Iski kamala itsesääli päälle kun aloin miettiä miten mun elämä on mennyt. Olen seilannut huonosta parisuhteesta toiseen ja aina joutunut miettimään että mikä minussa on vikana kun en riitä sellaisena kuin olen. Ensimmäinen suhde alkoi ihanasti mutta aika nopeasti poikaystävä alkoi käyttäytymään minua kohtaan törkeästi ja lopulta sitten petti ja jätti. Toiseen suhteeseen päädyin hyvin nopeasti edellisen päättyttyä, ja tässä suhteessa en koskaan kokenut aitoa rakkautta. Se oli vain sellaista "kunhan on joku tässä"-tyyppistä yhdessäoloa. Itse yritin panostaa tosissani ja olla täydellinen ja ihana kumppani. Mieheltä en saanut vastakaikua, hän lähinnä viihtyi koneellaan. Kyllästyin tähän ja siirryin seuraavaan mieheen. Kolmas kumppani onkin sitten ollut sitä aitoa rakkautta, mutta myös ihan kamalaa tuskaa. Suhteemme on ollut kiihkeä, myös riitojen osalta. Riitelemme paljon ja olen aivan rikki. Tuntuu etten ole ollut onnellinen vuosiin. Vähän väliä tunnen oloni riittämättömäksi kun en pysty olemaan sellainen nainen kuin mies haluaisi. Toisaalta hänkään ei pysty olemaan sellainen mies kuin mitä minä tarvitsisin. Vaikeutemme johtivat lopulta siihen että sain miehen kiinni pettämisestä. Nyt sitten mietin mitä tekisin asian suhteen...
Parisuhdeongelmien lisäksi olen taistellut myös terveyteni, rahan ja opiskelun saralla. Sairastuin parantumattomaan sairauteen 24-vuotiaana joka pahimmillaan voi johtaa jopa kuolemaan (erittäin epätodennäköistä). Todennäköisimmin liikuntakykyni heikkenee vuosi vuodelta ja vanhempana tarvitsen pyörätuolia liikkumiseen. Sairaus aiheuttaa myös kovaa uupumista. Ehkä juuri tästä syystä olen vuosikausia lähinnä haahuillut ympäriinsä ja valmistuminen on viivästynyt pahasti. Onneksi ehdin suorittaa ensimmäisen tutkinnon juuri ennen sairastumistani, joten jotain minulla sentään on taskunpohjalla. Rahatilanne minulla on ollut aina heikko. Olen elänyt köyhyysrajan alapuolella siitä asti kun muutin pois kotoa ja lähdin opiskelemaan. Ehkä nyt olen päässyt tilanteeseen, ettei raha aiheuta jokapäiväistä stressiä vaan tiedän että saan ruokaa kuukauden viimeisenäkin päivänä.
Tulevaisuuden miettiminen aiheuttaa myös pahaa mieltä... Haluaisin lapsia ja onnellisen perheen. Mies taas ei pidä lapsista. Ja sitten jos puhun että ehkä meidän kummankin pitäisi ehkä etsiä sellainen kumppani, joka haluaa samoja asioita, mies toteaa lähinnä että ei minua kukaan huoli koska olen sairas. Hänen mielestään todennäköisyys siihen että löytäisin miehen joka suostuisi kanssani olemaan JA vielä haluaisi kanssani lapsia, on häviävän pieni. Lisäksi hän muistuttaa monta kertaa ettei minun kannattaisi hommata lapsia, koska niiden hoitaminen veisi voimani ja terveyteni voisi vaarantua synnytyksistä. Ja minä vain niin haluaisin miehen joka olisi minusta onnellinen, ja joka haluaisi minun kanssani perheen. Ja joka pysyisi rinnallani vaikka minulla välillä olisi vaikeita päiviä sairauden takia.
Voi kunpa voisin nousta tästä "suosta". Mistähän saisin voimia että voisin kääntää elämäni suunnan paremmaksi?
Surettaa tää mun elämä
7
190
Vastaukset
- hahhahahahah
Ei vissiin ole tarpeeksi surkeaa tällä palstalla kun ei ole kommentteja...
- nielsiii
LUE kirjoja selviytymisestä, eheytymisestä..filosofisia..kirjakaupasta
Hei 1618
Kun luin tarinaasi, mieleeni nousi kysymys, onko sinun tarinaasi oikein hyvin kukaan kuunnellut? Ihminen kaipaa luonnostaan kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Kerrot monenlaisesta vastuksesta elämässäsi. Oletko esim. sairastuttuasi saanut henkistä tukea sairauden oireista selviämiseen ja niiden hyväksymiseen osana elämääsi? Oletko voinut käydä läpi ihmissuhteittesi tuomaa pettymystä?
