Mantelitumakkeen ja neokorteksi väliset yhteydet toimivat näyttämönä niille taisteluille, joita pään ja sydämen, järjen ja tunteen välillä esiintyy. Tämä selittää myös, miksi tunteet ovat ehdottoman tärkeitä tehokkaalle ajattelulle, viisaille päätöksille ja selkeälle järjenjuoksulle. Yleensä etuotsalohkot hallitsevat tunnereaktioitamme. Aistitiedot eivät jatka matkaansa mantelitumakkeeseen vaan päätyy neokorteksiin, jonka lukuisat keskukset ottavat tiedot vastaan ja rakentavat niistä kokonaiskuvan. Tuota tietoa ja sen aiheuttamaa vastausta hallitsevat etuotsalohkot, siis alueet jotka vastaavat suunnittelusta ja toiminnan suuntaamisesta päämäärien, myös tunnepyrkimysten mukaisiksi. Neokorteksissa peräkkäisten hermoverkostojen sarja ottaa vastaan ja analysoi tiedot, ymmärtää ne ja panee toimeen vastauksen etuotsalohkojen kautta. Jos tunnevastinetta tarvitaan, etuotsalohkot sanelevat sen yhteistyössä mantelitumakkeen ja muiden tunteista vastaavien osien kanssa.
Tämä järjestys, joka mahdollistaa tunnereaktion tarkan ohjailun ja seurannan, pätee lähes aina. Kun tunnetta tarvitaan, etuotsalohkot suorittavat hetkessä laskelmia, jotka vastaavat lukemattomien eri vaihtoehtojen riski/hyötyanalyysi, ja veikkaavat yhtä niistä parhaaksi:) Eläimille se merkitsee arvioita siitä, milloin hyökätä ja milloin paeta. Ja meille ihmisille... milloin hyökätä, milloin paeta, mutta myös milloin lepytellä, suostutella, kerjätä sääliä, murjottaa jne.
Tässä yksi keskeisistä poluista "tunnekaappauksen anatomiasta" ja järjen sopusoinnusta tunteen kanssa. Kaikkien tunteiden koti on mantelitumake. Kannattaa tutustua aivotoiminnan anatomiaan, voi vaikka oppia jotain. "Peruskaava", jota on hyvä tietää ja tunnistaa. Lopuksi siteeraan Horace Walpolen tokaisun: "Elämä on komedia niille, jotka ajattelevat ja tragedia niille jotka tuntevat":D
Aurinkoista päivää elämänne komediaan tai tragediaan!
Tämä järjestys, joka mahdollistaa tunnereaktion tarkan ohjailun ja seurannan, pätee lähes aina. Kun tunnetta tarvitaan, etuotsalohkot suorittavat hetkessä laskelmia, jotka vastaavat lukemattomien eri vaihtoehtojen riski/hyötyanalyysi, ja veikkaavat yhtä niistä parhaaksi:) Eläimille se merkitsee arvioita siitä, milloin hyökätä ja milloin paeta. Ja meille ihmisille... milloin hyökätä, milloin paeta, mutta myös milloin lepytellä, suostutella, kerjätä sääliä, murjottaa jne.
Tässä yksi keskeisistä poluista "tunnekaappauksen anatomiasta" ja järjen sopusoinnusta tunteen kanssa. Kaikkien tunteiden koti on mantelitumake. Kannattaa tutustua aivotoiminnan anatomiaan, voi vaikka oppia jotain. "Peruskaava", jota on hyvä tietää ja tunnistaa. Lopuksi siteeraan Horace Walpolen tokaisun: "Elämä on komedia niille, jotka ajattelevat ja tragedia niille jotka tuntevat":D
Aurinkoista päivää elämänne komediaan tai tragediaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
lisään vielä. Tunteilla on siis merkitystä järkevien päätösten kannalta. Tunteen ja ajattelun tanssissa tunteet ohjaavat päätöksentekoa yhteistyössä järkevän mielen kanssa ja mahdollistavat ajattelun tai haittaavat sitä. Samalla tavalla järjellä on painava sanansa sanottavana tunne-elämässä, paitsi niinä hetkinä kuin tunteet kuohahtavat valloilleen ja aivojen tuntevat osat kaappaavat komennon itselleen. Tavallaan meillä on kahdet aivot, kaksi mieltä, kaksi erilaista älyä: järkevä ja tunteva. Ihmisen menestys elämässä riippuu molemmista - ÄÖ:n lisäksi tarvitaan myös tunneälyä. Järki toimii vajavaisesti ilman tunneälyn apua. Meidän on pyrittävä kohti pään ja sydämen sopusointuun, jotta se onnistuisi, meidän on ensin ymmärrettävä paremmin, mitä älykäs tunteminen oikein on, ja mitä se merkitsee.
kopsattua tekstiä, joten hyvä yritys, mutta huono lopputulos.
Kumpaa elämää ap itse vietät?
Oletko pääosassa omassa kaoottista tragediaa täynnä olevassa elämässäsi, vai onko elämäsi kuin parhaasta komediasta, missä itse olet pääosan suorittajana?
Matkalla tunteiden tasapainoon yhdessä järjen kanssa. Pitkä matka on edessä, hyvän tovin jo kuljettu, monta myrskyä kohdannee, elämän ilon säilyttäneenä
En valitse taistelua, en valitse pakoa, valitsen antautumisen :D
Tarkoitan sitä, että olen antautunut näiden tunteitteni edessä - tunteiden, joita vastaan taistelin, ja joita koitin paetakin. Näin on hyvä. Vaikka eihän tuo taistele tai pakene aloituksessa sitä tarkoittanut. Nää on vaan näitä mun mielleyhtymiäni.
Oma elämäni on ollut sekä tragediaa että komediaa - päättele siitä jotain. Lisäisin tuohon vielä Charles Chaplinin lausahduksen: ”Elämä on kaukokuvassa komediaa, lähikuvassa tragediaa.” Sekin pätee itseeni. Pahimmilla hetkillä on tuntunut todella traagiselta - kunnes aikaa on sopivasti kulunut, on päässyt sopivasti kauemmas tapahtuneesta, ja se järkikin on taas alkanut toimia.
Hyvää tietoa laitoit. Lisään vielä, että nämä mekanismit voivat vaurioitua esim. traumojen seurauksena. On tutkittu, että mm. lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö vääristää monia tunneprosesseja, jotka voivat häiritä ihmisen tunne-elämää pitkälle aikuisuuteen. Eli tunteen ja järjen balanssi tai "tanssi" kääntyykin ihmistä itseään vastaan. Antaen vääriä singnaaleja ja pitäen ihmisen tunteet piilossa häneltä itseltäänkin. Nämä ihmiset eivät ole tyhmempiä kuin muut, he ovat vain vaurioituneet tunne-elämässään ja siten tunteiden ilmaisussa.
Entäs jos ihminen joutuu yht'äkkiö tilanteeseen jossa järki ja tunne on yhtä vahva. Järki sanoo pakoon ja tunne sanoo taistele