Heps,
kuten otsikkokin kertoo, niin haluaisin siis tutustua ihmiseen, jolla on vastaavanlaisia ongelmia kuin minulla. Tai kokemuksia... :) Naispuolista ihmistä siis etsin.
Tiedän, että on hölmöä ajatella seurustelua kahden helposti masentuvan ihmisen välillä, mutta haluaisin siltikin tutustua.
Olen itse 27-vuotias, opiskelen korkeakoulussa ja työpaikkakin on loistava. Olen aktiivinen, sosiaalinen, urheilen paljon, toimin erilaisissa yhdistyksissä aktiivisesti, ulkonäkökin on hyvä, mutta jokin on vaan pielessä. Masennun helposti. Koen itseni yksinäiseksi, surkeaksi, pieneksi jne.
Itselläni on tammikuussa alkamassa viimeinen (viides) terapiavuosi (jos vain rahoitus löytyy), kaksi viimeistä vuotta on mennyt psykopterapiassa (kolme kertaa viikossa) ja sitä ennen pari vuotta yths:n viikottaisessa terapiassa. Eli elämän pitäisi siis pikku hiljaa alkaa... :) Tosin edelleen niitä masennuskohtauksia tulee (ja onneksi meneekin...).
Haluaisin siis tutustua "loppusuoralla" olevaan tyttölapseen. Masennuksen tai ongelmien syillä ei ole niinkään väliä - koska ne ovat joka tapauksessa aina erilaiset. Mutta jonkinlaista ymmärrystä ja yhteistä toivoisin, puolin ja toisin.
erasme (at) suomi24.fi
kuten otsikkokin kertoo, niin haluaisin siis tutustua ihmiseen, jolla on vastaavanlaisia ongelmia kuin minulla. Tai kokemuksia... :) Naispuolista ihmistä siis etsin.
Tiedän, että on hölmöä ajatella seurustelua kahden helposti masentuvan ihmisen välillä, mutta haluaisin siltikin tutustua.
Olen itse 27-vuotias, opiskelen korkeakoulussa ja työpaikkakin on loistava. Olen aktiivinen, sosiaalinen, urheilen paljon, toimin erilaisissa yhdistyksissä aktiivisesti, ulkonäkökin on hyvä, mutta jokin on vaan pielessä. Masennun helposti. Koen itseni yksinäiseksi, surkeaksi, pieneksi jne.
Itselläni on tammikuussa alkamassa viimeinen (viides) terapiavuosi (jos vain rahoitus löytyy), kaksi viimeistä vuotta on mennyt psykopterapiassa (kolme kertaa viikossa) ja sitä ennen pari vuotta yths:n viikottaisessa terapiassa. Eli elämän pitäisi siis pikku hiljaa alkaa... :) Tosin edelleen niitä masennuskohtauksia tulee (ja onneksi meneekin...).
Haluaisin siis tutustua "loppusuoralla" olevaan tyttölapseen. Masennuksen tai ongelmien syillä ei ole niinkään väliä - koska ne ovat joka tapauksessa aina erilaiset. Mutta jonkinlaista ymmärrystä ja yhteistä toivoisin, puolin ja toisin.
erasme (at) suomi24.fi
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tere
Eikö tämän kaltaiset "hakemukset"kuulu jonnekin muualle.
Voisit vaihtaa mielipiteitä niiden kanssa, joilla on kyseinen sairaus ilman seurusteulusuhdetta tai vastaavaa. Voin sanoa, että on tosi valaisevaa.
Olen valmis vaihtamaan mielipiteitä asiasta, on monen vuoden kokemus. Mielelläni jaan kokemukseni.
Jos kiinnosttaa (jota epäilen).
Sitä sinä tarvitset, todella.
