Veli ja vaimonsa mainitsivat "tahdoista" päivää ennen edunjättäjän kuolemaa. Paikalla oli kaksi muuta henkilöä.
Perunkirjoituksen aloitustilaisuudessa veli mainitsi, ettei hänen tiedossaan ole mitään tahtoja. Myös papereita ja koruja on edelleen "kateissa" useiden tuhansien edestä. Perunkirjoituksen aloituksen veli järjesti nopeasti ja pyrki mitätöimään kultakorujen arvoa.
Pankin juristi haluaa vain kirjata perilliset ja omaisuuden, mutta ei puuttuvaa omaisuutta saataviin. Hän on ehdottanut, että kultakorut ym. epäselvät käsitellään perillisten kesken perinnönjaon yhteydessä myöhemmin.
En halua oikeudenkäyntiä ja todistustaakka on muilla sisaruksilla.
Perunkirjoituksen aloitustilaisuudessa veli mainitsi, ettei hänen tiedossaan ole mitään tahtoja. Myös papereita ja koruja on edelleen "kateissa" useiden tuhansien edestä. Perunkirjoituksen aloituksen veli järjesti nopeasti ja pyrki mitätöimään kultakorujen arvoa.
Pankin juristi haluaa vain kirjata perilliset ja omaisuuden, mutta ei puuttuvaa omaisuutta saataviin. Hän on ehdottanut, että kultakorut ym. epäselvät käsitellään perillisten kesken perinnönjaon yhteydessä myöhemmin.
En halua oikeudenkäyntiä ja todistustaakka on muilla sisaruksilla.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Pankin juristi on toiminut oikein. Hänellä ei ole oikeutta lähteä selvittelemään riitaista juttua, vaan ainoastaan hoitaa perunkirjoitus.
VÄÄRIN TOIMITTU. Tekipä perunkirjan kuka tahansa, sen on oltava totuuden mukainen. Kateissa olevat arvoesineet, kuten arvotaulut, kalliimmat korut, taide-esineet ym. kirjataan perunkirjaan kohtaan SAAMISET tai syyllistytään OMAISUUDEN KÄTKEMISEEN.
Rikosilmoituksen tekee joku perillisistä tai kaikki yhdessä. Tutkinta on poliisiasia.
Kateissa olevat "tahdot" on hankalampi kysymys. Kyseessä ei ilmeisesti ole testamentti, vaan vainajan suullisesti ja/tai kirjallisesti ilmaistu tahto ilman testamentin muotomääräyksiä.
Oikein_toimittu vastasi ihan oikein. Perunkirjoituksen laativien uskottujen miesten tehtävänä on kirjata vainajan (ja jos hän oli naimisissa) lesken varat ja velat ja arvioida omaisuus. Heille ei kuulu perillisten välisten riitojen setviminen, vaan he saavat lähtökohtaisesti luottaa pesän ilmoittajan antamiin tietoihin. Jos joku pesän osakkaista epäilee, että pesän ilmoittaja salaa tai vääristelee antamiaan tietoja, oikea asiain laita on erikseen selvitettävä. Uskottujen miesten on tuollainen asia noteerattava vain, jos on ilmeistä, että pesään kuuluu muutakin perikirjaan kirjattavaa kuin mitä heille on (valaehtoisesti) ilmoitettu.
En ihan heti käsitä, mitä ap tarkoittaa "tahdoilla"? Testamenttiako? Vai vapaamuotoisesti ilmaistua tahtoa? Sillähän on vain moraalista mutta ei juridista merkitystä.
Ko. arvoesineitä on kateissa, sitä osakkaat eivät ole kiistäneet. Kyse on siitä, kuuluuko ne kirjata perunkirjaan.
Tarkennus: Tässä tapauksessa kukaan perillisistä ei varsinaisesti ole pesän ilmoittaja. Ilmoittajia ovat sisarukset kaikki yhdessä. Vainaja ei myöskään valtuuttanut ketään hoitamaan asioitaan. Veli ja vaimonsa vaan kaappasivat paperit ja korulippaat, kun heillä oli siihen tilaisuus (=asunnon ainoa vara-avain).
