Onko muilla samanlaisia tuntemuksia että ei haluaisi olla yksin mutta sitten taas kun joutuu ihmisten pariin niin haluaa eroon niistä koska ei ole mitään yhteistä tai mitään mielenkiintoa tutustua kenenkään eikä kukaan halua tutustua minuun?(epäsosiaalinen, hiljanen,ujo)
Tai siis jotenkin, ei vaan tunnu löytyvän mitään yhteistä ihmisten kanssa, ja ne on kiinnostunut ihan eri asioista ja kaikilla tuntuu olevan oma elämänsä.
Tai siis jotenkin, ei vaan tunnu löytyvän mitään yhteistä ihmisten kanssa, ja ne on kiinnostunut ihan eri asioista ja kaikilla tuntuu olevan oma elämänsä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
juodaan viinaa ja kaljaa
Aika harvassapa ovat ne ihmiset, joiden seurassa jaksaa olla. Monet ihmiset tuntuvat niin erilaisilta. Älytön kännääminen ei kiinnosta, ei pintaliitoelämä jne.. Kai sitä on liian monta kertaa pettynyt ihmisiin, tullut satutetuksi. Vaikea luottaa kehenkään.
Sä et ole vaan tavannut niitä oikeita ihmisiä. Minun ei tarvitse olla täysin yksin, mutta todella kauan meni, että löytyi seuraa, jossa tunnen, että minusta välitetään. Valitettavasti menneisyys jätti jälkensä ja jotenkin liikaa totuin olemaan yksin. Harvoin siis näen muutamaa kaveriani. En vain jotenkin jaksa olla ihmisten kanssa. En tiedä mitä kautta olet tutustunut ihmisiin. Mä oon löytänyt sopivaa seuraa netistä ja työpaikalta hyvällä tuurilla.
Tyypillistä Suomessa. Ei hyvä asia aina? Saunotaan sunnuntaina. En viitsi höpöttää enempää. Hyvää yötä.
Normaalia tuo on. Ei huolta.
Jospa kehiteltäisiin tautiluokitus asialle. Luokitellaan, niin saadaan hoitoa. Yhteishoito auttaa.
I don't want to be alone
Kaikki tuntee samoin. Suomalaiset ovat niin tylsiä ja ärsyttäviä. Parin promillen känni korjaa sen kyl. Elikkäs ole yksin koko loppu elämäs, tai ala ryyppäämään kaksi kertaa viikossa. Niin kaikki muutkin suomalaiset tekee.
Samanlaisia tuntemuksia täälläkin. Tunnen itseni yksinäiseksi mutta ihmisten seurakaan ei oikein kiinnosta. Taustalla itselläni vakava sairaus ja en ole työelämässä. Päivät menee kotona makoillessa kun kunto on huono ja liikkuminen vaikeaa. Jotenkin ns. normaalit terveet ihmiset ovat niin kaukana omasta todellisuudesta että tunnen heidän seurassaan itseni vielä ylsinäisemmäksi.
Ihan samalta tuntuu kuin aloittajalla ja monella muulla kommentoijalla, haluaisi tavata muita mutta tuntuu vain että he häiritsevät omaa elämää ja ärsyttävät vaan, siksi valitsen mieluiten yksinäisyyden, ja tossa jutussa vaikuttaa tosi paljon myös se että ajattelee aina häiritsevänsä muita ja kun tulee hyvä hetki itselle, siis positiivinen ja energinen ja sosiaalinen(eikä niitä niin paljon ole), niin ei oikein haluaisi häiritä muita.
Ja tätä kun jatkuu useamman vuotta, huomaa erakoituvansa entistä enemmän.
Pitäisi siis olla oikeestaan todellista asiaa toiselle, ei sitä oikein muuten kehtaa. Vittumainen kierre jos suoraan sanotaan.
enpä tiedä. itseä ei yksinäisyys hirveemmin koskaan häirinnyt, häirinnyt on ystävyyssuhteet jotka lopuksi muodostuu hyväksikäyttösuhteeksi. omasta mielestä ihmiset toisia peilaavia omahyväisiä mulkkuja. peilauksella tarkoitan toisen tarkastelua itseään kohtaan.
Tuohan kuulostaa ihan narsismilta. He peilaavat itseänsä jatkuvasti, eivät edes tiedä keitä ovat, elleivät toiset kerro sitä. Ja hyväksikäyttävät toisia.
Hyvin kirjoitettu "tympääntynyt"!! :)
Jep, mitäpä lisättävää meikäläisellä olisi muiden elämiin, heillä kun tuntuu olevan jatkuvasti viihdettä toistensa kanssa, ja meikäläinen kun ei keksi edes mitään sanottavaa.
Olisi kyllä helvetin hienoa, jos olisi joku jonka kanssa puhua henkeviä aina kun tulee se fiilis, että niin tarvitsee tehdä. On aivan turha yrittää tunkea satunnaisiin porukoihin vain, että saisi olla jonkun kanssa ja puhua asiaa. Sitähän kyllä melkein Suomessa saa turpaansa, jos yrittää tehdä tuttavuutta niihin, jotka jauhavat paskaa oman piirinsä kera.
Jo kouluaikoina kaikilla oli hirveä meno päällä. Piti olla aina jossain ja härvätä jotain. Itse olisin ollut tyytyväinen, jos olisin saanut istua jonkun vieressä ja puhua jostain niin, että se toinenkin olisi ollut oikeasti keskustelussa mukana. Porukat tuntuvat olevan pelkkää pintaa, joille tärkeintä on suorittaa ja tehdä jotain, että kaikki tehtävissä oleva olisi varmasti tehty, ja ottaa samalla jotain helvetin muodikkaita selfieitä, jotta varmaan se oma pärstä paistaa mahdollisimman monessa kuvassa ja ympäristössä. Eletään ns. täysillä ja muututaan mekaanisiksi muodin ja trendien perässä suorittaviksi idiooteiksi, jotka ylpeilevät sillä, että he elävät trendituulien ja markkinamiesten mielten mukaan.