Kohdata todellisuus ja estää itseään elämästä? Tunteita, joita ei ole koskaan objektiivisesti käsitellyt, jotka jääneet kummittelemaan... Riittääkö tämä terapiaksi, en usko.
Pelkoa......
ajatuksia_aamuun
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Se on hyvä, jos nyt mietit noita. Se tarkoittaa sitä, että paraneminen on alkanut. Jossain vaiheessa huomaat, että tunnetilat ovat tasoittuneet. Silloin pystyy itsekin ajattelemaan asioita selkeämmin ja eri näkövinkkeleistä.
Tunnetilat ovat kyllä tasoittuneet... mutta vanhat/taake jätetyt asiat nostavat tunteita voimakkaasti pintaan...
Hyvä. Se kertoo siitä, että nyt ne automaattisesti käsitellään, jotta voisit siirtyä sellaiseen elämään, joka tukee sinun hyvinvointia. Hoidon myötä tulee niitä ikäviä asioita mieleen, mutta ne tulee ikään kuin automaattisesti käsitellyiksi. Jossain vaiheessa huomaat, että ne asiat ei tunnukaan enää yhtä ikävältä. Sen jälkeen kannattaa kuunnella alitajuntaa, mitä ohjeita se antaa sinulle paremman elämän saavuttamiseksi. Se on oikea tie onneen.
Entäs jos alitajunta painottaa, että olisi pitänyt toimia toisin... ja ehkä vielä voisikin... Nojoo, erittäin hankala asia täällä käsiteltäväksi. Kiitos kuitenkin. :)
Niin se kannattaisi varmasti puhua noista tuntemuksista sen hoitavan ihmisen kanssa :) Mutta tuo reaktio on ihan normaalia hoitoon kuuluvaa ja usko pois, se myös tulee hoidettua :) Nythän nuo sun reaktiot kertoo niistä asioista, jotka on sua haitanneet. Todennäköisesti tuo sun kysymys tuosta, että jos alitajunta painottaa, että olisi pitänyt toimia toisin on se sun haitallinen reaktio, joka vie sulta hirveästi energiaa.. Todennäköisesti lopputuloksena on sovinto itsesi kanssa ja pystyt antamaan anteeksi erilaisia asioita.
Ja lisäyksenä vielä, että jos se alitajunnan antama vinkki liittyy edelleenkin myös tähän hetkeen, niin silloin kehoitan kuuntelemaan alitajuntaa.
Hoitavan ihmisen kanssa, heh, joo o. Mietin varmaan samoja asioita seuraavienkin 10 vuoden ajan... En vaan pysty... Miten voinkin olla tällainen... Nyt lääkitsemään kehoa.
Otappa rennosti ja anna aikaa. Ei isot asiat ihan sekunnissa muutu toiseksi, mutta pikkuhiljaa. Ja mikä naurattaa tuossa, että juttelisit sen hoitavan ihmisen kanssa? Se saattaa vaikka loukkaantua. En minäkään juopoista pahemmin perusta.
"Hoitava" ihminen kuulostaa tapauksessani lähinnä kornilta! Ja minun alkoholin käytöllä ei alkoholiriippuvuutta voida mitenkään todeta, olen pahoillani. Suositeltavaa kehon lääkitsemistä on esim urheilu, vinkkinä.
Oi kuule, kyllä voi todeta, jos se kerran totta on! Urheiluhan on yksi osa kehon lääkitsemistä, mutta ei koko elämä! Kohtuu ihan kaikessa.
Jos alkoholia käyttää silloin tällöin ja ongelmitta, ei se tarkoita alkoholiriippuvuutta. Ja urheilu on yksi elämän nautinnoista, valitettavasti ei ehdi liikkumaan niin paljon kuin haluaisi...
Toimin todellakin vaiston varassa, mutta nainen ollessani lähellä tärisee kuin haavan lehti.:) kyllä se toimii minkä sait
Kopioidaanko tänne nykyään terapiaistuntojakin, outoa. Pakko vain ihmetellä ääneen kun kerran avasin. 5senttiä on jo tosi lähellä, syytäkin väristä, täristä, kehrätä, adrenaliinit nousta, endorfiinit saavuttaa pään ja sydämen. Anteeksi että sotkin ketjun!
tämä yksi pelkääjä on tuhoon tuomittu,ei aina kannata uskua mita iskä sanoo ,tämä iskä onkin mun seuraava projekti
Kukas sen todellisuuden on luonu. Alunperin.
Todistaa siis sen että valitsit väärin silloin mitä valitsitkaan. Jos vielä on mahdollista niin voithan yrittää muuttaa valintaasi.
Liian itsekästä olisi, liian moni kärsisi...
Varattuja olette
Molemmat, mutta luulen ettei kumpikaan pääse kunnolla eteenpäin, vaikka molemmat yrittää.
Asioista pitää puhua. Ainut tie minne sitten viekään.
Pelotta ja rehellisesti. Vaikka helppohan se on tähän kirjoittaa:)
Sekin on helpottavaa, kun tajuaa osallisia olevan vain kaksi. Todellisesti.