Eli siis oon 15 vuotias ja minulla on epätyypillinen bulimia. Oksentelu on jatkunnut 5kk ja olen kertonut koulun kuraattorille ja hän laittoi minut tänään terveydenhoitajalle. Terveydenhoitaja sanoi että antaaa minulle vklp aikaa kertoa vanhemmille (he eivät tiedä) ja sitten maanantaina käyn siellä uudelleen ja kerron kerroinko vanhemmille vai en ja millaista hoitoa nyt olisi tarjolla. Mutta ISO ongelma on se että en missään nimessä halua kertoa vanhemmille. Aloin itkemään terveydenhoitajalla, koska se on minulle hyvin vaikea paikka sanoa vanhemmille sitä. En missään nimessä halua kertoa vanhemmille! Kuinka saisin terveydenhoitajan vakuuteltua että ei saa kertoa vanhemmille? Koska pystyisin olla oksentelematta. Ja jos vaihtoehtona on vanhemmille kertominen tai lopettaminen niin mieluummin lopetan! Kun vielä pystyn siihen. Muttta terkkari painotti sitä että hoito olisi parempi jos vanhemmat olisi mukana. Minä ja vanhempani ei koskaan puhuta mitään ja ei olla avoimia toisillemme, siksi pelkään heidän reaktiota ja käyttäytymistä. Mutta apua oikeesti, pelottaa niin paljon, kuinka voisin vakuuttaa terkkarin ettei aa kertoa vanhemmille. Ja 2) jos nyt kävisi niin et tei hän suostu olla kertomatta niin kuinka asian voi sanoa vanhemmille niin ettei he saa sydänkohtausta tai ala huutamaan minulle tai itkemään?
Tarvitsen apua ja neuvoja kipeästi!
Bulimikko
263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiiän, oon myöhässä, mutta haluun sanoa, että älä pelkää.
Hei, mulla oli ihan sama tilanne vanhempien kanssa. Olen saman ikäinen, nyt parantunut, mutta mulla on vielä paljon patoutuneita kokemuksia/ajatuksia liittyen tähän. Jos haluut puhua vanhempien tilanteesta/tunteista tai muusta , niin voin vaikka kikata, jos nyt näät tämän viestin enää.
Vastaan hyvin pitkän ajan päästä tähän ja olen aika varma ettet enää nää tätä mutta jos satut näkemään niin laitatko kikkisi tähän, vaikkei enää olekaan hätää että he kertoisi mutta vertaistuki olisi tarpeen.