Minulla on sellainen ongelma, että en pysty rakastumaan ns. normaaleihin miehiin. Siis sellaiseen joka osaisi antaa minulle arvoa. Se vamma on niin syvällä, että en tule siitä toipumaan. Koska en halua jatkuvaa kipua elämääni, olen tullut tulokseen, että yksin on oltava. Todella vaikeaa myöntää ja hyväksyä tätä asiaa. Tällä hetkellä tunnen suunnatonta rakkautta, ikävää, surua ja vihaakin. Olen löytänyt miehen, josta en tunnu pääsevän irti. Hän on ajat sitten jo osoittanut käytöksellään, miten vähän minusta välittää. Ansaitsisin mielestäni paljon parempaa. Poissa silmistä, poissa mielestä ei auta yhtään. Haluaisin jakaa koko elämäni hänen kanssaan, rakastaa, tuottaa iloa ja nauttia. Samalla tiedän kuinka toivoton tilanne on. Tietoisesti yritän irti, mutta tulee uniin ym.
Miten eteenpäin näiden tunteiden kanssa
Yksinäinen_tie
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
On tullut täällä myös kaiken karvaiset hulttio miehet käytyä läpi. Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin, sitä sopii miettiä päivittäin.
Niin. Enkä lähtisi suhteeseen ilman syviä tunteita, yksinäisyyden välttämiseksi. Olen varmaan viel sellainen eritysherkkä, tunnen tunteita voimakkaasti. Rikkinäinen myös. Mulla on kyllä kyky nähdä hyvää elämässä ja luonteenlaatu loppupeleissä positiivinen. Täytyy vaan yrittää kerätä itsensä taas. Liian kauan mennyt näissä syvissä syövereissä.
Hei tää on ihan väärä palsta aiheellesi. Palstan ikävä tarkoittaa kaipuuta eikä adjektiivia.
Sä et ole päässyt lähelle sitä miestä siten että näkisit että olette tasaveroiset.Huono kohtelu tekee sulle olon että olisit se alempi eli huonompi.Jos tuntisit miehen paremmin voisit paremmin vertailla häntä muihin ja itseesi etkä olisikaan enää se huono.Mikä miehessä on niin erityistä?Vaikea paikka jos mies on mielestäsi sekä älykäs että seksuaalisesti puoleensavetävä.Jos toinen puuttuu jatkaminen ilman miestä olisi helpompaa.
Kyllä tiedän oman arvoni, tavallaan. Ei hän kuitenkaan jalustalla ole (kai). Paljon hyvää, mikä vetoaa, mutta ei vaan jostain syystä pysty olemaan hyvä mulle. Tietyt miehet eivät vaan tunnu kestävän lähellään naista, elleivät alista tavalla tai toisella. Itsetunto-ongelma heillä, mutta tietysti minullakin.
väärin kuultu epänormaali
Kaipaan siis aina niitä joita en tule saamaan. Ihan kuin haluaisin aina kärvistellä siinä tunteessa etten kelpaa ja olen hyljätty. Todellisuudessa kuitenkin saan hyvien miesten rakkautta, mutta kun ....
Niin minullakin just on. Ongelma on siis minussa itsessäni. Olen saanut aika kauas mennä elämässäni, ymmärtääkseni, mistä se voi johtua. Mutta niillä mennään, mitä on saatu. Tiedon hyväksyminen ja toipuminen vaan tuntuu vaikealta, lähes mahdottomalta.
keleepaisko köyhä mies.
välität vaikeista ihmisistä sen takia koska se on ollu suvusassi toden ja olet muutenkin tunteesi orja tunteesi lähtee liikeelle vasta kun koet hankaluuksia vasta puolelta ota tavallinen mies ja ajattele et voit hyvin kun on tasaista et jaksa pitkään kuulostaa että olisit jo palanut loppuun vaihda numero ja vältä minkään laista yhteyttä siihen henkilöön se pitää sinua pilkkanaan niin kauan kun olet riipuvainen vähänkin irtaudu jo
Niin totta. Mutta en nyt kuitenkaan ole ketään ottamassa.
Haa. Kiitos herättelystä.