Voisiko suru väistyä, jos saisit jonkun luotettavan tahon kanssa käydä elämääsi läpi ja sen jälkeen löytää, että siitä huolimatta, että olet joutunut koville, on sinulla vielä paljon mahdollisuuksia elämässä? Ajattelen, että menneisyys täytyy käydä lävitse mutta siitä täytyy myös sen jälkeen kyetä terveesti päästämään irti. Menneet parisuhteet eivät määrää tulevaa mahdollista parisuhdetta, jos jotain sisälläsi muuttuu, etkä enää tarraa ihmisiin vain siksi että olisi joku, vaan pystyt antautumaan todelliseen läheisyyteen. Mistä asioista voit jo päästää irti? Mitä elämässä on sellaista, jota tahdot? Mikä olisi ensimmäinen aktiivinen teko, jota voit tehdä, jotta olisit askelen lähempänä tahtomaasi.
Myös keskusteluapua voi hakea joko terveyskeskukselta, yksityissektorilta tai seurakunnastakin diakoniatyöntekijältä.
Miten jatkat tarinaasi tästä eteenpäin?
merja, diakoni- irja55
Voimia! Hae keskusteluapua!
- minävain11
Moikka! Mene ihmeessä juttelemaan vaikkapa jonnekkin. Itselläkin oli kynnys hakea apua, ja viimetippaan piti jättää. Mutta se auttaa. Tsemppiä :)
- luuseri2
Eipä munkaa elämä oo helppoa ollu. Päivästä toiseen selviutymistä paskas maailmassa. Lemmikit ja ukko sekä äitini ja veljeni ainut tuki. En ole tekemisis kovinkaa monen kans tällä hetkellä muutama ystävä. Vihaan kämppää jossa asun. Tarkotus löytää jokin muu. Ei töitäkää ollu vuosii. Et oo ainoa jolla vaikeuksia.
- 1618
Moni täällä on ehdottanut keskusteluapua... Ihan hyvä ajatus sinänsä, paitsi ettei se auttaisi tilanteeseeni mitään. En saa tautiani kaikkoamaan keskustelemalla. En saa kaipuuta omiin lapsiin katoamaan keskustelemalla. En saa lisää energiaa keskustelemalla... Enkä myöskään miestä innostumaan perheen perustamisesta, tai häntä ymmärtämään että tarvitsisin erilaista tukea häneltä. Miehen kanssa kun olen puhunut hän aina toteaa että hän nyt vain on sellainen, eikä muuksi aio muuttua. Monen ihmisen kanssa olen asioistani puhunut, mutta keskustelu päättyy aina siihen samaan: "Harmi että sinulle piti käydä näin". Niin... Näin on käynyt, eikä se muuksi muutu. Alan jo itsekin uskoa siihen että minun on ihan turha haaveilla tilanteen muuttumisesta. Miksi joku muu mies haluaisi olla kanssani ja haluaisi vielä perheenkin minun kanssani? Kuka haluaa sellaista sairaan ihmisen kanssa? Eniten harmittaa se, että tiedän millainen ihminen olisin ollut ilman tätä tautia. Olen mukava ja empaattinen, iloinen ja ihmisrakas. Olisin tehnyt hyvän uran vaativassa ammatissa, matkustellut ja harrastanut. Olisin ollut hyvä äiti. Uskoisin myös että olisin voinut olla hyvä puoliso. Nyt olen vain katkera kolmekymppinen. Sattui huono arpaonni, minkäs sille tekee...
ap
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kansalla on oikeus tietää miksi persut pettävät
Koko kulunut hallituskausi on kysytty persuilta, minkä vuoksi he ovat pettäneet käytännössä jokaisen vaalilupauksen, ain607502Venäjän armeijan evp-upseeri: Armeija surkeassa tilassa, jonka läpäisee kaiken kattava
valehtelu. Venäläiset alkaneet pohtia julkisesti maan todellisia tappioita. Z-bloggari ja 3. luokan kapteeni (evp.) Mak1232926- 1421766
Kansalla on oikeus tietää mikä on SDP:n talousohjelma jolla maan talous
saadaan nousuun? Miksi puolue piilottelee sitä, vai eikö sitä ole? Tähän asti olemme vaan saaneet kuulla hallituksen ha651649Ammattiliitto 900 euroa/vuosi - Työttömyyskassa 72 euroa/vuosi
Ammattiliitosta eroamalla voi säästää jopa 800 euroa vuodessa. Mitä enemmän tienaat, sitä enemmän maksat liitolle. Esim1151458Miten voit olla niin tyhmä
että et tajunnut että sua vedätettiin? Tietäisitpä miten hyvät naurut on saatu. Naiselle1671404- 1301144
- 73827
Kyriake=Kirkko
Kirkko, Kyriake Kirkko-sana tulee kreikankielen sanasta Kyriake=Herran omat, Kristuksen omaksi kastettujen suuri joukko47802- 52735