Kriittisen ajattelun merkitys tietoyhteiskunnassa

Lue oheinen uutinen ennen kun vastaat tähän ketjuun:
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1427511548717?ref=hs-top4-2
Halusin nostaa Helsingin Sanomien artikkelin puheenaiheeksi, koska se kertoo ihmisistä joiden elämä on luultavasti pilattu tieteen eduksi. Rokotusohjelman takia tuhannet ihmiset joutuvat luultavasti viettämään loppuelämänsä pyörätuolissa. Moni kai sanoisi että näiden ihmisten elämä on mennyt pilalle.
Haluan tässä täsmentää, että lähtökohtaisesti pidän tiedettä hyvänä asiana. Rokotusten avulla suuri osa entisistä lastentaudeista (sikotauti, tuhkarokko, yms.) on saatu länsimaista kitkettyä ja lapsikuolleisuus on vähentynyt rajusti. Tiede on myös mahdollistanut poikkeuksellisen korkean elintason, josta nykyiset länsimaat nauttivat tällä hetkellä. Lopuksi, tiede voi pelastaa koko ihmiskunnan tuholta, koska lähtö maapallolta on väistämätöntä jos emme halua palaa auringon mukana, kun se viimein laajenee punaiseksi jättiläiseksi.
Niinpä suuri joukko ihmisiä on omaksunut näkemyksen, jossa tiede nähdään ratkaisuna kaikkeen. Sen tuloksia uskotaan ilman kriittistä ajattelua ja tieteen yleisesti hyväksyttyjen tulosten kyseenalaistamisesta on tullut synti. Tämän näkee yleisesti tiedettä sivuavilla keskustelupalstoilla, joilla kyseenalaistajat leimataan helposti idiooteiksi. Mutta eikö kyseenalaistaminen ole juurikin yksi tieteen kulmakivistä? Koko länsimainen tiedehän pääsi kehittymään vasta kun kirkon ylläpitämät "totuudet" uskallettiin kyseenalaistaa. Kyseenalaistaminen on pohjimmiltaan kriittistä ajattelua, joka on elintärkeää oikean tiedon löytämisessä. Valitettavasti monet eivät kohdista kriittistä ajattelua omiin mielipiteisiinsä ja alkavat pitää niitä totuuksina, etenkin jos nykytiede tukee niitä jollain tavalla. Pitäisikin olla kriittinen sekä omia ajatuksia että ulkopuolelta tulevaa tietoa kohtaan. Siksi tieteen nostaminen uskonnon asemaan ei vaikuta kovin järkevältä toiminnalta. Edellä mainittu artikkeli rokoituksista osoittaa, että tiedekin voi tehdä virhearvioita, sillä ennen artikkelissa mainitun rokotteen käyttöönottoa oli varmasti tehty lukuisia tutkimuksia rokotuksen vaikutusten arvioimiseksi. Mitä monimutkaisempi tutkimusongelma on kyseessä, sitä suurempi on virheen todennäköisyys. Tämä korostuu etenkin ihmistä käsittelevissä tutkimuksissa, koska harva asia on yhtä monimutkainen kuin ihminen (biologia ja psykologia mukaanluettuna).
Tiedemiehillä ja tutkijoilla pitäisi aina olla vastuu mukana toiminnassaan, ettei vahinkoa pääse tapahtumaan. Siksi tutkimustulokset pitäisi aina tarkistaa kahteen kertaan ja niitä pitäisi tarkastella kriittisesti vielä julkaisemisen jälkeenkin. Itse asiassa koko nykyisen vertaisarvioidun julkaisemisen idea on tutkimustulosten luotettavuuden takaamisessa. Silti arviointiprosessista pääsee vuosittain läpi iso läjä huonoa tutkimustietoa. Tiedon lukijalle jää siis vastuu arvioida sekä lukemansa lehden luotettavuustasoa että sitä tutkijaa jonka tutkimustuloksesta on kyse. Oman kriittisen ajattelun merkitystä ei pidä ikinä väheksyä, eikä mitään tutkimustuloksia pidä uskoa sokeasti. Tiede ei ole uskonto, eikä Jumala. Toisin kuin Jumalalla, tieteellä on rajat, joita se ei voi saavuttaa (esimerkiksi kaikkivoipuutta tiede ei tule saavuttamaan). Oletettavasti jonkinlaiset luonnonlait rajoittavat myös sitä mitä tieteellä voidaan saada aikaan.