron jälkeen ja pikku hiljaa. Kyllä joskus naimissa ollessani ihmettelin rahanmenoa, mutta kun olin sokea niin olin. Tässä sitä on ollutkin nielemistä että jaksaa antaa itselleen anteeksi oman sokeutensa ja tyhmyytensä. Meilläkin varsinkin nuorempi lapsi alkaa olla koukussa pelikoneisiin. Ja isältä valitettavasti tämä perintö on tullut.(Ja taitaa ollakin ainut perintö, mitä tulee saamaan, kun asunto ym. omaisuus on jo pelattu.) Ei ex-mies ole suoranaisesti uhkaillut itsemurhalla, mutta aistin, että hän on niin henkisesti loppu, että se ratkaisu saattaa olla mahdollinen. Ymmärrän, että peliriippuvaisuus on sairaus siinä kun muutkin, mutta kaikkein eniten ärsyttää se "ininä" ja surkeudessa pyöriminen. Että eikö perkele miehestä löydy yhtään selkärankaa!! Aikoinaan jätin alkoholisoituneen miesystävän (siis ennen tätä peliongelmaista), joka uhkasi tappaa itsensä, jos en jatka olemista hänen kanssaan. Ammatti-ihmisten kanssa käymien keskustelujen jälkeen, hänelle oli helppo sanoa, että tapa vaan, mutta älä tule tappamaan itseäsi minun oven taakse.
Kuulostaa tutulta, vaikka riippuvaisen näkökulmasta. Ja ilmeisesti ongelmani ei ollut noin vakavaa.
Pelasin 15 - 20 n. 50 000 - 100 000 markkaa pelikoneisiin (n. hinta, koska rahaa meni meni syömiseen ja matkustamiseen). Mutta, se meni lopulta ohi. Silloin aina sanoinkin, että tulevaisuuden minä potkisi minua perseelle toiminnastani (silloin minulla oli varallisuutta). Nyt velallinen (muista syistä). No, onhan näitä ongelmia muutenkin tarpeeksi tuolla ihmissuhdepuolella... Eli hyvä, kun yksi ongelma on poissa.
Mikä vaikutti siihen, että et enää pelaa? Viimeeksi tänään mäkätin ex:lle, että kukaan muu ei häntä voi auttaa kuin hän itse. Auttamishalu pitää lähteä itsestään, mutta mikä hitto on se aku-piste, mistä pitäisi painaa, että asiat kääntyisivät toiseen suuntaan. Helvetti, että mitään ukko ei saa uusittua huusholliinsa, ei vaatteita, ei kännykkää, valittaa vaan mulle. Kaiken ruuan hankkii alennuksella. Sanoinkin sille tänään, että eikö ole älytöntä, että tongit jatkuvasti alennuskoreja (ruuan), mutta perkele kun pelit ovat kyseessä, silloin ei olla köyhiä eikä kipeitä!
En osaa eritellä syytä. Aikuistuin? Rahat loppuivat? Ihmissuhdepuolen ongelmien nousu (eli ihmissuhteiden puute)? Tajuaminen, että tämä ei johda muuhun kuin taloudelliseen ahdinkoon? Näillä kaikilla on ollut vaikutuksensa asiaan, mutta en valitettavasti osaa ilmaista sen parempaa syytä asialle. Ehkä jonkinlainen "isku vasten kasvoja" olisi auttava? Jos ei ole kokeiltu? Eli suora kommentointi, että toinen on henkisesti sairas. Hakee toisen väliaikaisen holhouksen alle... Kyllä järjestävät niin, ettei rahaa löydy tarpeettomaan hömpötykseen... :)
Ei auta vaikka sanoisi mitä päin naamaan. Eilenkin sanoin, että etkö perkele häpeä tulla minun helmoihin itkemään surkeutta. Eikö minulla ole ollut ja on edelleen ihan tarpeeksi tekemistä jo muissa vaikeuksissa, elämä ei todellakaan ole mitään silkkiä vaan. Olen kehoittanut hakeutumaan mielenterveystoimistoon, koska hänen pitäisi käydä koko elämänsä läpi ammatti-ihmisen kanssa. Luettelin omasta mielestäni ne kohdat, jotka ovat kipeimpiä pisteitä hänen elämässään joista pitäisi selvitys alkaa. Mutta kun ukko on kuin seinään juossut ja sössöttää, että niin pitäis, niin pitäis. Välillä sanonkin, että pitäisikö hujaittaa päin näköä. Odottaakohan sitten sitä? Heheh! Kehoitin menemään Aa-kerhoon, mutta hän kieltäytyi jyrkästi. Sanoin, että vain sellainen joka on itse ollut samassa tilanteessa, voi ymmärtää, minä en jaksa ymmärtää.
Holhoustakin kysyin, mutta ei kuulemma onnistu. Eikä peliongelmaisille ole mitään holhousjärjestelmää.