Olen harmistuneena seurannut kuinka Nokian Kaupunki tuhoaa epäonnistuneella kaavoittamisella ja tonttipolitiikalla alueen (alueita) toisensa jälkeen. Alueen jolle olisi saanut tosi hienon, viihtyisän ja luonnonläheisen asuinalueen. Nyt se on kaikkea muuta kuin hieno, viihtyisä ja luonnonläheinen.
Nyt on totaalisesti tuhottu Harjuniityn uusi alue Urpolankadun koko matkalla sivukatuineen kaikkineen.
Oravia, lintuja ja muuta metsänelämää ja aitoa kangasmetsää jäkäläpohjineen ei tapaa kuin alueen ulkopuolella.
On vain taloja, taloja, taloja ja taas taloja autoineen masentavan ahtaasti.....
Asiantuntemusta olisi tarvittu kun tonttien määriä, paikkoja ja kokoja määriteltiin. Isommat tontit, harvempaan = puita olisi jätetty tonteille ja tonttien väliin hieman suoja-aluetta, talojen sijoittelu "aistikkaasti" kangasmännikköön ja SE OLISI OLLUT SIINÄ. Nyt ne ovat jonossa ahtaasti kuin junan vaunut jokaisen sivukadun matkalla.
Koko alue on parturoitu viimeistä kauan kasvanutta kangasmäntyä ja katajaa myöten.
Varmaankin rahanahneudessa hieno alue on pilattu sijoittamalla talot jonoon erittäin ahtaasti kylki kyljessä tien vierille. Näky on masentava ja luotaan työntävä. sekä kaikkea muuta kuin viihtyisä. Pihoille yritetään väsätä nurmikoita ja puita joita alueen luonteeseen ei kuulu. On aistikkaitakin pihoja mutta yleisilme on ankea.
Tämäkin tienoo pilattiin sitten liian pienillä ja aivan liian lähekkäin olevilla taloilla. Taloissa sinänsä ei ole moitteen sijaa vaan siinä slummimaisuudessa.
Tontti on iso tekijä viihtyvyydessä. Samoin se, mitä ikkunoista näkyy. Vaikka talo olisi upea ja toimiva liian lähellä olevat naapuritalot puuttomine tontteineen kaataa kaiken epäviihtyisyyden puolelle.
Onko tuollaisella pikkuruisella alastomalla tontilla mukava asustaa jossa saa varoa ettei kävele päin naapuritaloa?
Epäilen syvästi. Yksityisyys ainakin on kaukana. Sitä ei ole pihalla eikä talon sisälläkään. Kaikki menemiset, tekemiset ja tulemiset, ketä tulee ja ketä menee ja mihinkä aikaan näkyy naapureille vaikka ei sitä kukaan noteeraisikaan. Mutta kumminkin.
Talojen väreissäkin olisi ollut parantamisen varaa. Värit viimeistelevät alueen. Yleisilme siinäkin on mitään sanomattoman ikävä harmaan platku. Kannattaisi tässäkin tehdä opintomatka vaikkapa Ruotsin, Norjan Ok-taloalueille joissa talot ovat värikkäitä.
Koska alue on pilattu monella eri tavalla alkaen kaavoituksesta ja päättyen talojen väritykseen ja koska tonteille ei koskaan tule kasvamaan sinne kuuluvaa puustoa (mänty, kataja) on se monien sukupolvien ajan surkea ja slummimainen.
Ahtaudesta ei eroon pääse vaikka jokin vaivaisnäre jollekin tontille kasvaisi.
Tuskin uudet kaavoituksen alla olevat alueet ottavat opiksi tämän alueen täysin suteen menneestä. Luulen ja pelkään, että sama ikävä linja jatkuu uusilla alueillakin.
Nyt on totaalisesti tuhottu Harjuniityn uusi alue Urpolankadun koko matkalla sivukatuineen kaikkineen.
Oravia, lintuja ja muuta metsänelämää ja aitoa kangasmetsää jäkäläpohjineen ei tapaa kuin alueen ulkopuolella.
On vain taloja, taloja, taloja ja taas taloja autoineen masentavan ahtaasti.....
Asiantuntemusta olisi tarvittu kun tonttien määriä, paikkoja ja kokoja määriteltiin. Isommat tontit, harvempaan = puita olisi jätetty tonteille ja tonttien väliin hieman suoja-aluetta, talojen sijoittelu "aistikkaasti" kangasmännikköön ja SE OLISI OLLUT SIINÄ. Nyt ne ovat jonossa ahtaasti kuin junan vaunut jokaisen sivukadun matkalla.
