Median ja kansan kiinnostus ei yhtä suurella painolla kuin aiemmin kohdistu tuleviin vaaleihin. Tulosta pidetään jo aika lailla selvänä ainakin voittajan osalta. Enemmän on nyt kiinnostusta siihen, mitä vaalin tuloksella tehdään. Paineet ja odotukset kohdentuvat nyt siihen, miten tuleva hallitus aikoo saada Suomen talouden kuntoon. Vastaavasti voi sanoa, että jos tässä kohdin tulee pettymyksiä, tuleva pääministeripuolue on kovilla viimeistään neljän vuoden kuluttua. Yksi oire tästä ajattelutavan muutoksesta on vaatimus siitä, että leikkauslistoista puolueiden pitää esittää konkreettisia malleja jo ennen vaaleja ja toinen se, että hallituksen säästöistä pitää sopia ennen ministerisalkkujen jakoa kuten Lipponen ovelasti teki aiemmin.
Soppaa ovat hämentäneet myös talousoppineet. Elinkeinoelämää lähellä olevat talousviisaat ovat korostaneet rakenteellisten uudistusten, kilpailukyvyn parantamisen ja julkisten menojen supistamisen tärkeyttä. Riippumattomat taloustieteilijät Pertti Haaparanta etunenessä näkevät ennen negatiivisten korkojen ja halvan öljyn aikakautena on suoranainen tilaus elvystykselle. Näin hyvästä tarjouksesta ei pitäisi kieltäytyä, koska se maksaa itse itsensä takaisin korkojen kera.
Auki on vielä tulevan hallituksen linja. Onko se rakenneuudistus ja leikkauspainotteinen vai elvytyspainotteinen. Elvytyksen kannalla puolueista on lähinnä vain vasemmistoliitto, mutta on mahdollista, että myös SDP siirtyy vielä vaalien lähestyessä enemmän tälle kannalle. Kokonaan elvytyksen unohtaisi Kokoomus eikä Kepukaan ole sille erityisemmin lämmennyt. Kepu on kuitenkin tunnetusti hyvin opprtunistinen talouspolitiikassaan, joten hallituksen kokoonpano on tässä kohdin ratkaisevaa. Jos ja kun tullaan muodostamaan junttipunamultahallitus, elvyttäminen voi tulla osaksi tätä, koska yletön palkkamaltti ja työntekijän etuja polkevat rakenneuudistukset voivat olla liikaa demareille ja persuille, kun molemmat pitävät itseään duunarien puolueena. Kepu ei puolestaan lämpene sote- ja kuntauudistuksille siinä mielessä, että niistä saataisiin tarpeellisia säästöjä. Ja Kepukin voi mieluusti elvyttää syrjäkylien kärrypoluille päällysteita ja muuta peräkyläkivaa.
Leikkauslistoissa tehdään todennäköisesti se kaikkein typerin ratkaisu eli leikataan juustohöylällä kaikesta muusta paitsi puolustmeinoista ja maataloustuista. Ensimmäinen on persuille kynnyskysymys ja jälkimmäinen Kepulle. Demarit eivät ole ehkä siinä asemassa, että voisivat esittää mitään kynnyskysymyksiä. Eläkeuudistus lienee ainoa, joka menee läpi muitta mutkitta, kun uudistus ulkoistettiin ammattijärjestöille.
Jos Suomen talous haluttaisiin saada kuntoon, pitäisi tehdä rajuja rakenteellisia uudistuksia. Pitäisi suosia vain liiketaloudellisesti kannattavaa toimintaa ja parantaa sellaisen toimintamahdollisuuksia. Kaikenlaiset yritystuet ja muut kilpailua vääristävät subventiot pitäisi ensimmäisten joukossa unohtaa ja lahdata. Tiedämme että tällainen on poliittisesti mahdotonta erityisesti Kepulle, joten vaihtoehtona on etsiä hitaammin ja vähemmän vaikuttavia keinoja. Siinä sitä sitten onkin kyllä etsimistä.
Sipilää ei käy kateeksi. Hän tulee olemaan tulevana pääministerinä kovan paikan edessä. Siinä olisi silloin terveystilanteen ja kunnon syytä olla hyvä. Perheelle ja yksityiselämälle ei jää mitään aikaa tulevana neljän vuotena, jos tuloksia mielii saada. Huonommaksi kuin edeltäjänsä ei voi kyllä toisaalta mennä. Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen ja Aleksi Stubb ovat kirjoittaneet nimensä Suomen kaikkien aikojen huonompien päämisterien listaan. Stubbia lukuunottamatta nämä ovat livahtaneetkin ulkomaille kätkeäkseen edes pikkasen häpeäänsä. Matti Vanhanen näyttäytyy tässä sakissa ihan kelpo pääministeriltä, vaikka kovin keskitasoa hänkin oli. Jämäköihin Ahoon ja Lipposeen on vielä valovuosien matka. Pahaa pelkään, että Sipilä on lian lepsu mies pitämään hallituksensa kurissa ja herran nuhteessa.
Soppaa ovat hämentäneet myös talousoppineet. Elinkeinoelämää lähellä olevat talousviisaat ovat korostaneet rakenteellisten uudistusten, kilpailukyvyn parantamisen ja julkisten menojen supistamisen tärkeyttä. Riippumattomat taloustieteilijät Pertti Haaparanta etunenessä näkevät ennen negatiivisten korkojen ja halvan öljyn aikakautena on suoranainen tilaus elvystykselle. Näin hyvästä tarjouksesta ei pitäisi kieltäytyä, koska se maksaa itse itsensä takaisin korkojen kera.