Sulla on kaikki hyvin. Sulla on vain yksi elämä. Miksi tuhlaat sen, todellakin tuhlaat? Mikset arvosta kaikkea sitä, mitä sulla on? Ajattelepas kaikkia niitä, joilla EI ole sinun terveyttäsi, kauneuttasi, menestystäsi? Ehkäpä olet aina saanut kaiken liian helpolla, ettet osaa arvostaa mitään. Olet vain tämmöinen elintasoyhteiskunnan turha marmattaja, joista ei ole tälle maailmalle muuta kuin haittaa. Ehkei sulle koskaan ole tapahtunut mitään pahaa, niin et osaa suhtautua oikeaan elämään. Mikään ei riitä, niinhän? Ehkäpä tämä on kaiken "hyvän" hinta, se, ettet koskaan pysty näkemään asioiden arvoa. Tai sitten et ole kovinkaan älykäs ihminen, silloin saat anteeksi.
ja nämä on näitä taas. Sinä voisit oppia, kun et ilmeisesti sitä vielä tiedä, että aina ei kauneus, menestys ja elintaso riitä sitten mihinkään. On ihmisiä, jotka ovat henkisesti SAIRAITA, oli sitten elämä kuinka hyvin tahansa. Piste. Ei ole elämänsä tuhlaamista, jos myöntää tarvitsevansa apua, tukea yms. Joku tuntuu omistaneensa elämänsä muille vittuilemiselle. Se jos mikä on tuhlausta. Saanen arvata, olet korkeintaan 13-vuotias? Silloin saat anteeksi, mikäli olet vielä tyhmäkin.
Suurin osa masennuksista saa alkusysäyksensä suurista pettymyksistä tai tragedioista elämässä. Se on kyllä totta, että turhan valittajia ja liian hyvään tottuneita ihmisiä tästä maasta löytyy joka kulmasta. Niitäkin on, jotka sairastuvat perinnöllisistä syistä, eivätkä voi sille mitään, mutta kyllä se on usein pelkkää heikkoa luonnetta. Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Kannattaa mennä itseensä ja miettiä, kumpi pätee omalla kohdalla.
Varmasti löytyy turhasta valittajia, vainoharhaisia ja liian hyväänkin tottuneita, mutta jos ihminen kertoo olevansa masentunut, niin mikä oikeuttaa saman tien sanomaan tuntematta tapausta sen tarkemmin, että mitään sairautta ei ole, älä valita? Mielestäni ei mikään. Masennus voi myös alkaa itselle tietämättömästä syystä, ilman traagisia onnettomuuksia, ja olla silti lamauttava ja todella syvä. Tottakai myös ns. yleinen mieliala (syksy esim.) voi asiaan vaikuttaa, mutta syysmasennus on erikseen ja on yleensä lievästä päästä.
Sinä haukut toista tyhmäksi ja silti sinun viestisi kuvaa täydellistä ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä. Et taida olla itse kokenut mitään pahaa. Entäs sinä päivänä kun itse masennut? Haluaisin silloin kuulla ovatko suvaitsemattomat mielipiteesi muuttuneet, luulenpa että olisivat. Kukaan ei valitse masennusta. Toisille se vaan jostakin syystä tulee. Siis jos olet noin suppeakatseinen ihminen kuin annoit ymmärtää, jätä mielipiteesi pääsi sisään. Sinä loukkaat ihmisiä!
KUKA SANOO ETTÄ MENESTYNEEN IHMISEN TULISI OLLA ONNELLINEN?
Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, olen pahoillani jos suora puhe tuntuu loukkaavalta. Kommenttini taisi osua arkaan paikkaan, ja luultavasti ihan oikeaan, kun se herättää näin vahvoja reaktioita, ehkäpä. Olen itse kokenut syviä masennuskausia, ja masentumiseen on ollut erittäin selkeät syyt, juuri odottamattomat, järkyttävät tapahtumat elämässä. En ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö ihminen voisi masentua ilman konkreettista syytä, uskon vain, että monen kohdalla se vain on niin, että elintasoyhteiskunnassa eläminen sumentaa arvomaailman. Ja menestys ei aina tuo onnea, en ole väittänyt sitäkään, tiedän sen itsekin kantapään kautta. Pyydän anteeksi aloitusviestin kirjoittajalta, et välttämättä kuulu tähän ryhmään, vaikka kieltämättä viestistäsi sen kuvan sain.