Ettehän te saa sitä perunkirjoitusta tehtyä, jos ette pysty valitsemaan keskuudestanne pesän ilmoittajaa! Ei perukirjoja niin tehdä, että koko porukka toimii pesän ilmoittajana. Pesän ilmoittajia on siis 1 kpl ja uskottuja miehiä 2 kpl. Näin määrää laki. Sen nimi on perintökaari (jos ei ollut tuttu).
Ja todellakaan uskotut miehet eivät lähde selvittämään, missä jotkin kadonneet omaisuudet ovat tai mitä perittävä oli mahdollisesti tarkoittanut. Uskotut miehet kirjaavat perukirjaan sen, mitä pesän ilmoittaja ilmoittaa.
Hauskoja muuten nuo käyttämäsi termit "tahdot" ja "todistustaakka". Mitähän mahdoit tosiaan niillä tarkoittaa?
Selvästi hauskan amiksen tai muun melkein sisälukutaitoisen aivopieruja. Jos opettelisit ensin lukemaan ja ryhtyisit vasta sitten neuvomaan.
Tänne ei ehkä kannattaisi kirjoitella, jos ei kykene argumentoimaan.
Pesän ilmoittaja tosiaan ilmoittaa pesän omaisuuden valan velvoittamana. Uskottujen miesteh tehtävä on kirjata ja arvioida omaisuus. Käytännössä arviointi tehdään katsomalla tilien saldot saldotodistuksista ja pörssiosakkeitten muiden sijoituskohteiden arvot arvopaperiotteesta. Kiinteistöjen ja asuntojen arvostuksessa käytetään tarvittaessa kiinteistönvälittäjää.
Perukirjoitus ei ole mikään pesänselvitystilaisuus tai näyttökysymysten arviointiforum. Perukirjaan kirjataan tiedossa olevat seikat sen mukaan kuin ne ilmoitetaan. Riitaisista asioista rettelöidään sitten myöhemmin.
Pesän ilmoittaja siis ilmoittaa vainajan ja lesken tai ensin kuolleen puolison varat ja velat sekä ennakkoperinnöt. Jos joku toinen osakas haluaa ilmoittaa jotakin, se voidaan kirjata perukirjaan. Mitään tuomioistuintyyppisiä ratkaisuja ei perunkirjoituksessa tehdä.
Muutkin kuin pesänilmoittaja voivat kirjauttaa asiaan vaikuttavat tietonsa
perukirjaan. Perunkirjoituksen toimittaja kuitenkin päättää, mitä tietoja
perukirjaan on tarpeellista laittaa. (Puronen 2008a, 16.)
Pesän ilmoittajan on annettava perukirjaan valaehtoinen vakuutus siitä, että hän
on antanut perunkirjoitusta varten kaikki tarpeelliset tiedot, eikä ole jättänyt
tahallaan antamatta mitään sellaisia tietoja, joilla olisi vaikutusta
perunkirjoitukseen. (Perintökaari 5.2.1965/40.)
Perukirjaan ei voida sinänsä merkitä sellaista omaisuutta mikä on kateissa,asian selvittäminen kuuluu poliisille jos on aihetta epäillä että koruja on pöllitty useamman tontun edestä.
Eikös tuo yllä oleva jo kertonut, että muidenkin osakkaiden ilmoituksia voidaan kirjata perukirjaan. Siksihän tapana on kirjata näiden muiden läsnä olleiden osalta, että heillä ei ole mitään huomauttamista perunkirjoitukseen. Tavallaan muutkin läsnä olijat siis ilmoittavat hyväksyvänsä sen mitä on ilmoitettu, jos näitä heidän kommenttejaan ei kirjata. Ei sen perukirjan kuitenkaan ole tarkoitus olla mikään juupas-eipäs -tarina.
Ei muuten ole mikään rikos jos vainaja antoi jotain tavaroita juuri ennen kuolemaansa. Mutta lähtökohtaisesti ne ovat ennakkoperintöjä eli muut perilliset saavat sitten vähän enemmän muuta omaisuutta.
Kiitos. Tontuiksi me muut sisarukset kyllä itsemme tunnemme.
Voiko perunkirjaan merkitä, että omaisuutta on kateissa ja rikosilmoitus kateissa olevasta omaisuudesta on tehty? Itse katoaminen on riidaton asia ja se on jo ilmoitettu pankkitoimihenkilölle (lakimiehelle).
