Olen monesti haaveillut hankkivani pari maine coon kissaa. Noita kauniita kuvia katsellessa ei varmaan monelle tule mieleen miten paljon työtä tuo kissan turkki mahdollisesti vaatii. Kissa on pestävä ymmärtääkseni ainakin kerran kuussa ja varmaan kammattava päivittäin. Tuo turkin pesu vie kuulemma jopa tunnin ja pesussa on käytettävä rasvaa poistavaa pesuainetta, raakaa Fairyä jossakin suositeltiin.
Nyt tässä miettii, että piisaako "paukut" kahden coonin turkin hoitamiseen, vai olisiko parempi hankkia helpompi hoitoinen "maatiainen" jonka turkin hoito ei ole yhtä vaativa. Kun eläimen hannkkii, niin siitä on kuitenkin pidettävä hyvää huolta.
Onko muuten Ragdollin ja Norjan metsäkissan turkinhoito yhtä vaativa mitä Maine Coonin on? Yhtään noista kissoista en ole luonnossa nähnyt, mutta taisivat kaikki kuulua puolipitkäkarvaisiin kissoihin.
Nyt tässä miettii, että piisaako "paukut" kahden coonin turkin hoitamiseen, vai olisiko parempi hankkia helpompi hoitoinen "maatiainen" jonka turkin hoito ei ole yhtä vaativa. Kun eläimen hannkkii, niin siitä on kuitenkin pidettävä hyvää huolta.
Onko muuten Ragdollin ja Norjan metsäkissan turkinhoito yhtä vaativa mitä Maine Coonin on? Yhtään noista kissoista en ole luonnossa nähnyt, mutta taisivat kaikki kuulua puolipitkäkarvaisiin kissoihin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Maine coonin ottaminen on harrastus. Jonkun turkkia kammataan joka päivä, jonkun kerran viikossa. Kaikkia ei tarvitse myöskään pestä joka kuukausi, yleensä kastroidut ei niin rasvoitu Todellakin hajusteeton Fairy on hyvä. Pesukin on oma lajinsa eri yksilöillä, toiset jähmettyy ja toiset... no, ei jähmety.
Kissasta ei tiedä pentuna miten vaativan turkin se saa. Minulla on useita cooneja ja yksi on erittäin vaativa ja toinen erittäin helppo, vaikka on paksu turkki. Muut siitä väliltä.
Aikuisen jos ottaa, saa yleensä jo tietää turkin hoitamisen vaatimukset. Kissoja palautuu jonkin verran kasvattajille aikuisina erilaisista syistä (allergia, avioerot, kuolemantapaukset).
Cooni on yleensä leppoisa kissa, joka sopeutuu uuteen kotiin.
Tärkeää tässä kissassa on myös se, ettei sitä päästetä vapaana ulos, vaan ulkoilu tapahtuu tarhassa tai valjaissa.
Täällä asustelee 2 norjalaista metsäkissaa, eikä turkkia todellakaan tarvitse pestä juuri ikinä (ellei kissa tahri itseään likaan tai ole "housut" ripulissa tms. poikkeavaa) eri juttu on jos haluat viedä kissasi näyttelyyn, siinä saa sitten pestä ja puunata:)
Harjaus viikottain riittää, karvanlähtöaikaan tiuhemmin. Nuo ainakin harjaamisesta nauttivat, kehräävät kuin mitkä! On hyvä totuttaa kissa heti pennusta kaikenlaiseen käsittelyyn (turkin- kynsien- ja hampaiden hoito, lääkkeen anto (madotus) jne.) niin se sujuu sitten isona leikiten.
Täytyy kyllä sanoa etteivät kaikki kissat välttämättä totu tuohon kysienleikkuuseen oikein kunnolla vaikka siihen totuttaakin. Sekin on joskus vähän luonne kysymys. Mutta helpompaa se on kun nuorena jo opettaa nuo asiat. Ja jos haluaa kävelyttää valjaissa, niin se kanssa. Jos kissan totuttaa valjaisiin nuorena, niin se aika nopeasti oppiin pysymään paikoillaan kun ne valjaat laittaa. Ja sama kantokopan kanssa. Kun nuorena sen kissan siihe totuttaa, niin tulee vähemmän drmatiikkaa.
Sun oikeasti kannattaa pyytää kasvattajilta käyntiä kissalassa.
Turkin hoito kuuluu rodun omaan piirteeseen jo varhain, jos pestään, niin pestään jo pienestä asti. JA jos on näyttelykissa, niin föönaus kuuluu ohjelmaan, oli sitten cooni tai norski tai ragdoll.
Kynsien leikkuu on kissojen hoidossa pienin ongelma. Turkin hoito on oma ongelmansa, kaikki ei pidä pesusta, vaikka ovat joutuneet pienestä asti tottumaan. Joidenkin mielestä harjaus/kampaus nyppii karvoja ikävästi.
Onko kellään Mane Coonia ulkokissana eli puolivillinä lemmikkinä? Osaavatko vielä pyytää hiiriä ja miten hyvin selviävät?
Mulla on ulkokisuna. Hyvin osaa kotiin tulla. Pyytää kyllä hiiriä, tappaa ja leikkii niiden kanssa, ei syö niitä. on hieman kankeampi kuin meidän maatiainen, lintuja ei saa vaikka yrittää.