Pelkään pimeää

Sinulla taitaa olla yhtä vilkas mielikuvitus kuin minulla nuorempana. Olen itse 30v nainen ja minulla oli myös samalta kuulostavia pelkoja ennen. Vieläkin usein jos herään kesken yön ja nousen sängystä, niin hypähdän pois kun pelkään että joku nappaa jalasta kun nousen. Pimeys ja yksin oleminen isossa kodissa pelottaa välillä myös varsinkin pimeällä. Onko sängyn alustasi tyhjä? Auttaisiko ainakin tähän ongelmaan se, että laitat jotain tavaroita sängyn alle. Tietäisit että siellä on nyt tavaroita eikä möröt mahdu sinne. Hanki pieni yövalo rauhoittamaan. Parhaiten auttaisi jos kysyisit pääsisitkö jollekkin terapeutille tai psykologille juttelemaan ja voisit sitä kautta oppia hallitsemaan pelkojasi. Olethan vanhemmillesi kertonut kuinka kovana pelon koet?

Olet juuri sen ikäinen milloin nuo pelot tulevat nuorelle, voin vakuuttaa. Itsellänikin alkoi samanlaiset pelot kotona aikoinaan kun jäin yksin joksikin aikaa aina päivästä. Vaatekomero oli mulla se pelon paikka mikä hirvitti minua, sekin oli pimeä ja siellä pursui rojuja joka hyllyllä, se oli siis sen ajan iso komero joka olisi käynyt pienestä huoneesta. Joka kerta kun minun piti mennä komeron ohi ja sen ovi(tietenkin)oli raollaan koska muistaakseni se piru ei pysynyt kiinni! Tietenkin! Ja sieltä näkyvä pimeä pelotti mua aivan hirveesti! Itketti, pelotti, ja enkä uskaltanut kertoa vanhemmille koska tämä pelko aina tuntui vanhempien ja siskon tultua kotiin ihan naurettavilta. Sinulla on varmasti sama juttu.

Mutta voin vakuuttaa että nämä pimeän pelot ja "sängyn aliset" möröt on aivan normaali reaktio ihmisillä koska ihminen luonnostaan pelkää silloin kun on itse valossa ja vierellä on pimeitä paikkoja, koska vielä silloin kun ihmiset joutuivat saalistamaan luonnossa petoeläimiä niin pedot juuri kätkeytyivät pimeään, ja pimeästä ne myös hyökkäsivät aina ihmisten kimppuun.

Tämä pimeän pelko on siis sun geeneissäsi kuten aivan kaikilla meillä ihmisillä, voisi sanoa että jos sulla ei olisi tätä pelkoa niin et olisi silloin ihan normaali.

Nyt olet.

Ja minäkin pelkäsin "sängyn alla olevaa mörköä", juuri sitä sellaista joka vetää minut raukan ;-) sinne mukaansa ja syö ja kiduttaa ja ties tekee mitä vaan!

Nykyisin mulla ei ole oikeastaan mitään pelkoja, muuta kuin se että tulisi invalidius, työkyvyttömyys ja jäisi rahattomaksi tms, eikä kukaan mua auttaisi. Ja se jännä juttu että olen alkanut rakastamaan pimeää. Minusta on ihanaa olla pimeän kämpän hämärässä ja kuunnella radiosta hyvää ohjelmaa taikka kuunnella hyvää musaa taikka somettaessa keskellä yötä aamuyön tunteina, kun kaikki on hiljentynyt, silloin on hyvä olla pimeän hämärässä. Usko Jumalaan vei minulta kuoleman ja luultavasti tuon pimeän pelonkin joskus aikoinaan. Kun aikani koittaa, olen valmis lähtemään. Mutta sinulla rakas lapsi on vielä koko elämäsi edessäsi, ja uskon että pääset varmasti irti pelostasi kuten me kaikki yleensä pimeän pelosta pääsemme. Tähän auttaa varmasti se kun ymmärrät pimeän pelon, tai siis sen että jos joku sieltä pimeästä hyökkää ja tappaa, olevan myös eläimille ihan luontaista.

Ei ole mörköjä, möröt ovat demoneita. Joka kerta kun ihminen tekee syntiä häneen tulee sisään demoni. demoni syö ihmisen sisältä osittain elävältä ja aiheuttaa sairauksia. Olet perivä Taivaan jos uskot. Jumala uhrasi oman Poikansa sinun vuoksesi. Olet näkevä Jumalan jos uskot (ja usko syntyy kuulemisesta (Raamatun kuuleminen) kirje roomalaisille 10:17))

12-vuotias ei osaa käyttää vielä hyperventilointi-sanaa ja aloittajan tekstityyli on muutenkin vanhemman ihmisen tekstiä.

raakas lapssi. äälä pelkkä..yön timo soini pittää meistä kakkista huolin.

Minusta sysipimeys on turvallista ja haastavaa. Kuitenkin pimeässä pitää olla vahva ja valpas. Pimeys ulkona liikuttaessa teroittaa aistit reaktiovalmiuteen.