Kun aloin välttelemään sitä miestä, niin ajattelin, että kun vihdoin taas sattumalta näemme, niin se untuisi ihanalta. Ja sitten taas tajuaisi kaiken ja yrittäisi edetä tässä asiassa.
Mutta miten kävikään? Ei me nähdä enään edes sattumalta... Ja tämä aika, kun ei olla nähty ollenkaan, on kasvattanut niin suuren kynnyksen, että en enään edes uskalla tulla taas näkyväksi.
Mutta miten kävikään? Ei me nähdä enään edes sattumalta... Ja tämä aika, kun ei olla nähty ollenkaan, on kasvattanut niin suuren kynnyksen, että en enään edes uskalla tulla taas näkyväksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi aloit välttelemään häntä? Se kynnys on ylitettävä, jos haluat hänen sinut näkevän.
Näimme lähes päivittäin. Ihan ohimennen siis vain. Silti se ei edennyt mihinkään, kiitos minun töppäilyjeni. Olin tyhmä ja ajattelin, että jos ei vähään aikaan nähdä, niin se kohtaaminen olisi erilainen ja saisi meidät toimimaan.
Ihan kuin minun suusta. Kohteenikin alkaa J:llä, en vain käytä sanaa enään. No, elämä on. Jos J olisi kiinnostunut, tekisi lähentymisen, ihan vaikka ystävyysmielessä.
Minä toivoisin, että oma J mieheni antaisi edes jonkin merkin, josta tiedän tunteita olevan... Sitten voisin itse vuorostani lähestyä häntä. Mutta jos mitään merkkiä ei tule, niin en aijo tehdä mitään. Ja lisään vielä, ennenkuin kaikki hyökkää päälle. Niin tuskin hänkään olisi minua lähestynyt, jos en olisi hänelle niitä merkkejä antanut. Joten miksi minä en saisi nyt "vaatia" niitä häneltä?
miks aloit koskaan vältellä???
miks luotat vain sattumaan etkä omiin kykyihin puhua hänelle??
Jossain vaiheessa se yksipuolinen yhteydenpito ja mahdollisuuksien tarjoaminen pitää tajuta lopettaa. Sydämeen sattuu. Itsekin kaipaan Jiitä. Mutta jos hän haluaisi, ottaisi itse yhteyttä. Jos ei sitä tajua, ei ole kuunnellut mua ollenkaan eikä tajua siis omaa toimintaansa. Tähän ikävään ei nuo tosiasiatkaan auta. Kamalan paha mieli ja ikävä..ihan pskaa kaikki taas.