Alkaa ahdistaa heti, kun herään ja ahdistus pahenee iltaa kohti.. Toivon, joka ilta nukkumaan mennessä, että en heräisi aamulla. Tuntuu että kaverit puhuu paskaa selän takana eikä halua nähdä. Tuntuu, että pilaan ihmisten hyvän fiiliksen pelkällä läsnäololla. Tuntuu siltä, että vanhempani vihaavat minua ja toivoisivat etten olisi koskaan syntynytkään.. Tuntuu, että jokainen vastaantulija haukkuu mua mielessään. Jos näen ihmisten puhuvan tiedän heidän puhuvan pahaa minusta. Jos kuulen ihmisten naurua olen varma, että he nauravat minulle.. Oireet ovat kestäneet muutaman kuukauden ja yksi itsari yritys takana.. jäi yritykseksi koska tuntui siltä, että herään helvetissä.. joskus tuntuu, että huoneessa olisi henkimaailman olentoja ja ne yrittäs saada mun oloa vielä huonommaks.. En uskalla puhua lääkärille koska olen varma, että lääkäri luulee, että valehtelen..
Koulussa saan tietysti pelkkiä hylättyjä kokeista koska en pysty enää keskittymään yhtään mihinkään ja sehän ei auta yhtään oloon.. Väsyttää myös koko ajan. Tulipas sekava viesti, mutta toivon, että joku ymmärtää.. "listassa" ei edes ollut kaikkia oireita ja paranoidisia ajatuksia/pelkoja.
Koulussa saan tietysti pelkkiä hylättyjä kokeista koska en pysty enää keskittymään yhtään mihinkään ja sehän ei auta yhtään oloon.. Väsyttää myös koko ajan. Tulipas sekava viesti, mutta toivon, että joku ymmärtää.. "listassa" ei edes ollut kaikkia oireita ja paranoidisia ajatuksia/pelkoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokseenkin tutulta kuulostavat nuo oireesi. Itsellänikin on ajatuksia, että toiset ajattelevat minusta negatiivisesti. Myös se, että huoneessa tuntuu olevan henkimaailman olentoja tai jokin paha voima, joka yrittää tehdä oloa hankalammaksi(ja usein onnistuukin). En osaa paljon muuta sanoa kuin että kannattaa puhua noista ajatuksista. En usko, että se lääkäri luulee että valehtelet jos et valehtele. Tsemppiä, et ole ainoa!
Miulla on ihan sama juttu...lintsasin viime perjantaina eikä huomenna tekisi mieli mennä kouluun...eikä ylihuomenna...ei enää koskaan...
Itseasiassa toi siun teksti kuulosti ihan miun kirjottamalta :D
Joskus minnuu alkaa naurattamaan ihan kauheasti kun ajattelen elämääni ja joskus taas itkettää...
Oon varmaan tulossa hulluksi...
Ja minnuu pyörryttää ja oksettaa koko ajan.
Varsinki kun meen nukkumaan, sit en saa unta ja aamulla en meinaa herätä.
Tää olo on ihan karmiva. Enkä uskalla kenellekään siitä puhua.
Ei kukaan sitä kuitenkaan ottas tosissaan.
itselläni on ollut samanlaisia juttuja jo muutaman vuoden.Pakko sanoa kyllä että aika helposti koitit luovuttaa jos niin voisi sanoa, kun "vasta" muutaman kuukauden jälkeen koitit sitä.. tai no, ihmiset ovat erilaisia kyllä.
Itse käyn Psykiatrilla tuollaisista syistä ja vähän muistakin joita en aio kirjotella tähän... kun heille kerroin asioitani, luulin että he nauraisivat tai ajattelisivat että huijaan, mutta he oikeastaan olivat huolissaan, joten kyllä ne lääkärit uskoo.ne ottaa kaiken tosissaan.
Sanoisin että käyt puhumassa koulusi terveyden hoitajalle, tai jollekin alan muulle henkillölle, kyllä ne auttaa, tai ainakin koittaa auttaa, en tiedä auttaako se puhuminen, ei ainakaan minulla ole auttanut vaikka (vasta) pari kuukautta olen käynnyt psykiatrilla. mutta eihän sitä koskaan tiedä. en ainakaan minä :o