Mikähän minussa on vikana kun muutun aina ihan eri persoonaksi ihmisten seurassa? En puhu nyt perheestäni, mutta melkein kaikista muista ihmisistä. Tätä on jatkunut ala-asteelta tähän päivään saakka. Kotona pystyn olemaan rento, puhelias, ja no, oma itseni. Sitten kun menen ihmisten ilmoille niin muutun hiljaiseksi, en puhu paljon mitään, vain jos joku kysyy, ja en voi jotenkin koskaan tuoda omaa oikeaa persoonaani esille? Tämän takia minulla ei ole koskaan ole ollut ystäviä, koska ihmiset tuntevat yleensä olonsa seurassani kiusalliseksi. Kaikissa kouluissa, töissä tai missä olen ollutkin ihmiset ovat saaneet minusta sellaisen kuvan että olen hiljainen. Oikeasti en ole edes kuitenkaan hiljainen kun olen yksikseni tai perheeni kanssa. Onko tämä joku mielenterveyden häiriö? En usko että tämä on pelkkää ujoutta, koska se ei mene ohi, vaikka olisin kuinka kauan ihmisten seurassa. Tämän takia oikeastaan välttelen kaikkia paikkoja missä ihmisiä, tai missä tutustutaan ihmisiin, koska se on jotenkin raskasta että ei voi olla oma itsensä. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa, tuntuu vain etten pysty. En edes tunnista omaa ääntäni kun puhun ihmisille. En tunnista itseäni kun olen ihmisten seurassa ja se on masentavaa. Onko kenelläkään ollut samanlaista, ja miten tästä pääsee eroon? Tai joku osaisi sanoa mistä tämä voi johtua?
Eri persoona ihmisten seurassa?
perrssoon
6311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Trollialoitukselle vähän tositeoretisointiakin sekaan. Nyt nopeasti lurittamaan
satuja tälle hesan arvoasunnon lahjoittajalle, sähköpostilla tai muulla sopivaa
tarinaa miksi juuri sulle pitäis lahjoittaa se. Kun sitten on se asunto omistuksessa
ja verottajalle lahjaveroarvioilmoitus toimitettu - se pätkäisee sieltä 400 000 -
700 000 euron lahjaveromaksun aikanaan maksuun sulle.
Sä tietysti ovelana olet jo sen asunnon siinä vaiheessa myynyt ja jemmannut
myyntirahat varmaan paikkaan, niillä yli miljoonalla sit elelet lopun ikäs herroiksi.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/23/introvertti-viihtyy-itsekseen
http://www.introvertit.net/index.php/harhaluuloja-introverteista
Onhan se ihan tosijuttu, että leirinuotiolla useimmat ihmiset rentoutuvat kertomaan asioistaan toista kuin tavallisessa elämässä yleensä.
Itse olen ollut aivan samanlainen. Se loppui kun ikää on tullut lisää, ja ottamalla asenteen että puhun mitä mieleen tulee, ja sanon suoraan mitä mieltä olen.
Näin huomaat myös ketkä ovat ystäviäsi. Ne ketä eivät ole, ovat hiljaa ja katsovat hitaasti kun sanot mielipiteesi. Ystävät, ja rennot tyypit kysyvät perusteluja ja miten olet tullut siihen mielipiteeseen,
Ala heittämään vaan rohkeasti kommenttia, näet samalla ketkä pitävät sinua ihmisenä. Ne ketkä mulkoilevat eivätkä sano mitään tms, heitä sinun ei tarvitse edes huomioida. Porukasta löytyy aina ainakin yksi, joka alkaa puhumaan kanssasi. Sen jälkeen muut seuraavat.
Anna mennä vaan!
Kun hullu kiipeää talon katolle sitä ei saa sieltä alas muuten kuin uhkaamalla kaataa se talo! Näin Veijo Meren Manillaköydessä kylähullua ymmärtävä sai sen kylän ainoa luovan tyypin alas.
Se mun kirjoitusvinkki näitä pikavippifirmoja kohtaan lähti muuten nopeesti
poistoon, vaikka siinä nyt oli kyse korkeintaan muutamasta satatonnasta.