Olen 17 v poika ja minulla on masennus. Lukio stressaa paljon ja on rankkaa, mutta uskon että kuitenkin pääsen sen läpi. Suurin ongelmani tällä hetkellä on se että olen tosi yksinäinen. Kavereita on vain muutama ja nekin elävät omaa elämää ja ovat omien kaverien kanssa, joten en näe heitä kovinkaan paljon. Olen myös tosi ujo ja ehkä hieman lapsellinen ja kenties vähän jälkeenjäänytkin joten muille puhuminen on vaikeaa. Käyn joka perjantai akvaariolla eli seurakunnan nuorisotilassa täällä Salossa, muttaen tee yleensä muuta kuin istun siellä hiljaa. Joskus joku tulee juttelemaan, mikä on tosi kivaa, mutta koska se puhuminen on minulle vaikeaa, keskustelu ei yleensä kestä kovin kauan enkä osaa itsekään aloittaa keskustelua koska olen niin ujo. Se vaatisi toiselta paljon kärsivällisyyttä jos haluaa ystävystyä minuun. (Ja ystäviähän minä tässä juuri haluan). Joitakin kavereita minulla on joskus kyllä ollut siellä, mutta hiljaisuuteni ja epäaktiivisuuteni takia en heillekään puhu enää kovin paljon, enkä ole edes varma ovatko he enää ystäviäni.
On minulla paljon muitakin ongelmia ja tuntuu että minulla ei ole mitään syytä elää, mutta tämän ongelman haluaisin ensin ratkaista.
Mitä minun pitäisi tehdä?
On minulla paljon muitakin ongelmia ja tuntuu että minulla ei ole mitään syytä elää, mutta tämän ongelman haluaisin ensin ratkaista.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yritä vaan pysyä kiinni kavereissa,vaikka tuntuu vaikealta
Voisitko tilata ajan lääkäriltä,olisi mitä odottaa tai esim.kriisikeskukseen?Mulla on sama tilanne,oon jo 40 vuotta
Käyn nupolla (nuorisopsykiatrian poliklinikalla) noin viikottain
Samaa mieltä, helpommin sanottu kuin tehty mutta yritä päästä ujouden yli. Ihminen tarvitsee toista ihmistä ja vaikka osa ihmisistä on kusipäitä niin joukosta löytyy myös ihan ok tyyppejäkin ja sellaisiakin jotka eivät tuijota vaan omaa napaa.
Hei, yksinäinen 52! Sinulla on todella vaativaa vain koulussakin.
Te tämänpäivän nuoret olette niin tietoisia koko maailman ongelmistä.
Teidän on seurattava sekä kotimaan, että EU:n ,että naapurimaan siirtoja...
Se vie energiaa. Älä ihmeessä vähättele itseäsi pitäen itseäsi "jälkeenjääneenäkin"!
Ujous ei ole myöskään sairaus. Se on paljon miellyttävämpää kuin rääväsuisuus!
Ala kunnioittamalla itseäsi! Antamalla itsellesi mahdollisuus kuin ystävällesi!
Koita nähdä vahvat puolesi, kykysi, kiinnostuksien aiheesi, mistä pidät itsessäsi.
Ne kielteiset piirteet kuihtuvat pois, kun et kiinnitä niihin huomiota. Älä "ruoki" niitä!
Miten on ulkoilusi kanssa? Istutko vain koulussa ja kotona ja kavereittesi kanssa?
Harrastamalla yhdessä jotain pallopeliä, liikuntaa, tai yksinäsi hölkäten kuntoradalla
saat sekä kehosi oman parantavan, rakentavan systeemin ja mielesi aktiiviseksi.
Salo on ihastuttava, puhdas paikka, josta löydät aivan ilmaista liikunnan mahdollisuuksia.
Ota vaikka joku kevyt kumi-väline taskuusi, jonka avulla voit pysähtyä voima-jumppaan
samalla kun nautit mielipaikastasi. Niitä on monenlaista mallia markkinalla.
Kevät valoisine aikoineen ja uusine mahdollisuuksineen on alkanut.
Älä päästä sitä "livahtamaan, vaan ota sitä kädestä" ja vauhdittamaan itseäsi!
Onnea kouluun ja kuntolenkille:)
Liikunta saattaisi auttaa, en vain ole saanut aikaiseksi oikein liikkua. Jousiammuntaa tapasin harrastaa, mutta ei sitäkään ole tullut tehtyä muutamaan kuukauteen
Saat tuossa vastauksen "rahasi" nimimerkiltä: hankkia uskova vaimo!
Voi hyvänen aika! Parhaassa tapauksessa saat ilmaisen taloudenhoitajan!
Kasvatte eroon ja saatte rasitteeksi lapsia, jotka kärsivät epäharmoniasta perheessä.
Opettele ensin tuntemaan itsesi, mitä mieltä olet asioista, mihin haluat investoida elämäsi!
Avioliitto ja sen tuomat vastuut ovat raskaita; kanna ensin vastuut omasta elämästäsi!
Kukaan ei eroa helpolla, kun huomaa valinneensa väärin ja ero tuo aina ekonomisia vaikeuksia. Lapset sitten kulkevat pakettina uusissa perheyhdistelmissä.
Olet saanut elämäsi lahjaksi ja oikeuden käyttää se viisaaksi katsomallasi tavalla!
Kummalla "päällä" 17:ta vuotias ajattelee? Harvemmin "yläpäällä"...
Ole järkevä ja vastuullinen:)
Hyvä, että sulla on tuo nupo. Ja käy niissä tilaisuuksissa, vaikka et puhuisi mitään. Mulla oli sama ongelma ja on vieläkin, että en puhu mitään. Siitä ei kannata ottaa paineita. Kävin yhdessä uskonnollisesssa yhteisössä ja en puhunut koskaan oikein mitään ja asia vaivasi, ei vaan juttu lähtenyt..psykoterapeuttini kehotti minua, kun seuraavan kerran menen yhteisöön kysymyään, että "mitä ajattelette siitä, jos/kun en puhu mitään"? Ja niin menin ja sanoin pöydässä jossa oli paljon ihmisiä, että "mitä ajattelette siitä, kun minä en oikein puhu", niin sieltä tuli kommenttia, että "ei täällä kaikki muutkaan puhu". Minusta se oli kiva juttu. Oli hyväksyttyä olla puhumatta. Minut hyväksyttiin yhteisöön, sellaisena kun olen, se oli helpottavaa:)
Gooklaile Alkuajatus ja opi kuuntelemaan itseäsi. Olet enemmän kuin uskot, mutta hämmentynyt. Löydä syyt, homma korjaantuu.
Voit vaikka ladata sieltä maksutta yhden sähkökirjan.
Kokeile vesijumppaa!! Fazerin sininen suklaa auttaa moneen vaivaan...
Kiitos hienoista vastauksista. Tänään olen taas täällä akvaariossa ja hyvin mukavaa on ollut. Jotkin kaveritkin puhuivat minulle taas pitkästä aikaa :) nyt mietin pitäisikö mennä mukaan nuortenleirille, siis seurakunnan järjestämälle viikonloppuleirille (johon tulee samaa porukkaa kuin täällä akvaariossa)
No ehdottomasti pitäis. Kaikki tuollainen ryhmässä tekeminen on paitsi kivaa, niin myös hyödyllistä. Samalla voit joko vahvistaa suhteitasi kavereihisi (jos he ovat siellä) tai tutustua uusiin mukaviin tyyppeihin. Ihan ehdottomasti suosittelen, että menet tuollaiselle retkelle!
Ilmottauduin sinne. Alkaa tuntua jo vähän paremmalta :)