Omistan tämän kaikille tänään syntymäpäiväänsä

Täällä et ole yksin

:,(

Pää pystyyn siellä jossain.
Vaikka emme tunnekaan toisiamme, minulla on sympatia kaikkia yksinäisiä kohtaan.
Syy tähän on se että tulin itse syrjityksi koulumaailmassa ja ymmärrän miltä nämä asiat tuntuvat.
Olen siis entinen koulukiusaamisen uhri, joka vietti koko varhaisnuoruutensa yksin. Sinä (ja varmasti moni muu) saattavat ajatella että kokemani oli kauheaa ja epäinhimillistä, ja myönnänhän minä että olin muutaman vuoden masentunut ja podin huonoa itsetuntoa (söin masennuslääkkeitäkin lyhyen ajanjakson).
Minulla on hyviä uutisia niille jotka kieriskelevät itsesäälissä tällä hetkellä. Yksinäisyys ei nimittäin aina kestä koko elinikää. Minulle kävi siten, että en enää kestänyt silloista elämääni. Aloin etsiä aktiivisesti pakotietä ja yllättäen se löytyi. Elämääni tuli uusia ihmisiä kuin tyhjästä ja aloin käydä tapahtumissa, ulkona syömässä jne. Ihminen voi muuttaa 80% elämästään jos hän tahtoo sitä riittävästi. Minä en ole sen parempi ihminen kuin kukaan muukaan, joten uskon että suurin osa palstan yksinäisistä saa halutessaan aikaan elämänmuutoksen. Jos se tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta, et vain ole valmis siihen vielä. Ihminen on silti sosiaalinen eläin ja lopulta yksinäisyyden on tultava loppuun. Se tahto löytyy kyllä ajan mittaan tai sitten sosiaalisen ympäristön muutos tuo lähettyville sellaisia ihmisiä jotka haluavat auttaa. Olen nähnyt sellaistakin tapahtuvan, vaikka ei se taida kovin yleistä kyllä olla. Huonoin vaihtoehto on se että tekee masennuksen seurauksena itsemurhan, mutta silloinkin yksinäisyys (tunteena) loppuu. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse mennä niin pitkälle. Pointti tässä olikin, että kärsimys ei kestä ikuisesti, eli pitää vaan jaksaa odottaa.

Tässä sydän

♥

Vastanneille ja hyvää pääsiäistä