Koko alue on parturoitu viimeistä kauan kasvanutta kangasmäntyä ja katajaa myöten.
Varmaankin rahanahneudessa hieno alue on pilattu sijoittamalla talot jonoon erittäin ahtaasti kylki kyljessä tien vierille. Näky on masentava ja luotaan työntävä. sekä kaikkea muuta kuin viihtyisä. Pihoille yritetään väsätä nurmikoita ja puita joita alueen luonteeseen ei kuulu. On aistikkaitakin pihoja mutta yleisilme on ankea.
Tämäkin tienoo pilattiin sitten liian pienillä ja aivan liian lähekkäin olevilla taloilla. Taloissa sinänsä ei ole moitteen sijaa vaan siinä slummimaisuudessa.
Tontti on iso tekijä viihtyvyydessä. Samoin se, mitä ikkunoista näkyy. Vaikka talo olisi upea ja toimiva liian lähellä olevat naapuritalot puuttomine tontteineen kaataa kaiken epäviihtyisyyden puolelle.
Onko tuollaisella pikkuruisella alastomalla tontilla mukava asustaa jossa saa varoa ettei kävele päin naapuritaloa?
Epäilen syvästi. Yksityisyys ainakin on kaukana. Sitä ei ole pihalla eikä talon sisälläkään. Kaikki menemiset, tekemiset ja tulemiset, ketä tulee ja ketä menee ja mihinkä aikaan näkyy naapureille vaikka ei sitä kukaan noteeraisikaan. Mutta kumminkin.
Talojen väreissäkin olisi ollut parantamisen varaa. Värit viimeistelevät alueen. Yleisilme siinäkin on mitään sanomattoman ikävä harmaan platku. Kannattaisi tässäkin tehdä opintomatka vaikkapa Ruotsin, Norjan Ok-taloalueille joissa talot ovat värikkäitä.
Koska alue on pilattu monella eri tavalla alkaen kaavoituksesta ja päättyen talojen väritykseen ja koska tonteille ei koskaan tule kasvamaan sinne kuuluvaa puustoa (mänty, kataja) on se monien sukupolvien ajan surkea ja slummimainen.
Ahtaudesta ei eroon pääse vaikka jokin vaivaisnäre jollekin tontille kasvaisi.
Tuskin uudet kaavoituksen alla olevat alueet ottavat opiksi tämän alueen täysin suteen menneestä. Luulen ja pelkään, että sama ikävä linja jatkuu uusilla alueillakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jo tuo on epäonnistunutta kaavoitusta, kun katu on pitänyt nimetä jollakin noin vähemmän mairittelevalla nimellä kuin URPOLANKATU. Kaikki urpotko siellä asuu? herää kymysys.
Niimpä tosi hienoa kangasmetsikköä olisi ollut,samaa mieltä aloittajan kans että täytyisi säilyttää niitä.
Kankaalla pienikin puu on hyvin kauan kasvanut ja tiheäsyinen koska ravinne on niukkaa.
Koska kaikki on mahdollinen kaadettu, eipä voi puhua luonnon läheisestä asumisestakaan.
Alue on tyypillinen konttoripöydän ääressä kaavoitettu käymättä lainkaan paikan päällä katsomassa miltä siellä näyttää. Tulos on sitten tämä. Se on suoraan sanoen epämiellyttävä ja luontaan tuöntävän slummimainen ahtaudessaan.
Kyllä sinne tontteja olisi voinut kaavoittaa mutta paljon harvempaan ja paikanpäällä katsomalla jokainen talo ja kuinka ne sinne sijoitetaan. Liian tiheesti taloja pikkuruiselle tonteille poikkikatujen varret mahd.täyteen kuten nyt, niin alue on totaalisesti pilattu.
Myös yksityisyys jota Ok-taloasukas hakee katoaa. Ok-taloasukas hakee nimenomaan yksityisyyttä. Nyt ollaan kuin nallit kalliolla.
Pirteillä taloväreillä epäonnistunutta kaavoitusta ja liika tiheyttä voisi ehkä hieman korjata.
En viihtyisi tuollaisella alueella vaikka taloni olisi kuinka kätsy ja mukava.