Onko mitään vinkkejä mikä lääke auttaisi todella,todella vaikeaan ahdistukseen.Kokeiltu xanor,Rivatril,opamox ja diapam mutta ei apua kuin hetkeksi.Ulkoilut ym.keinot myös kokeiltu mutta ei apua.Kärsinyt jo vuosia ja olo enemmän kuin epätoivoinen ja rajoittaa elämää todella paljon kun ahdistus päällä 24/7,jopa niin pahana välillä että oksennan ja maha ripulilla,puhumattakaan että silloin kykenee nukkumaan tai tekemään muuta kuin makaamaan tuskissaan.
Lääkitys ahdistukseen
kauheaa
10344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu :( nyt taas pari viikkoa sitten vaihettiin mulla lääkitys ja olo ollu aivan kaamea..illat yleensä suht ok mutta aamut pahoja...oksettaa sydän hakkaa miten sattuu jne. Eli nyt kokeillaan taas eri lääkettä ja katotaan rupeeko tasottumaan. Pikkasen epätoivonen olo että paraneeko tästä koskaan. Ootko kokeillu pitkävaikutteista ssri lääkitystä ollenkaan?
Levozin tehosi mulla parhaiten ahdistukseen
Venlafax toimi mulla. Kaverikin kehuu et toimii. Jos ahdistus on kova, terveellisten elämän tapojen lisäksi kannattaa kokeilla kyllä masennuslääkettäkin.
Kolmea eri masennuslääkettä kokeiltu eli Optipar,Cipralex ja Mirtatsapiini ja iahn pitemmän aikaa mutta mitään apua ei ole ollu niistäkään,myös ketipinor mutta ei siitäkään apua.
Cipralex ei toiminut, pahensi oloa. Lopetin heti 2 viikon kokeilun jälkeen. Hullua oli edes aloittaa!
Kelasin mistä koko ahdistus voi johtua.. jokaisella tietty omat syynsä.
Opettelin ja opettelen elämään rennommin ja ajattelemalla omilla aivoilla enkä toisten (ei tarvitse esittää menetelmällä) . Voin sanoa että olen pärjännyt tällä ajatuksella melko hyvin.
Älä pilaa elämääsi lääkkeillä koska sua ei ole rakennettu lääkkeillä!
Apu löytyy lähempää!
Tuskissa täälläkin maataan, kun lääkkeitä ottaa tarpeeksi sitä nukkuu, eikä tunne tuskaa..
Lääkkeet alkavat vaikuttamaan vasta se muutaman viikon jälkeen. Jos niitä syö vaan sen kaksi viikkoa niin ei varmasti ole vielä kunnolla vaikuttanut. Itsellä meni kuukausi tai kaksi ennen kuin olo tasaantui . Voimia kaikille ahdistuksesta kärsiville !
Oloa huonontavat lääkkeet kannattaa lopettaa. Itse kokeilin aikanaan vissiin kymmeniä lääkkeitä ja sivuvaikutuksia tuli.
Ahdistuksen kanssa on vain elettävä ja odotettava, että kuolema korjaa. Jos muut ahdistuneet saatte apua esimerkiksi psykologeilta ja muilta ammattiauttajilta, niin olette onnekkaita.
Mielekäs toiminta auttaa enemmän kuin lääkkeet. Mikä on kenellekin mielekästä, sitä ei ulkopuolinen voi mennä sanomaan. Minulle on työ ollut se, mikä on auttanut eniten ja kun on mukana työelämässä, on varaa silloin tällöin matkustaa. Valitettavasti on jäätävä vanhuuseläkkeelle, minkä jälkeen aion lopettaa elämäni. Ei tekemistä eikä rahaa matkustaa.
Itse olen 55 vuotias vaihdevuosissa kamppaileva. Itselleni iski ahdistus kun isäni sairastui syöpään. Pelko omasta sairastumisesta otti sellaiset mittasuhteet että luulin tulevani hulluksi. Ruoka ei maistunut ja laihduin pienessä ajassa monta kiloa mikä vahvisti pelkoani että olen itsekin vakavasti sairas. Menin kuitenkin melko heti ihan vain terveyskeskuslääkärille joka oli aivan ihana. Sain masennuslääkkeen ja siihen rinnalle opamax 15 mg. Jo viikossa olo on parempi mutta vielä ainakin tällä hetkellä joudun käyttämään opamax 15 mg kolme kertaa päivässä. Lääkehoito on ainakin omalla kohdallani ollut ihan välttämätön. Mitään pökkyräistä oloa ei ole tullut. Päinvastoin. Osaan lääkkeen avulla ottaa asiat oikeassa mittasuhteessa. Keskusteluterapiaa on myös tarjottu minkä otan ilomielin vastaan. Voimia kaikille ahdistuksesta kärsiville. Älkää pelätkö ottaa lääkehoitoa vastaan. Siitä alkaa matka parempaan huomiseen.
Minulle rauhoittavat tekevät vain epämääräisen pöhnäisen olon, tunne on kaukana miellyttävästä. Myös alkoholi tekee (nykyään) epämiellyttävän sekavan olon jo pienillä määrillä.
Minulla ahdistukseen liittyy epätodellista oloa, paineen tunnetta päässä, kovaa huimausta ja irrallisuuden tunnetta.
Ahdistus alkoi eron jälkeen pikku hiljaa kasvavana. Aamuisin oksettaa ja ahdistaa niin ettei meinaa kasassa pysyä, iltaa kohden helpottaa.
Normaalit asiat pelottavat: vanheneminen, sairaudet, yksin jääminen, taloudellinen pärjääminen, työssä jaksaminen, läheisten menettäminen. Ongelma on vain siinä, että kaikki ajatukset pyörivät noissa murheissa ja niiden mittakaava on suhteeton. Kun kohtaan konkreettisesti jotain noihin liittyvää (vaikkapa näen vanhan, vaikeasti liikkuvan ihmisen), sydän alkaa hakata ja kaikki pyörii. Mieluiten suljen silloin hetkeksi silmät, hengittelen ja odotan että pahin ahdistuskohtaus menee ohi.
Liikun, syön terveellisesti, nukun säännölliset yöunet, meditoin, käyn hieronnassa ja mitä vielä - en enää keksi mitä voisi kokeilla. Neljäs vuosi tätä epätodellista oloa menossa.