Aina välillä saa lukea, kuinka joku isä tai äiti valittaa, kuinka omaa lasta on kiusattu koulussa jo kahdeksan vuotta tai jotain vastaavaa. Mää vaan kysyn, miksi vaaditte tai edes annatte lapsenne mennä tuollaiseen tilanteeseen, varsinkin jos hän selvästi kärsii siitä? Meidän maassa ei ole koulupakkoa vaan vain oppivelvollisuus, ja sen voi hoitaa kyllä muutenkin kuin menemällä kärsimään kiusaajien keskelle. Ei kai siellä edes pysty keskittymään koko opiskeluun, jos on vatsa ahdistuksesta lapsipoloisella sekaisin. Minusta tämä on todella kummallista. Omalle lapselleni olen sanonut, että jos häntä alettaisiin kiusata niin, ettei sitä saataisi loppumaan, niin hänen ei tarvisi sellaiseen kouluun mennä. Ei ole sen arvoista todellakaan. Jos lapseni kärsisi koulussaan, se ei olisi hänen arvoisensa koulu.
Toki tilanne on ihan vinksallaan, jos kiusattu on se jonka täytyy poistua paikalta eikä kiusaajille vedetä rajoja. Mutta tärkeintä on kuitenkin kiusatun lapsen hyvinvointi ja jos koulu ei hoida omaa osaansa, niin isän ja/tai äidin on itse kannettava vastuu lapsensa hyvinvoinnista.
Toki tilanne on ihan vinksallaan, jos kiusattu on se jonka täytyy poistua paikalta eikä kiusaajille vedetä rajoja. Mutta tärkeintä on kuitenkin kiusatun lapsen hyvinvointi ja jos koulu ei hoida omaa osaansa, niin isän ja/tai äidin on itse kannettava vastuu lapsensa hyvinvoinnista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kumpi on pahempi: että pieni, keskenkasvuinen ihmislapsi vuosien ajan kärsii, on joskus ruumiillisestikin pahoinpideltynä, elää elämäänsä masennuksessa ja ahdistuksessa mikä ei tosiaankaan lapselle kuuluisi, syö masennuslääkkeitä ja kärsii niiden sivuvaikutuksista ja tekee lopulta ehkä itsemurhan tai äärimmillään tappaa ensin muita oppilaita ja sitten itsensä? Vai se että hän opettelee perustaidot esim. kotonaan ja oppii ne ilman koululaitosta.
Mitä virkaa on koululla, joka ei opeta lapsille niitä tärkeimpiä asioita? Ja mitä me aikuiset enää koulunpenkistä edes muistetaan? Kuinka moni käyttää alekkainlaskuja säännöllisesti? Itse en ainakaan sieltä koulunpenkiltä muista juurikaan mitään, vaan tietoni ovat peräisin elämästä yleensä, mistä nyt yleistietoa saadaan. Paljonhan sitä oppii joka päivä telkusta, sanomalehdistä, netistä, keskusteluista ihmisten kanssa. Pääasiassa peruskoulu on lapsille ja nuorille hengailupaikka ja ajanvietepaikka. Kavereiden kanssa olemisen ja yhä useammin pahantekemisen ja suoranaisen nuorisorikollisuuden paikka, maamme akkamaisen lainsäädännön myötä, jota myötä ei enää aikuiset ihmiset pärjää pienille lapsillekaan.