Auki on vielä tulevan hallituksen linja. Onko se rakenneuudistus ja leikkauspainotteinen vai elvytyspainotteinen. Elvytyksen kannalla puolueista on lähinnä vain vasemmistoliitto, mutta on mahdollista, että myös SDP siirtyy vielä vaalien lähestyessä enemmän tälle kannalle. Kokonaan elvytyksen unohtaisi Kokoomus eikä Kepukaan ole sille erityisemmin lämmennyt. Kepu on kuitenkin tunnetusti hyvin opprtunistinen talouspolitiikassaan, joten hallituksen kokoonpano on tässä kohdin ratkaisevaa. Jos ja kun tullaan muodostamaan junttipunamultahallitus, elvyttäminen voi tulla osaksi tätä, koska yletön palkkamaltti ja työntekijän etuja polkevat rakenneuudistukset voivat olla liikaa demareille ja persuille, kun molemmat pitävät itseään duunarien puolueena. Kepu ei puolestaan lämpene sote- ja kuntauudistuksille siinä mielessä, että niistä saataisiin tarpeellisia säästöjä. Ja Kepukin voi mieluusti elvyttää syrjäkylien kärrypoluille päällysteita ja muuta peräkyläkivaa.
Leikkauslistoissa tehdään todennäköisesti se kaikkein typerin ratkaisu eli leikataan juustohöylällä kaikesta muusta paitsi puolustmeinoista ja maataloustuista. Ensimmäinen on persuille kynnyskysymys ja jälkimmäinen Kepulle. Demarit eivät ole ehkä siinä asemassa, että voisivat esittää mitään kynnyskysymyksiä. Eläkeuudistus lienee ainoa, joka menee läpi muitta mutkitta, kun uudistus ulkoistettiin ammattijärjestöille.
Jos Suomen talous haluttaisiin saada kuntoon, pitäisi tehdä rajuja rakenteellisia uudistuksia. Pitäisi suosia vain liiketaloudellisesti kannattavaa toimintaa ja parantaa sellaisen toimintamahdollisuuksia. Kaikenlaiset yritystuet ja muut kilpailua vääristävät subventiot pitäisi ensimmäisten joukossa unohtaa ja lahdata. Tiedämme että tällainen on poliittisesti mahdotonta erityisesti Kepulle, joten vaihtoehtona on etsiä hitaammin ja vähemmän vaikuttavia keinoja. Siinä sitä sitten onkin kyllä etsimistä.
Sipilää ei käy kateeksi. Hän tulee olemaan tulevana pääministerinä kovan paikan edessä. Siinä olisi silloin terveystilanteen ja kunnon syytä olla hyvä. Perheelle ja yksityiselämälle ei jää mitään aikaa tulevana neljän vuotena, jos tuloksia mielii saada. Huonommaksi kuin edeltäjänsä ei voi kyllä toisaalta mennä. Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen ja Aleksi Stubb ovat kirjoittaneet nimensä Suomen kaikkien aikojen huonompien päämisterien listaan. Stubbia lukuunottamatta nämä ovat livahtaneetkin ulkomaille kätkeäkseen edes pikkasen häpeäänsä. Matti Vanhanen näyttäytyy tässä sakissa ihan kelpo pääministeriltä, vaikka kovin keskitasoa hänkin oli. Jämäköihin Ahoon ja Lipposeen on vielä valovuosien matka. Pahaa pelkään, että Sipilä on lian lepsu mies pitämään hallituksensa kurissa ja herran nuhteessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
www.takku.net
Mikä viha noita yritystukia vastaan on?
Itseasiassa ne on vä'lttämättömiä nykyisessä rahoitusmaailmassa.
Tuet käyvät pakille omarahoitusosuutena yrityksen perustmisen rahoiutuksessa.
Jos nuo tuet poistetaan poistuu myös pankkien raha aloittavilta yrityksiltä. Uusien yrityten perustaminen loppuu lähes täysin. Sitä Suomi Ei Kestä.
Harvalla yrittäjäksi ryhtyvä'llä on kasassa omaa rahaa omarahoitusvaatimuksen täyttämiseksi.
Kyllä Stubb ulkomaanasiat hoitaa hienosti. Kansainvälisyyttä Suomi kaipaa.
"Median ja kansan kiinnostus ei yhtä suurella painolla kuin aiemmin kohdistu tuleviin vaaleihin. Tulosta pidetään jo aika lailla selvänä ainakin voittajan osalta."
Media ja kansa ovat yhtä tyrmistyneitä vaalien mahdollisesta lopputuloksesta. Kyllä se vetää hiljaiseksi, jos keskusta voittaa vaalit.
Edellinen kepuhallitus ja sen "saavutukset" on vielä kansan tuoreessa muistissa. Ehkä järkyttävimpinä "saavutuksina" mainittakoon kepun korruptio, valehtelu, vähättely, taitamattomuus, elvytykset, jättivelka, jne.
Kepuhallituksen jälkeenkin on kepu "kunnostautunut" muun muassa laittomilla rahankeräyksillä, yrityksellä maksattaa kepulien lomamatkat veronmaksajilla, jne. Jos kepu pääsee hallitukseen, niin talouden kehitykselle voidaan heittää hyvästit. Taito ei riittänyt viimeksi, eikä se nytkään riitä.