niin, että päätän olla loppuelämäni yksin ja lakkaan ikävöimästä. Se alkaa tuntua parhaimmalta vaihtoehdolta monivuotisen sotkun jälkeen. Kun väsymispiste on saavutettu ei silloin riitä energiaa minkäänlaiseen suhteeseen. On pakko tehdä sen minkä jaksaa eli pitää itsestään huolta. Mielistelystä en pidä lainkaan. Tiedän missä olen hyvä ja en kaipaa turhaa lässytystä.
Aika pian voi käydä
eläväkuollutpian
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä mökötä.
Täsmälleen samassa tilanteessa muuten, mutta eläväksi kuolleeksi en aio ruveta. Annan positiivisen energiani tulla ulos niiden ihmisten kanssa jotka kohtaan, olivat he keitä tahansa. Tälläkin tavalla maailmaa voi saada paremmaksi ja omaa mieltä paremmaksi, vaikka kukaan ei osaisikaan olla kanssasi pidemmin.