>>Pesän ilmoittaja tosiaan ilmoittaa pesän omaisuuden valan velvoittamana. <<
Muuten hyvä, mutta yllä oleva huono. Pesän ilmoittaja ei ilmoita omaisuutta valan velvoittamana, koska hän ei ole mitään vannonut ryhtyessään pesää ilmoittamaan. Sen sijaan hän ilmoittaa varat ja velat valaehtoisesti, mikä on hiukan eri asia.
PK 20:6.2
"Pesän ilmoittajan on perukirjaan merkittävä valaehtoinen vakuutus, että hänen perunkirjoitusta varten antamansa tiedot ovat oikeat ja ettei hän tahallisesti ole jättänyt mitään ilmoittamatta. Hän on velvollinen valallaan vahvistamaan vakuutuksen, jos joku, jonka oikeus saattaa olla tällaisesta valanteosta riippuvainen, tahi pesänselvittäjä tai testamentin toimeenpanija sitä vaatii. Valantekovelvollisuus on myös osakkaalla tai eloonjääneellä puolisolla, joka ei ole ilmoittanut pesää. Jos joku muu on ryhtynyt pesän omaisuutta koskeviin toimiin, voidaan hänetkin määrätä valalle, milloin siihen on syytä."
Nyt tuli asiaa.
Ei kai ne tuomaria ja oikeuslaitosta halunneetkaan palkata? Lakimies-nimitystä saa käyttää, vaikka ei ole suorittanut oikeustieteellistä tutkintoa. Pankin lakimiehillä yleensä on tutkinto ainakin suurimmilla paikkakunnilla.
Kenen kanssa sä riitelet? Siis keskustelun aloittajan kanssa? Ei tänne tulla tappelemaan, riitele itsesi kanssa "neuvonantaja".
Täällä esiintyy sekalaista neuvonantajaa ja "lakimiestä" sotkemassa asioita ja kalastelemassa asiakkaita. Osaavat ja hyvää tarkoittavat eivät viitsi vaivautua joutavaan suun soittoon.
Kun (pankkilakimies) ei kirjaa kateissa olevia arvoesineitä perunkirjaan, perintövero on pienempi. Kun tekee rikosilmoituksen ja senkin jättää kirjaamatta, ei syyllisty omaisuuden salaamiseen tai kätkemiseen? Näin useimmat neuvoivat.
"Tahdot" varmaankin tarkoittivat edunjättäjän suullisia tai paperilappuselle kirjattaamia toiveita siitä, miten korut jaetaan. Tässä hän erehtyi luottamaan lähellään asuneeseen veljeemme - tosin tunsi miniänsä hyvin.
Edunjättäjä puhui kultakoruista minulle vielä viimeisellä sairaalajaksollaan, joten niihin liittyy myös tunnearvoa. Arvo on yhteensä lienee kymppitonnin luokkaa, sulatettuna (yksi oli ns. sijoituskultakääty) ehkä n. 6000e. Uskoisin, että ne on jo sulatettu.
Usko nyt, ettei perukirjaan kirjata mitään rikosilmoituksia. Se mitä voidaan kirjata (kuten yllä jo kerrottiinkin), on ainoastaan se jonkun osakkaan käsitys, että perittävällä oli lisäksi kultakoruja xx euron edestä.
Pesän ilmoittajan tulee ilmoittaa kaikki tiedossaan olevat seikat uhalla että hän voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen väärän valan antamisesta. Näyttökysymykset ovat kuitenkin erittäin haasteellisia. Kannattaa myös miettiä, minkä arvoisen omaisuuden vuoksi on järkevää lähteä käräjöimään. Oikeudenkäyntikulut nousevat helposti useisiin tuhansiin euroihin.
Jos ei perittävä ole tehnyt testamenttia, niin se on hänen oma häpeänsä. Ei tuollaisilla lippulappusilla tai kuulopuheilla ole perinnönjaossa mitään merkitystä.
Todistustaakka tällaisessa jutussa on kylläkin sillä, joka väittää, että korut oli varastettu.
Aika helkkarin arvokas kaulaketju muuten jos arvo on oikeasti 6000. Eihän kukaan järkevä ihminen pidä tuollaisia kotona, vaan pankin tallelokerossa.
Ja mikä edes on "sijoituskääty"?!
Varo vaan ettei veli seuraavaksi väitä, että mummolla oli "sijoitusrahasto" eli kymppitonnin tukku rahaa patjan alla, ja että sinä puolestasi olet vienyt sen.
SELITETÄÄN HIUKAN "JÄNNÄLLE": Perilliset ovat yhdessä kirjallisesti sähköposteilla todenneet, että koruja on kateissa. Arvokkaimmat puuttuivat jo inventaarioluettelosta kuten papereitakin. Osaamme inventaarion.
Kukaan ei ole nimennyt ketään "varkaaksi". Veli itse kertoi vieneensä paperit ja korulippaat kotiinsa pian edunjättäjän kuoleman jälkeen, ja vain hänen kodissaan oli vara-avain. Hän alkoi puhua korujen jakamisesta jo ennen inventaariota.
Periaatteessa myös kuka tahansa muu veljen asunnolla asuva tai vieraileva voi olla osallinen tai syypää katoamiseen, puoliso, vainajan lapsenlapset? Veli on haluton tekemään rikosilmoitusta, mutta ei vastustakaan.
Näitä sijoituskulta-asioita voisit ehkä yrittää opiskella itse.
Mistä muuten "tiedät", että kyseessä oli mummo? Olen puhunut vain vainajasta ja edunjättäjästä.
Minustakin viljelet hauskoja sanoja! :D
Tuo "edunjättäjä" on aika hilpeä.
Me lakimiehet pruukkaamme kutsua näitä vainaita perinnönjättäjiksi tai perittäviksi.
Mutta tuleehan siitä tietysti etua perilliselle, kun tulee perintöä.
Perittävän sukupuolella ei nyt varmaan ole merkitystä.
Olettekos muuten ottaneet huomioon sen, että tämä vainaa saattoikin haluta antaa ne korut jollekulle ihan muulle kuin teille tukkanuottasilla oleville kakaroilleen? Ehkäpä ne juuri siksi ovatkin kadonneet. Näitä pettymyksiä tulee lapsille aina silloin tällöin. Joskus on tehty testamentti "väärälle ihmiselle", joskus taas lahjoitettu arvoesineitä, joita perilliset ovat silmät kiiluen odottaneet.
Lakimieheltä ei edellytetä päivääkään oikeustieteen opintoja. Lakimiehenä voi silti toimia. Ne on oikeuslaitoksen riesa ja riesa tälläkin palstalla.Joillakin lakimiehillä voi olla oikeustieteellinen tutkinto.
Juristi (lat. iura, ’oikeustieteet’) eli lakimies on ylemmänlähde? oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittanut oikeustieteilijä. Suomessa ylempi oikeustieteellinen tutkinto on nykyisin nimeltään oikeustieteen maisterin tutkinto. Aikaisempia tutkintoja ovat olleet oikeustieteen kandidaatti ja molempain oikeuksien kandidaatti
Sasssaaa - tunge se ylemmänlähteesi....
Juristikaan ei ole virallinen ammattinimike eikä pätevyyksiä ole määritelty.
Lakitoimisto- ja LAKIMIES -nimitystä saa käyttää ILMAN MITÄÄN OIKEUSTIETEEN OPINTOJA. MITÄÄN TUTKINTOA EI VAADITA.
VAIN asianajotoimisto- ja asianajaja -nimitys edellyttää maisterin tason yliopisto-opintoja oikeustieteissä, lisäksi tuomioistuinharjoittelu.
LAKIMIESTEN VIIDAKKO ON KIRJAVA. Seassa on toki henkilöitä, jotka ovat käytännön kautta hankkineet osaamista jollain osa-alueella, ja osaavat tehdä yksinkertaisempia veroilmoituksia, yksinkertaisempia perunkirjoja, joskus toimivat asiamiehenä jne. Lakimiesten joukossa on myös oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneita. Myös asianajajan oikeudet menettänyt voi toimia lakimiehenä. Ko. henkilö on silloin erotettu asianajajaliitosta, mitä ei tapahdu kovin usein.
Ei perukirja ole kiveen hakattu. Täydennysperukirja on asioiden mukaan aina mahdollinen. Päivänvaloon tulee ylläinkin asioita.
Jokainen perillinen voi tehdä täydennysperunkirjan. Se voittaa, joka tekee ensimmäisenä.
Siis nopein voittaa hitaan?